Ikävä - Heimweh

Brunon koti-ikävä lienee jo helpottunut, nalle kun lähti pari viikkoa sitten postissa takaisin Saksaan. En ole kuullut siitä vielä mitään, mutta toivotaan, että Saksan postilaitos hoitaisi tällä kerralla homman kotiin.

Oma ikäväni Osnabrückiin ei ole vielä täysin helpottanut. Etenkin nyt joulun alla haikailen kovasti joulumarkkinoille ja ensi maanantaina koulun ala-aulassa lauletaan ensimmäiset adventtilaulutkin.

Nyt olen saanut jo jonkinlaisen otteen opiskeluun, mutta alkusyksy meni vain laiskotellessa. Niin upean työvuoden jälkeen oli todellisia motivaatio-ongelmia aloittaa taas opiskelu. Toisaalta ajatus opettajuudesta ja halu opettajaksi vahvistuivat niin paljon tuon vuoden aikana, että haluan nyt vain pian valmistua ja päästä tekemään sitä itse työtä, mutta se ei käykään niin nopeasti, kun opiskelutaidot on ehtineet unohtua välissä.

Muutamat pienet sijaisuudet ovat hieman helpottaneet ikävääni, mutta eiväthän oppilaat ole niitä samoja. Tosin se tosiasia on hyväksyttävä täällä Suomessakin, missä tahansa. Eiväthän ne oppilaat ikuisuutta siellä koulussa vietä, pienen hetken vain, ja sitten jo tulee uusia. Minä ainakin kiinnyn niin helposti, että tuntuu toistaiseksi vaikealta irrottautua tutuista oppilaista.

Hävettää etten ole juurikaan pitänyt yhteyttä työpaikkaani Saksassa. Toivottavasti he eivät ajattele, että olen täysin unohtanut. Tilannehan on päinvastoin, ajattelen heitä joka päivä! Toivottavasti Bruno on välittänyt minulta terveiset koko koululle.

Bruno oli Suomessa loppujen lopuksi melkein viisi kuukautta. Lomailtuaan pääkaupunkiseudulla ja Pohjois-Karjalassa Bruno vieraili kolmessa koulussa. Aluksi Espoossa, sitten muutaman viikon ajan Pudasjärvellä ja lopuksi vielä Helsingin saksalaisessa koulussa. Espooseen palasimme Brunon kanssa vielä päiväksi, kun Opettaja-lehdestä tultiin tekemään nallesta juttua. Juttu ilmestynee vielä tämän syksyn aikana.

Minulle on jäänyt muutamia ajatuksia kytemään viime vuodesta, ja aion palata niihin vielä, todennäköisesti vasta ensi vuonna, mutta eihän siihen ole enää kovin pitkä matka.

Nyt toivotan kaikille rauhaisaa joulunaikaa ja pitäkää peukkuja, että Bruno on selvinnyt hyvin kotiin :)