Terveisiä opettajainkokouksesta

Olen tänään ensimmäistä kertaa elämässäni istunut opettajainkokouksessa. Nyt väsyttää turkasesti ja ärsytysaste on sen mukainen. Tämän pitkän päivän vastapainoksi huominen on onneksi todella lyhyt ja sitten pääsee viikonlopunviettoon!

Kokous alkoi kolmelta ja odottelin sitä koululla, en viitsinyt sadesäällä pyöräillä kotiin ollakseni siellä vain noin tunnin. Aika kului hyvin askarrellessa :)

Paikalla oli kaikki paitsi ohjaava opettajani sekä toinen erityisopettaja sekä sihteeri, joka jäi tänään sairaslomalle ja on poissa kunnes on toipunut leikkauksestaan. Oli aika mukavakin olla yhdessä koolla ja kerrankin nähdä koko työporukka sekä kuulla kaikista ajankohtaisista asioista ja päästä itsekin hieman sanomaan jotain.

Työpaikallani tapahtuu monenlaisia muutoksia tämän vuoden aikana. Suurimpia muutoksia en enää itse joudu/pääse seuraamaan, kun lähden täältä heinäkuussa. Kaikenlaista, myös omaan työskentelyyni vaikuttavaa, kuitenkin tapahtuu jo pitkin kevättä!

Mainitsin jo aiemmin, että ohjaava opettajani eli koulun vararehtori lähtee koulustamme. En oikein ole vieläkään perillä mihin hän lähtee ja kukaan ei edes tiedä varmaksi koska. Ehkä jo ensi viikolla, ehkä 1.3. tai vasta 1.8., todennäköisimmin kuitenkin jo nyt keväällä. Ensi viikolla saamme uuden kollegan, herra Kujan, joka tämän kevään hoitaa poislähtevän vararehtorin hommia tai vararehtorin lähtiessä vasta elokuussa jotain muuta hyödyllistä.

Rehtori jää eläkkeelle heinäkuun lopussa samoin kuin se inhottava opettaja, joka oli väärässä Berliner Brotista. Lisäksi yksi opettaja, joka opettaa englantia, on hakenut toisesta koulusta rehtorin paikkaa ja mahdollisesti siis siirtyy sinne syksyn alussa. Tätä varten meidän rehtorimme valmentaa häntä hieman ja lisäksi hänen jatkokoulutuksensa vuoksi hän on kolme tuntia jossain muualla.

Menin jo ihan sekaisin kaikissa lähtevissä ja tulevissa tunneissa, mahtaa olla aika kamalaa rehtorin työ, kun pitää kaikki tunnit saada kohdalleen ja etenkin vielä täällä Saksassa, jossa luokanopettajatkin opettavat oikeastaan vain tiettyjä aineita, joten yhteensovittaminen on aika haastavaa. Koulusta puuttuu lisäksi evankelisen uskonnonopettaja ja niinpä myös tulevien työntekijöiden valintaan vaikuttaa opetettavat aineet. Suomessahan tämä ei varmaankaan olisi ongelma, sillä vain muutamien aineiden opetus ala-asteella vaatii aineenopettajaa, esimerkiksi vieraat kielet.

Lisäksi yksi luokanopettaja saattaa joutua leikkaukseen ja olisi sen vuoksi pois, hänkin englanninopettaja... Tässä vaiheessa melkein jo rupesin valumaan pöydän alle että älkää tätä kaikkea ainakaan minulle sysätkö tai jos sysäätte niin maksakaakin sitten kunnolla ja tanssimiseenkaan ei enää riittäisi aika kun pitäisi suunnitella useampi tunti viikossa. Mutta ei huolta, ehdin luultavasti karkuun ennen näitä ongelmia...

Sitten keskusteltiin määrärahoista. Koululla kävi viime viikolla joku setä esittelemässä karttoja ja nyt piti sitten päättää että mitä otetaan ja millä rahalla. Rahatilannekin kun oikeasti selviää vasta huhtikuussa ja edellisvuoden rahoista ei varmasti jää ekstraa. Uskon, että tämä on todellisuus joka koulussa. Kaikki mitä tulee myös menee ja aina menisi varmasti enemmänkin. Aion silti edelleen häikäilemättä laminoida lippulappusiani ja vielä kaiken kukkuraksi kesällä kiikuttaa ne Suomeen hyötykäyttöön!

Lopuksi sana oli vapaa ja valitettiin liikuntasalin välineiden epäjärjestyksestä sekä kerrottiin lahjakkaiden lasten lisäkursseista ja tulevasta Kenguru-matikkakilpailusta ja jostain leluprojektista. Minäkin sitten vähän nostin kättäni ja sain puheenvuoron. Ai miten kivaa olikaan kerrankin päästä puhumaan kaikille yhdessä ja kertoa mitä minä täällä oikeastaan teen! Näytin lokeroni ovessa olevaa lukujärjestystäni ja siihen merkittyjä aukkoja, jolloin olen kernaasti käytettävissä ja lisäksi tarjosin kaikille luokille parin tunnin Suomi-pakettia jossain vaiheessa kevättä ja muistutin myös, etten ensisijaisesti sijaistele. Ja minun puheenvuoroni jälkeen koputettiin pöytää (täällä ei taputeta)! Kaikki vaikuttivat siis kovin kiinnostuneilta ja innostuneilta ja uskaltavat varmasti tulla nykimään hihasta, nekin, joiden kanssa en muuten ole paljon tekemisissä.

Toivottavasti myös yhtälailla saan kaikilta kollegoilta ohjausta tarvittaessa nyt kun virallinen ohjaajani lähtee pois. Emme ole koskaan pitäneet asiaankuuluvia viikkopalavereita, kaikki tärkeät asiat tulee käsiteltyä lennossa ja kommunikaatio on pelannut. Tuntuu, että päivä päivältä ja viikko viikolta olen yhä itsenäisempi ja etenkin koen olevani työporukan täysivaltainen jäsen, jota kuunnellaan ja joka otetaan huomioon.

Onneni on olla näinkin pienessä koulussa ja työporukassa, jossa en jää muiden jalkoihin ja jossa työkaverini tietävät nimeni. Oma-alotteisuuskin tietenkin auttaa asiaa, mutta uskon kuinka vaikeaa on niillä Comenius-kollegoilla, joilla on sata työkaveria eikä kukaan jaksa kiinnostua harjoittelijan läsnäolosta ja jutuista.

Opin joka tapauksessa paljon asioita kokouksessa yleisesti koulusta ja sen ylläpidosta ja sen sellaisesta. Monet asiat ovat Suomessa varmaankin vastaavanlaisia. Yhtä juttua kuitenkin kummastelin... Jos oikein ymmärsin niin johonkin tiettyyn pisteeseen asti (tyyliin 10 v työkokemusta, 50 vuoden ikä tms., meni hieman ohi) opettajat tekevät tuplatyömäärää ja kaiketi samalla palkalla. Hieman outo sisäänajovaihe kun niin kovasti pitää näyttää työtaitojaan. Mutta täällä opettajilla on myös paremmat palkat joten ehkä sitä voi sitten enemmän rehkiäkin.

Ja jottei postaus jäisi ihan kuivaksi, löysin Prepolino-sivuilta hauskaa kuvamateriaalia, allaoleva nimikkeellä Lehrerzimmer eli opettaja(i)nhuone (mikähän tuokin oikeaoppisesti olisi). Taidan kaivella kuvavarastoja useamminkin, kyseessä on ilmainen materiaalipankki.

Ihan tällaista ei kyllä toimintamme ainakaan tänään ollut :)

Mielessäni pyörii joitain asioita, joista olen halunnut kirjoittaa ja olen ajatellut, että voin naputella niistä sitten kun ei ole muuta sanottavaa. Mutta tuntuu että jokaisesta päivästä on aina jotain sanottavaa! Listaan tähän näitä juttuja, muutoin unohdan kirjoittaa niistä...
- arvioinnin malli
- opettajan oivat apuvälineet check
- esimerkki englannin pienryhmätunnista, aiheena linnat
- Osnabrückin kaupunki
- virikemateriaalien esittelyä ja muutenkin opetusmateriaaleista check
- loiset check
- saksalainen opettajankoulutus ja hassuja käsitteitä kuten Feuerwehrstelle

Jos siis kiinnostus heräsi niin pysyhän linjoilla... Nyt en ainakaan voi sivuuttaa noita aiheita, kun olen tuonut ne julki tänne!

Vihdoin selvillä vesillä

Ohjaava opettajanihan ei perjantaina edes ollut koululla vaikka olimme sopineet tapaavamme. Rehtorin kanssa kuitenkin sovimme siitä, kuinka Suomen kieli ja kulttuuri otetaan mukaan ohjelmaan. Myös iltapäiväkerhon puolella sovin yhteistyöstä heidän kanssaan. Eilen ohjaava opettajani oli vain tyytyväinen, että asiat ovat selviä ja päivitimme lukujärjestystaulun. Toivon, että viime viikkoinen vastahankaisuus oli vain vauvasta ja muusta johtuvaa stressiä ja saisin nyt tehdä työni rauhassa. Kykenemättömyyteni valinnaisliikunnan pitämiseenkin hän nyt hyväksyi, etenkin kun olin kertonut että olkapään haava märkii tällä hetkellä (joo, inha juttu ja selvittelen parhaillaan lääkärikuvioita täällä päässä). Savitöissä jatkan edelleen vaikka minusta on hieman epäreilua, että hän jättää sitten kokonaan tulematta. Mutta ei siinä mitään, meillä on siellä paljon hauskempaa ilman häntä :)

Minulla on siis vihdoin kunnollinen lukujärjestys ja aikaisia aamuja vähemmän kuin aiemmin. Se on hyvä senkin takia, etten väsy liikaa vielä tässä vaiheessa. Eilenkin lähdin kouluun kuin perseeseen ammuttu karhu, kun olin aamukiiressää hoitanut voimakkaan nenäverenvuodon ja kikkaillut märkivän haavan kanssa. Seitsemältä aamulla olen jo aivan valmis menemään nukkumaan, kun siihen astinen päivä on ollut niin rankka.

Maanantaisin aloitan vasta klo 10.05 ja olen ensin kaksi tuntia Schulkindergartenissa ja viidennen tunnin vedän Eurooppa-kerhoa, helmikuusta lähtien Suomi-kerhoa. Tiistaisin koululle vasta klo 8.50 ja minulla on vain kaksi tuntia. Keskiviikko ja torstai ovatkin sitten hieman pidempiä. Molempina päivinä 7.45 englantia ekaluokkalaisille ja myöhemmin päivällä kakkosluokkia, kolmosnelosten enkkua ja perjantaina sitten vielä yksi tuntia Suomeen liittyvää kiinnostuneille ykköskakkosille. Helmikuusta lähtien on nelosille tarjolla Suomen kieltä ja kulttuuria torstaisin viimeisellä tunnilla.

Ennen joulua aion kyllä visusti olla maanantaina paikalla jo 7.45, sillä en halua jäädä paitsi adventtilauluista.

Feierabend!

Ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa ymmärrän viikonlopun ihanuuden. Etenkin kun perjantaikin on vapaapäivä, oli koulunloppu tänään yhtä riemua. Herään kyllä aamulla mielelläni töihin, koska työmatka pyörän selässä viileän aamun läpi virkistää ja lapset ovat niin eloisia, ettei kauhean monta kertaa yllätä itseään haukottelemasta.

Viikko on ollut aika uuvuttava, vaikka päivät ovatkin lyhyitä. Olen tavannut viikon aikana lähes kaksisataa lasta ja pelkkien opettajienkin nimien muistaminen tuottaa tuskaa, kun jokaisella on joku kaksiosainen epämääräinen sukunimi ja etunimiä on oikeastaan kohteliasta kysyä vasta, kun on tehty sinunkaupat. Olen ahkerasti piirtänyt pulpettikaavioita ja kirjoitellut oppilaiden nimiä ruutuihin. Toiset jäävät päähän paremmin kuin toiset, lapsilla on myös todella outoja nimiä, joiden alkuperää on vaikea jäljittää.

Lukujärjestystäkin on väännetty ja käännetty enkä tiedä onko viestini vieläkään mennyt perille... Vararehtori on nyt läiskinyt minulle tunteja sinne tänne nimellä ”englanti”, mutta käytännössä en kuitenkaan voi tuolloin aina pitää englantia, sillä opettajien on kuitenkin saatava pitää oppisuunnitelmien mukaisia tuntia. Olen yrittänyt sanoa, että minut olisi fiksuinta sijoittaa varsinaisille englannintunneille, mutta niitä on tällä hetkellä vain yksi nelosille, yksi kolmosille ja lisäksi yksi lahjakkaille lapsille, jotka ovat ilmeisesti nelosia. Lisäksi opetan englantia ekaluokkalaisille parina aamuna noin vartista puoleen tuntiin täysin itsenäisesti. Pitäisi varmaan etsiä hyviä englanninkielisiä lastenloruja ja laululeikkejä.

Maanantaiaamuisin menen enemmän kuin mielelläni Schulkindergarteniin pariksi tunniksi. Iltapäivällä pidän Eurooppa-kerhoa, josta olen jo paljon motivoituneempi, kun olen aloittanut ideoinnin. Tiistaina Suomen kieltä ja kulttuuria lahjakkaille kolmosnelosille sekä käsitöitä (mm. savitöitä yms.) kolmosille, viimeisellä tunnilla iltapäiväkouluun jääville englantia. Keskiviikkoisin ekaluokalle enkkua, kakkosluokkalaisten apuna saksantunnilla ja iltapäivällä enkkua. Torstaisin toiselle ekaluokalle enkkua, yhdelle kakkosluokalle jotain epämääräistä ja nelosille valinnaisliikuntaa. Sitten viikonloppu ja sama alusta.

Nyt aion ottaa viikonlopun rennosti ja keräillä voimia ensi viikkoon. Kolmena aamuna herätys 6.40, yhtenä 7.30 ja loppuina saa nukkua niin pitkään kuin haluaa. Seitsemän tunnin yöunillakin pärjää, kun yöunet eivät kuitenkaan joka yö jää vajaiksi.

Ope kuittaa itsensä viikonloppuvapaalle.

Los ging´s mit Frau Simonen

Kutsuin jo viime viikon maanantaita ekaksi koulupäiväksi, mutta varsinaisesti pääsin ”sisälle” kouluun vasta tänään. Ekaluokkalaisen innolla lähdin seitsemältä kouluun, vaikka sänkyynkin olisin mieluusti jäänyt (etenkin kun kiva uni jäi kesken, katselen usein ilmaista sisäistä televisiotani). Juho naureskeli, kun juuri ennen lähtöäni kävin pyöräilykypärä päässä antamassa hänelle suukon.

Ulkona oli vielä aika pimeää, joten pyörän lamput olivat todella tarpeen muutaman heijastimen lisäksi. Seitsemän jälkeen aamuruuhka ei vielä ole pahimmillaan ja matka sujui jouhevasti enkä munaillut kaistanvaihdoissa. Syksyinen aamu oli oikeastaan aika virkistävä eikä olo ollut enää lainkaan väsynyt. Saapuessani koululle hieman ennen puoli kahdeksaa oli jo täysin valoisaa. Asetin pyöräni vielä tyhjälle pyörätelineelle ja lampsin sisään.

Sain rauhassa vielä ripustaa takin naulakkoon ja vaihtaa sisäkengät jalkaan ennen kuin oli aika tavata koulun rehtori. Herr Leimbrock katseli tummien kulmiensa alta ja vaikutti henkilöltä, johon pitää tehdä vaikutus ennen kuin hän täysin hyväksyy minut työyhteisön täysivaltaiseksi jäseneksi. Rehtori vaikutti kiireiseltä ja tiukalta eikä osannut vakuutusasiaankaan sanoa mitään muuta kuin pyysi vararehtoria selvittämään. Päivän mittaan hän kuitenkin pehmeni ja oli avoin lukujärjestyksenkin suhteen, toisin kuin vararehtori oli enteillyt. Saan olla päiväkoti-ikäisten kanssa jopa kaksi tuntia maanantaiaamuisin. Ryhmässä on myös lapsia, jotka ovat jo kouluikäisiä mutta joiden oppivelvollisuutta on erinäisistä syistä siirretty vuodella. Alaluokkien englanninopetus varsinaisten tuntien aikana ei kuitenkaan onnistu ja lukujärjestyksessä on vielä työstämistä, mutta saimme aikaan taas paremman suunnitelman kuin viimeksi. Eteenpäin lähetettävä lukujärjestys ei täysin vastaa sitä mitä oikeastaan loppujen lopuksi teen, mutta antaa kuitenkin vaikutelman, että olemme sopineet asioista ja tehneet minulle työjärjestyksen.

Rehtori ilmoittautui myös innoissaan Suomi-kerhooni ja maisteli opettajanhuoneeseen tuomiani herkkuja – Väinämöisen palttoonappeja, lakkahilloa ja Fazerin suklaakonvehteja. Herkut maistuivat myös muillekin ja yllätyksekseni lakka oli tuttu parille opettajalle. Oli todella hyvä idea tuoda jotain pientä syötävää omasta maastaan, sillä muut opettajat silloin todella huomaavat, että koululla tapahtuu jotain uutta ja heille jää uudesta kollegasta heti hyvä maku suuhun :) Monet ohi mennessään huikkasivat, kuinka herkullista vaikkapa lakkahillo oli. Itse istuin pitkillä välitunneilla herkkujen lähellä ja muutama innokas ravasi täyttämässä mahaansa jatkuvasti.

Frau Drewes maistamassa lakkahilloa Väinämöisen palttoonapin päällä.

Kollega-Fraut Drewes, Albert, Deakin, Möritz, joku ulkopuolinen testaaja sekä Schwarze opettajanhuoneessa.

Lapset ovat I-HA-NI-A! En ollut tänään vielä Schulkindergartenin puolella vaan seuraamassa Herr Andreasin matikantuntia kolmosluokkalaisille. Tänään he harjoittelivat koetta varten tietokoneluokassa, joiden koneilla oli tarjolla erilaisia matematiikkaohjelmia. Lapset rinnastavat minut täysin muihin opettajiin, kun apua kysytään niin sisällöllisissä kuin teknisissä asioissa. Vaikeuksia on tuottanut esittäytyä Frau Simosena, kun nimeä kysyttäessäni yleensä lipsahtaa Anna-Riitta. Jotkut lapset sinuttelevat, toiset teitittelevät ja jotkut korjaavat sinuteltuaan teitittelyksi. Pitää vielä kysyä miten minun tulee reagoida tällaisissa tilanteissa. Minua ei sinuttelu haittaa, mutta haluan kuitenkin toimia yhtenäisesti muiden opettajien kanssa.

Kaksi seuraavaa tuntia vietin kahden ekaluokan kanssa. 1c1-luokalla oli kuvaamataitoa ja he piirsivät sokeriliuoksessa pehmitetyillä liiduilla upeita kuumailmapalloja. Opin jo monta nimeä. Tunnin aluksi selvitettiin koko luokan kanssa käytävällä tapahtunutta konfliktia ja mietittiin yhdessä erilaisia tapoja toimia vastaavanlaisissa tilanteissa. Otto oli kaatanut Hannan maahan ja potkinut, jolloin Hanna näytti kieltä mihin Otto vastasi näyttämällä omaansa. Jotkut olivat sitä mieltä, että Hanna olisi voinut näyttää kieltään uudestaan, mutta yhdessä tultiin kuitenkin siihen tulokseen, ettei ole fiksua jatkaa vaan pitäisi pyytää lopettamaan ja silloin toisen pitää myös lopettaa. Kerrattiin myös koulun sääntöjä ja lopuksi Hanna ja Otto pyysivät toisiltaan anteeksi ja olivat sitten taas kavereita. Käytäntö oli mielestäni hyvä ja opettaa lapsille jo heti ekaluokasta lähtien vuorovaikutustaitoja ja ongelmanratkaisukykyä. Opettaja Claudia (eli Frau Schwartze, mutta teimme sinunkaupat) on hyvin rauhallinen, mutta perusteellinen.

Heti aamusta kaikilla on kovasti asiaa opettajalle.

Jossain vaiheessa päästään aina hommiinkin.

Pulpetin kulmalla saksalaiskoululaisten peruspenaali, die Fledermappe.

Toisen ekaluokan kanssa pääsin enemmänkin kontaktiin, kunhan heidät oli ensin testattu. Kuuden ensimmäisen viikon aikana ekaluokkalaisilla teetetään erilaisia testejä, mutta opettaja Frau Möritz haukkui systeemiä ihan turhaksi, tulokset kuulemma voi ennustaa ja viikon testausten jälkeen. Tällä kertaa lapsien piti tunnistaa tiettyjä äänteitä eri sanoista. Lopuksi pääsin minä vuoroon ja esittelin itseni viime syksyn opetusharjoittelua varten tekemäni kalvon avulla. Edellisellä tunnilla kalvo oli unohtunut kansliaan. Lapset ovat niin ihanan spontaaneja. Aina kun paljastin kalvolta lisää kuvia, oli jo kymmenen pikkukätöstä ylhäällä – kuka halusi kysyä lisää, kuka kertoi lomamatkastaan ja joku aina jostakin täysin aiheeseen kuulumattomasta. Pohdimme muun muassa kuinka kauan Suomeen kestää matkata autolla ja mistä materiaalista suurin osa saksalaisista taloista on valmistettu. Lopuksi keräännyimme luokan takaosaan piiriin ja opettelimme laulamaan ja leikkimään Leipuri Hiivan. Samalla kun kerroin mitä laulussa tapahtuu saksaksi ja harjoittelimme suomen kielen ääntämistä pohdimme myös mikä on hiivan tehtävä. Muutaman kerran ehdimme sitten lurauttaa koko laulun läpi, viiskymppinen opettaja yllättäen ainoa, joka ei laulanut mukana. Lapset ovat vielä avoimia ja estottomia ja kiinnostuvat kaikesta uudesta. Nuoret ja aikuiset ajattelevat ensin mitä he osaavat ja onko joku asia liian haastavaa. Lapset vain tuleva mukaan!

Koska Eurooppa-kerho alkaa vasta ensi viikolla, kävin vierailemassa nelosluokan liikuntatunnilla. Varsinaisellakaan opettajalla ei ollut mitään liikuntavaatteita ja koko tunti me opettajat vain seurasimme vierestä, kun lapset pelasivat Völkerballia, joka on polttopalloa muistuttava peli. Pelin aikana piti selvitellä kuka oli nimitellyt ketäkin ja osuiko pallo vai ei.

Olen aika kaputt ensimmäisen päivän jälkeen mutta puhkun intoa. Ensi viikolla minulla on jo omia tunteja, joten pääsen suunnittelemaan ja loppuviikosta kotinetti toivottavasti helpottaa hommaa. Syysloman jälkeen sävelet ovat toivon mukaan kaikin puolin selvät ja toivottavasti ainakin puolet lukujärjestyksen tunneista vakitunteja.

Ymmärtääkseni olen joillakin tunneilla aluksi vain tutustuakseni luokkiin, mutta myöhemmin opetus keskittyy enemmän englantiin. Maanantaisin olen aamulla Schulkindergartenissä ja iltapäivällä pidän Eurooppa-kerhoa kolmosluokkalaisille. Tiistaina lukujärjestyksessä on käsitöiden tapaista työskentelyä ja suunnitelmissamme on rakentaa Eurooppa-kylä. Tunnilla on minun lisäkseni vararehtori (joka kyllä selvästi suunnittelee vetäytyvänsä hommasta hallinnollisempiin hommiin) ja koulun ulkopuolella työskentelevä vapaa taiteilija. Iltapäivällä englantia iltapäiväkerhon (Schulhort) puolella vaihdellen ykkös- ja kakkosluokkia. Schulhort tarjoaa kokopäiväkoulun kaltaisen mahdollisuuden lapsille, joiden vanhemmat ovat myöhään töissä. Lapset voivat ruokailla maksusta koulupäivän päätyttyä ja olla koululla kuuteen asti kasvattajien johdolla. Keskiviikkona klo 7.45 vartti englannin kielikylpyä ekaluokalle. Joillain lapsilla on jo päiväkodissa ollut hieman englantia, mutta aloitan lasten kanssa ensi viikolla nollasta. Myöhemmin on kakkosluokkalaisia ja viimeisellä tunnilla olen mukana nelosluokan varsinaisella englannintunnilla. Torstaiaamuna kielikylpyvartti toiselle ekaluokalle ja myöhemmin Suomi-kerho sekä urheilu/tanssikerho. Eurooppa-kerho meni siis tanssin päälle, joten sovimme vararehtorin kanssa, että voin urheilukerhossakin tehdä tanssillisia juttuja. Torstai-iltapäivällä on lisäksi Schulhortissa tanssia ja taidan tällä viikolla käydä katsomassa samoin kuin Schwarzes Theateria perjantaina. Schulhortin ”johtaja” Gerti, jonka kanssa juttelin koulun jälkeen pidempäänkin, ohjaa teatteria kolme tuntia perjantai-iltapäivisin ja ajattelin käydä kurkkaamassa heidänkin tekemisiään.

Rehtorikin tosiaan pehmeni päivän mittaan ja kyseli kuinka ensimmäinen päivä ja siinähän se hujahti, olen todella tyytyväinen! Odotan innolla, että opin tuntemaan lapset paremmin ja pääsen työskentelemään heidän kanssaan. Vaan liikaa ei passaa kiintyä... Ja ehdottomasti pitää tuoda lisää Muumi-tikkareita Suomesta, tämänhetkiset eivät millään riitä kaikille, joita opetan. Haluaisin antaa jokaiselle pienen maistiaisen, Suomi-kerholaiset pääsevät nauttimaan herkuista useamminkin.

Pyörätelineessä on harvoin muiden aikuisten pyöriä kuin minun.

Tänään menen aikaisin nukkumaan ja saan huomenna nukkua melkein kahdeksaan asti! Näistä ”myöhäisistä” herätyksistä pitää nauttia!

Eka koulupäivä

Istun yliopiston kirjastossa koneella, jota saisi käyttää vain tieteelliseen työskentelyyn ja kotiin saamme netin vasta parin viikon kuluessa, eli nopea tervehdys ja myöhemmin sitten lisää.

Tänään tallustelin viileähkössä syyssäässä koululle 4,5 km, sillä minulla ei ole vielä pyörää. Tapasin yhteyshenkilöni eli koulun vararehtorin kello kymmeneltä ja kävimme läpi erinäisiä asioita ja teimme alustavaa tuntisuunnitelmaa. Sain avaimet koulun ulko-oviin ja luokkiin, teimme kierroksen koulussa ja tapasin pikaisesti lähes kaikki kollegani ja näin myös monia lapsia.

Ensi viikolla käyn tunneilla seuraamassa ja viimeistään syysloman jälkeen alkavat tositoimet. Tällä hetkellä lukujärjestyksessä on englantia, käsitöitä, liikuntaa, tanssia, päiväkotilaisia, eritysoppilaita ja tietenkin Suomi-kerho. Mukavan monipuolista ja on todella kiva päästä työskentelemään myös erityisoppilaiden kanssa, sillä erityispedagogiikka kiinnostaa minua. Uintiinkin vararehtori kysyi minua mutta oli pakko kertoa edelliset uintitraumat saksalaisessa koulussa, joten pääsin pälkähästä. Vielä vähän jännittää tulenko pitämään myös jotain Eurooppa-kerhoa, jossa yhdistyisivät maantieto, politiikka ym. Ehkä ehdotan, että eurooppalaisuutta voisi tarkastella satujen avulla, Märchen aus Europa, se olisi enemmän meikäläistä.

Olen pyörällä päästä kaikista nimistä. Yhden naisopettajan kanssa teimme sinunkaupatkin, mutten edes tiedä hänen etunimeään. Kaikki ovat vain Frau sitä ja Herr tätä. Opettajat keskenään varmaankin sinuttelevat, mutta minulle uutena jäsenenä kaikki ovat vain Herriä ja Frauta.

Kävin seuraamassa tanssikerhoa, jossa tulen toimimaan varsinaisen opettajan kanssa. Hommailu on vähän erilaista kuin mitä olin itse ajatellut, mutta juuri tämä opettaja vaikutti sellaiselta, jonka kanssa yhteistyö varmaankin tulee sujumaan. Lapsia pitää kuitenkin enemmän kannustaa omiin juttuihin antamalla heidän itse luoda. Tänään opettaja korjaili liikkeitä, joita lapset olivat itse saaneet keksiä. Tehdään tämä hitaammin, jätetään tästä hyppy pois, tulee muuten liian kuuma... No, kuka pakottaa opettaa tanssituntia farkuissa ja villapuserossa :)


Lisää myöhemmin. Tämän viikon vietän vielä rennosti orientoituen ensi viikkoon ja voisin hankkia sen pyörän. Viikon päästä koululla pitääkin olla jo 7.30 ja pyörällä matka menisi nopeammin, ei tarvitsisi lähteä kävelemään heti puoli seitsemän jälkeen.

Pysykäähän siis kuulolla, tämä alku on hieman kankeaa, kun ei ole vapaata pääsyä nettiin, mutta se toivottavasti tulee pian!