Ope kiljuu onnesta

Sain viime viikolla aivan mahtavan paketin isotädiltäni, joka oli hamstrannut kivasti kaikkea Suomi-materiaalia messuilta ja Suomi-toreilta, joilla oli ollut töissä. Paketissa oli vaikka mitä kivaa, mutta tuli kuvattua nyt ensin vain läjä tarroja sekä pinssit, joita riittää kaikille lapsille Suomi-ryhmissäni sekä muutama myös tietokilpailuun palkinnoiksi. Ja Viking Linen tarroja piisaa niin paljon, että kaikki tietokilpailuun osallistuneet saadaan varmasti palkittua!

Open mieltä on myös lämmittänyt se, että yksi oppilaani totta tosissaan voitti siinä aiemmin mainitsemassani kilpailussa. Pääpalkinto kuitenkin meni sivu suun, mutta poika sai saksankielisen Muumi-kirjan. Käskin tuomaan ensi viikolla kouluun mukaan, voidaan sitä sitten yhdessä katsella.

Eilen käytiin hieman sauvakävelemässä ja oppilaat olivat ihan innoissaan. Poikaystävällä on mukana säädettävät sauvat, joten lapset pääsivät kunnolla kokeilemaan, miltä se sauvominen tuntuu. Piti ihan enttententtenteelikamenttenillä valita kuka pääsee ensimmäisenä kokeilemaan.


Tällä hetkellä myös näyttäisi siltä, että saatan saada hankkimistani materiaaleista jonkin verran rahaa takaisin. Vien ensi viikolla kuitteja kansliaan. Jos koulu ei jotain halua korvata, niin se lähtee sitten autolla Suomeen. Minä en kuitenkin mitään hyväntekeväisyyttä ole tullut kouluun tekemään, vaikka heille ilmaista työvoimaa olenkin.

Eilen tuli itkettyä työpaikalla pari tuntia, mutta kyllä nuo kaikki yllä mainitut asiat peittoavat alleen kaikki ikävämmät asiat. Lopuksi vielä pari hyväntuulista kuvaa koulusta. Ensimmäisessä luen Kuinkas sitten kävikään? -kirjaa ja toisessa lapset järjestelevät tekemiäni eläindominokortteja ja pinoavat designdominopalikoita.

Ihanat, kamalat kollegat

Olen kyllä todella iloinen siitä, että minulla on ihania ja huolehtivaisia kollegoita, jotka auttavat tarvittaessa. Tällä hetkellä avuntarpeet liittyvät hyvin käytännöllisiin asioihin eikä niinkään työjuttuihin. Vaikka oma lähtöni on vasta parin kuukauden päästä, on sitä ennen kuitenkin järjesteltävä yhtä ja toista, lähinnä tavaroidenkuljetusta.

Asuntomme entisen vuokralaisen isä lähtee hakemaan tytärtään Suomesta reilun viikon päästä, eri juuri kun oma isäni ja siskoni ovat täällä. Lähdemme lauantaiaamuna viemään tuohon kyytiin menevää tavaraa n. 90 kilometrin päähän. Kyselin kollegoilta autoa lainaan ja vaikka aluksi kukaan ei oikein osannut sanoa mitään, oli niitä yhtäkkiä tarjolla kolme.

Kyselin myös varapatjaa, ellei joku tulevasta kolmesta vieraastamme halua nukkua lattialla. Varapatjaa ei kellään tuntunut olevan, mutta viittä vierashuonetta tarjottiin. Olisin siis itse voinut nukkua jonkun kollegani vierashuoneessa, mutta onneksi yksi varapatjakin ilmaantui eräältä työkaverilta, joka ei ollut paikalla kun patjaa ensimmäistä kertaa kuulutin. Tänään toinen kollega taas oli tuonut kouluun makuualustan, kun olin alun perin sanonut että sellainenkin kelpaa. Olin sitten unohtanut kertoa, että patja löytyi jo toisaalta.

Saamme myös viikon päästä yhdeltä työkaverilta aterimet. Me toimme tänne nimittäin Savoniat, jotka haluamme ehdottomasti takaisin Suomeen ja ne lähtevät siis reilun viikon kuluttua. Loppuajaksi saamme yhden setin lainaan. Kollega on kovin pahoillaan, kun heillä on niin rumia mutta yritin lohduttaa ettei sillä ole meille todellakaan mitään merkitystä.

Mutta osaavatpahan nuo kollegat myös ottaa todella pannuun. Eivät tosin nuo samat mukavat kollegat, vaan yllättäen taas se yksi pian eläkkeelle jäävä tiukkis. Minun oli tarkoitus pitää yhdelle nelosluokalle Suomi-tunnit eilen ja opettaja lupasi pinnistää teatteriharjoituksen niin, että oppilaat pääsisivät ajoissa tunnille ja luokan oma opettaja sanoi, että saan ainakin puolet siitä tunnista... No, 10 minuuttia ennen tunnin päättymistä oppilaat sitten vihdoin tulivat. Emme tietenkään ehtineet sen 10 minuutin ja seuraavan kokonaisen tunnin aikana kuin katsella kuvia, ensi viikolla joudun kuitenkin menemään uudestaan muiden aktiviteettien kanssa. Ärsyttävää. Olen vilustunut ja hyvin puolikuntoinen, pidemmät yöunet eivät olisi olleet pahitteeksi.

Uskomattominta on, että tämä tyyppi itse aina penää tietoa mahdollisista poikkeuksellisista jutuista mutta ei sitten vaivaudu muille kertomaan, mikäli hänen vuokseen jokin asia muuttuu. Olen monesti turhaan valmistellut tunnit ja tuonut tarvittavat varusteet koululle.

Tänään englannin pienryhmätunti ei mennyt ihan kuten piti, koska vain puolet oli paikalla ja tarkoitus oli katsella videolta pari viikkoa sitten kuvattuja haastatteluilta. Ehdotin oppilaille ensin, että he voisivat mennä normaaliin opetukseen, koska joudumme katsomaan haastattelut kuitenkin ensi viikolla uudestaan kun loputkin oppilaat ovat paikalla, mutta siitäkös syntyi meteli. He harmittelivat sitä, että englanti niin usein jää pois tyhmien teatteriharjoitusten jälkeen. No, katsoimme haastattelut kertaalleen ja lopun aikaa Heinähattua ja Vilttitossua.

Enkä lainkaan kummastele, jos lapsia alkaa harjoitukset kyllästyttää. Eilinenkin oli kamalaa huutoa. Olimme opettajanhuoneessa toisen kollegan kanssa ja hän jossain vaiheessa sulki oven, kun ei kestänyt kuunnella sitä huutoa aulasta. Siinä sitten hieman kuiskien juoruilimme ja kauhistelimme ja kerroin, että olin toisen nelosluokan opettajalle sanonut, kuinka harjoitukset mielestäni ovat liian tiukkoja. Hän kuitenkin sanoi, että tämä karjuja tekee sitä todella ammattitaitoisesti. Juorukumppanini sanoi, että edellisen sanonut opettaja on hyvin sopeutuvainen, eikä ilmeisesti oikein uskalla sanoa vastaan tai myöntää, ettei toisen opettajan käytös hänenkään mielestä ole hyvää. Tämä karjuja on kuitenkin aika dominantti, joten en ihmettele jos kukaan ei hänelle oikein uskalla sanoa mitään negatiivista.

Onneksi suurin osa kollegoista kuitenkin on mukavia! Ekaluokan opettajallekin sanoin eilen, että tulen sitten aamulla pitämään Suomi-tuntia ja hän kysyi että koko tunniksiko ja kun vastasin että kyllä, hän vain hihkaisi mahtavaa ja piti peukkua pystyssä. Eräiltä opettajilta saat monta viikkoa kinua, että malttaisivat antaa Suomi-spesiaalille kaksi tuntia... Nyt ei kuitenkaan puutu enää kuin neljältä luokalta kakkososio ja kaikille luokille pääsen pitämään sen ennen kuin suurin osa materiaalistani lähtee Suomeen.

Pari sanaa pyöräilystä

Koulumme nelosluokkalaiset ovat parin viime viikon aikana suorittaneet pyöräajokorttia... Täällä suoritetaan paljon kaikenlaisia ajokortteja, kakkosluokalla esimerkiksi mustekynäajokortti.

Yksi päivä kun tulin töihin olivat oppilaat koulun kentällä ajelemassa ristiin rastiin ja käsimerkkejä näytettiin aina kun käännyttiin. Viime viikolla tarkastettiin pyörät ja jokainen tarkastuksen läpäissyt pyörä sai tarran kylkeensä. Ilmeisesti sateisen sään vuoksi oppilaat olivat ratsuinensa sisätiloissa ja poliisi vihelsi pilliin ja antoi käskyjä.
















Itse kuljen töihin aina pyörällä. Yksi kolmosluokkalainen eräänä päivänä huomautti, kuinka olin ajellut koulun pihalla. Sanoin, että tulen kyllä aina parkkipaikan kautta. Jalkaisin kulkevat oppilaat saattajineen puikahtavat aina yhden aidan välistä ja kulkevat kentän poikki. Luulin, että oppilas väitti nähneensä minut siellä. Mutta kyse olikin vain parkkipaikan ja pyörätelineiden välisestä viiden metrin matkasta. Siinä kun ei saisi pyöräillä! Hyvä että minua oiottiin, nyt nousen satulalta varhain, paitsi silloin kun tulen koululle kun kaikki ovat sisällä tunneilla ;)

Tämä on onneksi todella pyöräilijäystävällinen kaupunki. Autot ottavat pyöräilijät hyvin huomioon. Mutta mitä ihmeen laahustelijoita on alkanut tulvia liikenteeseen? Pyöräkaista on niin kapea, että joskus ohittaminen on todella vaikeaa kun vieressä viuhahtaa jatkuvasti autoja. Ärsyttävää katsella edessä polkevan puolityhjiä renkaita tai muuten vain hitaasti etenevää pyöräilijää. Erityisesti se saa vereni kiehahtamaan lähellä liikennevaloja, kun tietäisin että omalla vauhdillani joukon ensimmäisenä ehtisin mainiosti vihreillä, mutta sitten joudun köröttelemään jonkun torvelon takana ja valo ehtii vaihtua punaiseksi. Ärsyttävin oli vanhempi rouva viime viikolla kun olin jo jonkin aikaa körötellyt ja puhissut ärsytyksestä hänen takanaan ja sitten tuli liikennevalot. No hänpä sitten ihan viime sekunnilla kiihdytti ja ylitti viivan vihreän vaihtuessa keltaiseksi, ja enhän minä sitten keltaisella enää voinut mennä. Argh. Ikävöin välillä Espoon ja Helsingin välistä rantareittiäni, jota sai mennä omaan tahtiin kun ei ollut kuin parit liikennevalot vajaan 10 km matkalla eikä muita pyöräilijöitä häiriöksi asti.

Mutta varmasti olen itse joskus jollekin töpeksijä ja maleksija, joten ai kai auta kuin olla kärsivällinen.

Osnabrückissä on tänään alkaneet katoliset kirkkopäivät ja kaupunki on täynnä väkeä sunnuntaihin asti. Koulustakin on lomaa keskiviikosta perjantaihin, jotta perheet pääsevät tutustumaan ohjelmaan ja koululla ilmeisesti majoitutaankin. Minähän käytän pitkään vapaan hyödyksi ja lähden huomenna Belgiaan. Tänään oli mukavaa viettää ihan vapaapäivää, reissattua on tullut niin paljon etten edes muista koska viimeksi olisi ollut kotona aamu, jolloin olisi saanut nukkua niin pitkään kuin haluaa.

Mukavaa loppuviikkoa kaikille!

Opettajat puoltavat oikeuksiaan

Huom! Olen kirjoittanut tämän tekstin valmiiksi jemmaan 8.5. ja nyt vihdoin muistan sen julkaista. Teksti jäi silloin kiinnostavien keskustelujen vuoksi kesken ja jatkan nyt siitä mihin viimeksi jäin.

Pari viikkoa sitten koulu sai ikäviä uutisia. En ole ihan täysin ymmärtänyt mistä on kysymys, mutta se liittyy opettajien työaikoihin. Joitakin vuosia, ehkä jo kymmenen vuotta sitten, riittävän kauan töissä olleet opettajat saivat mahdollisuuden tehdä yhtä tuntia pidempää viikkoa, mikä sitten jossain vaiheessa hyvitettäisiin.

Tätä systeemiä ollaan nyt poistamassa ilmeisesti ilman, että näitä ylimääräisiä töitä korvataan. Tai sitten opettajat pakkolomautetaan useammiksi kuukausiksi. Oli tulos mikä tahansa, opettajia on ”huijattu”. Meidän koulussamme tämä koskee ehkä puolea opettajakunnasta, osa on ollut liian vanhoja tai nuoria, kun tuo älytön ”tarjous” on tullut voimaan. Ja aikalailla opettajat ovat töitä paiskineet, normaalistikin heillä on pari viikkotuntia enemmän kuin suomalaiselle luokanopettajalla.

Käväisin tänään Hannoverissa ja junassa oli oikea lauma opettajia matkaamassa Hannoveriin Niedersachsen-ticketeillä. Kyseisellä lipulla viisi ihmistä matkustaa yhden päivän aikana rajattomasti Alasaksin Regionalbahneissa hintaan 27 €. Vitosen he halusivat sijoittaa päästäkseen osoittamaan mieltään tästä epäoikeudenmukaisuudesta. Ja oikeasti melkein koko vaunu täynnä opettajia. Oli hauska kuunnella heidän juttujaan, vaikka aiheet toki hieman ikäviäkin olivat. Itse asiassa olen parhaillani paluumatkalla kun tätä naputtelen läppärilläni, ja tälläkin hetkellä vieressäni istuvat naiset puhuvat samasta aiheesta.

---

Viisastuin tosiaan kummasti kun ryhdyin kyselemään kanssamatkustajilta asian laitaa. Voitte siis unohtaa nuo aiemmat spekulointini. Opettajat on pakotettu tekemään viikossa kaksi tuntia enemmän töitä kuin normaalisti samalla palkalla kuin saisivat normaalimäärällä. Nämä tunnit maksettaisiin takaisin myöhemmin, vaikkapa osa-aikaeläkkeelle siirtyessä, jolloin palkka pysyisi samana, vaikka tunteja tehtäisiin vähemmän. Nytpä on päätetty, ettei niitä tunteja aiotakaan millään tapaa korvata, eli pisimmään työskennelleet ovat tehneet ylitöitä jo kymmenen vuoden ajan.

Toivon, että ammattijärjestö voi tehdä asialle jotain, koska onhan tuo ihan hävytöntä. Täällä kun viikkotunteja muutenkin on vähimmillään 26 (näin ymmärsin kanssamatkustajien puheista), niin opettajat ovat turhaan tehneet vähintään 28-tuntista viikkoa kymmenen vuoden ajan.

Hormonit hyrräävät

Niin, kevät ei tosiaan tule yksin.

Olin taas tänään Schulkindergartenissa. Luettuani lapsille Kuinkas sitten kävikään? oli vapaata leikkimistä. Vaikka lapset eivät ensin millään halunneet keskittyä kirjaan, pyydettiin tarinan loputtua uusintakierrosta, joka varmaankin otetaan ensi viikolla. Jokainen sai myös Muumi-kuviokeksin.

Kolme poikaa leikki muovailuvahalla. Ensin opettajalle tarjottiin kiltisti muun muassa suklaapitsaa ja muita herkkuja. Sukupuolisuus tuntui kuitenkin kiinnostavan lapsia pidemmän päälle enemmän, joten muovailuvahasta alkoi valmistua pippeleitä. Näitä pippeleitä sitten sovitettiin oikealle paikalleen ja kuka kävi omalla vahapippelillään kenenkin peppua hinkkaamassa ja kyselemässä, että "tehdäänkö seksiä?". Hohhoijaa.

Jos kyseessä ei olisi 6-7-vuotiaat lapset, olisin saattanut tokaista, että eivätköhän nuo muovailut nyt ole hieman epärealistisen isoja, mutta koin kuitenkin parhaaksi olla liikoja välittämättä. Kyllähän nuo jutut jossain vaiheessa alkavat kiinnostaa, mutta välillä tuntui että poikien jutut menivät yli.

Penikset paisuivat koko ajan ja yksi poika jo hoki kuinka aikoo tehdä ennätyksen maailman suurimmalla peniksellä. Toinen hehkutti kuinka tekee omasta muovailupeniksestään tulivuoren. Juu, niinhän sitä purkautumistakin tapahtuu... Tunnin näpertelyn jälkeen pojat kiltisti esittelivät meille opettajille taideteoksensa tulivuorina. Ehkä pippelijutut kuitenkin alkoivat jo kyllästyttää.

Kuvia pippeleistä ei nyt valitettavasti ole tarjolla, pojat olisivat vain innostuneet lisää, mutta voitte nyt sitten ihan itse kuvitella... Kuvamateriaalina sen sijaan lukutuokio.

Herra Inkiväärin terveystarkastus

Kirjoitin viime viikolla junassa jotain juttuja jo valmiiksi mutten ole niitä edes ehtinyt julkaisemaan! Viikko on kulunut töissä, tanssiessa, reippaillessa, hammaslääkärissä ja ties mitä, ja ideoita pulppuaa päässä jatkuvasti. Lähden taas viikonlopuksi reissuun, joten nyt vain oli pakko repäistä aikaa tämän blogin päivittämiseen!

Eilen oppilaat tarkastivat Gingerin terveydentilan. Ginger on punatukkainen käsinukke, jonka kanssa englanninopettajat saavat puhua vatsasta :) Minun Ginger-ääneni on ihan erilainen kuin taas toisen englanninopettajan.

Ginger mitattiin päästä varpaisiin, sen kuulo, näkö ja kunto tarkistettiin. Lapsilla tuntui olevan hauskaa, vaikka ovatkin jo nelosluokkalaisia. Todella hyvä idea, vaikkei oppikirjassa mitään maskottia olisikaan. Itselläni ainakin on paljon pehmoleluja ja kyllähän niidenkin terveys pitää välillä tarkastaa!

Näöntarkistus oli hyvää aakkosharjoittelua ja -kertaamista. Pituuden mittauksessa piti osata numeroita ja kuulokokeessa yksi oppilas teki äänteitä ja sanoi englanninkielisiä sanoja, jotka Gingerin (eli häntä sylissä pitävän lapsen) piti toistaa.

Vain yhden kortin tähden

Varsinainen englanninopettaja on nyt palannut, mutta olen pitänyt tunnit tähän asti lukuun ottamatta torstain viimeistä tuntia, jolloin pidän suomea. Järjestely on oikeastaan hyvä, sillä varsinaisella opettajallahan ei ole hajuakaan siitä, mitä olemme reilun kuukauden aikana tehneet. Myöskin hän käyttää materiaalia vasta ensimmäistä kertaa, eli olemme sinänsä ihan yhtä pihalla. Varmaankin viimeistään ensi viikon jälkeen vaihdamme rooleja, kun hän on saanut nähdä missä tällä hetkellä mennään. Nyt minulla on myös mahdollista saada asiantuntijalta palautetta tunneistani!

Ensimmäinen tunti tiistaina jäi todella tyngäksi, sillä oppilailla oli parin tunnin matikan koe. Kyseisen kokeen ilmeisesti tekevät kaikki Alasaksin osavaltion kolmasluokkalaiset. Tuo koe hieman venähti ja lapset olivat jälkikäteen tietenkin aivan poikki. Kun vihdoin päästiin kaikki luokkaan, tuli vain lisää esteitä.

Kolmella pojalla oli sanaharkkaa, ja kuka kellekin opettajalle tuli asiasta avautumaan. Kyse oli kortista. Ajattelin oitis, että kyseessä on joku Pokemon-kortti tai vastaava. Poika A oli antanut kortin poika B:lle. Poika B ei kuitenkaan halunnut korttia. Poika B sanoi, että poika A oli laittanut kortin kuitenkin hänen reppuunsa, ja tämän poika A kielsi. Poika C oli närkästyksissään, koska hän väitti kortin kuuluvan itselleen, sillä poika B oli lahjoittanut sen hänelle eteenpäin. Poika A taas väitti, ettei poika B ollut kieltäytynyt kortin vastaanottamisesta. Kun opettaja diplomaattisesti yritti selvittää tilannetta, jaksoi poika C koko ajan pitää puoliaan.

Ja tämä kaikki yhden käyntikortin vuoksi! Kyseessä oli pieni värikäs Getränke Schröderin käyntikortti, jossa oli kääntöpuolella kyseisen juomakaupan aukioloajat ja puhelinnumero. Noita kortteja saa kyseisestä liikkeestä ilmeisesti ihan vapaasti ottaa, eli mistään kovin erikoisesta ja arvokkaasta kortista ei todellakaan ollut kysymys.

Mutta tällaiset asiat kuuluvat kouluarkeen ja on joustettava. Naurussa oli hieman pitelemistä, vaikka minun olisi kuulunut olla todella asiallisesti. Väistämättä kuitenkin hymyilin, kun koko luokka remahti nauruun kun selvisi, että kortti tosiaankin oli vain Getränke Schröderin kortti.

Käy Muumilaaksoon!

En ole ollut hetkeen niin innoissani kuin eilen. Sain vihdoinkin koulumme langattomaan verkkoon salasanan ja pääsin surffailemaan omalla koneella hyppytunneilla. Jotta ohikulkevat kollegat eivät ajattelisi, että lorvailen vain jossain blogeissa ja naamakirjassa, päätin myös etsiä saksankielisiä sivuja Suomesta.

Ja se todella kannatti! Päädyin suurlähetystön sivuilla, joilla oli 6.5. julkaistu tiedote lasten Suomi-tietokilpailusta. Luin sitten kiihkeästi eteenpäin, ja koko juttu kuulosti koko ajan vain paremmalta ja paremmalta. Saksan, Itävallan ja Sveitsin Suomen suurlähetystöt järjestävät kaikille näiden maiden 4.-6.-luokkalaisille oppilaille Suomi-tietokilpailun, jonka pääpalkintona on matka Suomeen ja Muumimaailmaan. Lohdutuspalkintoina on saksaksi käännettyjä Muumi-kirjoja. Vastausaikaa 17.5. asti eli ei enää kuin reilu viikko.

Naputtelin sitten heti oppilailleni lappusen tästä kilpailusta ja kirjoitin siihen myös kysymykset vastausvaihtoehtoineen. Netissä olevan kiertueen avulla vastauksetkin löytyisivät helpommin, joten ohjelma tämänpäiväiselle tunnille oli valmiina :) Lisäksi hehkutin kilpailua ohimennen ryhmäni oppilaille ja vauhkosin, mutta onneksi oppilaat vaikuttivat vähintäänkin yhtä innostuneilta.

Kuinkahan laajalti tästä kilpailusta ollaan tietoisia. Jotenkin kuvittelisin, etteivät kaikki saksalaiset opettajat jatkuvasti ravaa noilla sivuilla urkkimassa enkä tiedä missä muualla kilpailusta on tiedotettu. Mikäli saan Suomi-ryhmäni lisäksi muut neloset innostumaan, voi hyvinkin joku meidän koulustamme voittaa jotain! Ryhmäni on tietenkin sitä vastaan, että kilpailusta mainittaisiin muille, sillä heidän mahdollisuutensa pienenisivät ;)

Ensin tutkailtiin lasten itse kokoamia sanastoja viidestä eri aihealueesta. Olin kirjoittanut ne puhtaaksi ja lisännyt pari kuvaa. Alussa jakamaani ystävänkirjasivuun täydennettiin tänään toiveammatti. Listattujen lisäksi kysyttiin lastenhoitajaa, laulajaa, shakinpelaajaa, näyttelijää, painijaa, sotilasta sekä työtöntä.

Sivusto osoittautui aika hauskaksi. Muumin kanssa voi tehdä kierroksen ja tutustua muun muassa 11-vuotiaan Emilian kouluelämään, suomalaiseen luontoon ja Suomen asemaan maailmassa. Ainoa kysymys, jonka vastauksesta emme olleet varmoja, koski talviunta. Tietääkö teistä joku kumpi ei nuku talviunta, joutsen vai mäyrä? Mäyrä ei virallisesti nuku, pitää vain talvilevon, mutta joutsenesta emme tienneet laisinkaan.

Olisi ihan huippua, jos joku heistä pääsisi käymään Suomessa! Vaikka tietenkin harmi niille, jotka eivät voita. Ja sille tytölle, joka on samassa asemassa kuin minä, nelilapsisen perheen esikoinen. Voittajan mukana kun voi lähteä ”koko” perhe, kaksi aikuista ja kaksi lasta.

Pitäkäähän siis peukkuja oppilailleni!

Hämmästyttää kummastuttaa

Joka viikko ainakin yhtenä päivänä joku kollega kyselee toisilta saksan kielen oikeinkirjoitussääntöjä. Se onkin aika villi viidakko. Juuri kun ehdit oppia edelliset säännöt pukkaa jo uusia. Täällä sentään käsialakirjoitus on samaa vanhanaikaista edelleen, kun suomalaiset luokanopettajat saavat olla säännöllisin väliajoin uusia kaunoaakkosia opettelemassa.

Eniten kollegojeni päitä vaivaavat pilkkusäännöt sekä tavutus. Jälkimmäiseen paras lääke on olla tavuttamatta, mutta kyllähän sekin jossain vaiheessa on opeteltava. Ennen sanat kuten backen tavutettiin bak-ken, mutta nykyään kun ck säilyy sellaisenaan, yritetään arvuutella tuliko se tavutus ba-cken vai bac-ken vai jopa back-en.

Joistain asioista on hyviä muistisääntöjä, esimerkiksi siitä tuleeko ss vai ß. Mikäli edellinen vokaali lausutaan pitkänä tulee ß ja jos taas lyhyenä niin ss. Dass, muss, nass, mutta Fuß, Gruß ja Spaß.

Saksassa kolmoiskonsonantitkin ovat mahdollisia edellisen oikeinkirjoitusuudistuksen jälkeen. Niihin tosin törmää vain yhdyssanoissa. Ennen konsonanttien määrä rajoitettiin kahteen, vaikka kahdesta sanasta yhteensä kolme olisikin tullut (Schiff+fahrt-> Schiffahrt). Nykyään kaikki konsonantit jätetään sanaan ihan normaalisti eli Schifffahrt.

Nämä uudistukset aiheuttavat ylimääräisiä kustannuksia ainakin Frankfurtin kaupungille, ja säästösyistä onkin vain muutamat kyltit muutettu ;)