Suomi-kerho – ollako vai eikö olla?

Niin, siinä vasta pulma ! Voi #?%¶?!!!!! Olin jo iloinnut kun sain Suomeen sähköpostia, että Suomen kielen ja kulttuurin kerhoon on nyt oppilaat valmiina ja pääsen aloittamaan ryhmän kanssa ensi viikolla. Jahas, ongelmia ongelmia kuitenkin. Lapsia oli ollut kahdeksan mutta heistä moni on jo peruuttanut... No kai nyt kun opekin huitelee jossain sairaalassa eikä kukaan osaa kertoa mitä heille olisi luvassa. Ongelmaa tuottaa lisäksi ajankohta, sillä oppilaat joutuisivat olemaan pois normaaliopetuksesta. Minulle ehdotettiin suomijuttujen ymppäämistä Eurooppa-kerhoon, mutta ei kiitos enää nyt tässä vaiheessa kun Eurooppa-kerhostakin on niin selvät visiot ja blaah. Ehdotin myös että iltapäiväkerhojen lomassa voisin hyvin pitää suomea, mikä tietysti on pois niiltä joita se kiinnostaisi mutta lähtevät koulutuntien jälkeen suoraan kotiin mutta ei veisi oppilailta normaalituntia pois... No, se selvinnee ensi viikolla. Niin ja olivat vielä kehdanneet kysyä oppilailta jos heitä kiinnostaisi ruotsi enemmän! Ruotsikin on kivaa joo, mutta olenkohan siinä riittävän hyvä opettaakseni sitä ja mitäs matskua ois Ruotsista mukana no ei mitään.

Nyt on siis ryhdyttävä kampanjoimaan! Ei muuten, mutta olen nähnyt niin paljon vaivaa raahatessani kaikkia Suomi-lippulappusia ja muita tänne etten niitä nyt aio roskiinkaan heittää. Täältä tullaan, minä ja Herra Hirvi ja näytämme teille mistä kana pissii! Suunnitelma on seuraava: Menemme luokkaan Herra Hirven kanssa, ja hänhän siis puhuu vain suomea. Siinäpä saavat lapsiaiset ensimmäisen maistiaisen tästä kummajaiskielestä. Herra Hirvi voisi tehdä hassuja juttuja ja kantaa vaikka Suomen lippua suussaan. Onhan juhlaviikko kun Suomi täyttää 90 vuotta. No Herra Hirvellähän on päällään suomalaiset partiokuteet, niin siinäpä hieno aasinsilta adventtikalentereihin. Lahjoitamme jalomielisesti koko luokalle yhden kalenterin, jonka kolme ensimmäistä luukkua he pääsevätkin heti avaamaan (mikäli PR-iskumme sijoittuu tiistaille niin jopa neljä (4!!!) luukkua). Siinä on sitten mukava rupatella suomalaisista perinteistä ja hieman alustaa luokkaa siihen mitä sieltä luukuista tulee ja miten ne liittyvät meidän kulttuuriimme. Pyydämme heitä erityisesti torstaina kiinnittämään huomiota luukun kuvaan. Sitten Herra Hirvi laulaa Finlandia-hymnin (tai sitten ei) ja jaamme juhlavasti kaikille lapsille ja opettajalle Fazerin Sininen ja valkoinen -konvehdin sekä pienen paperisen Suomen lipun. Ohessa lapset voivat halutessaan esittää kysymyksiä silikoninenästäni samalla kun mässäilevät suklaata.

Kyllä me Herra Hirven kanssa aiotaan vakuuttaa ne muikeloiset meidän kivaan Suomi-kerhoon, jossa leikitään, lauletaan, hassutellaan, katsellaan kuvia, askarrellaan, kuunnellaan musiikkia ja tanssitaan ja tietenkin puhutaan sitten sujuvasti suomea ensi kesänä. Ja Herra Hirvi opettaa Finlandia-hymnin (tai sitten ei).

Tätä uutista lukuun ottamatta oli oikein mukavaa käydä työpaikalla. Kaikki ottivat minut ilolla vastaan ja kyselivät kovasti kuulumisia ja sain pienen lahjankin! Elisabeth, joka hoitaa koulun kirjastoa, oli vanhempien kanssa käynyt kokoelmaa läpi ja sieltä oli poistettu kirjat, jotka vanhempien mielestä olivat liian vanhoja. Ja ai mikä aarre sieltä oli raakattu pois (minun onnekseni tietenkin), Tove Janssonin Winter in Muminthal kovissa kansissa ja suloinen pieni Muumipeikko yksin koristamassa kantta. Ihan ehjä vielä, sivuissa tietenkin ajanpatinaa. Nyt on sekin ongelma ratkaistu mitä Muumi-kirjaa ryhdyn lukemaan suomikerholaisille, se on meinaan Muumilaakson talvi! Ihanaa! Ja kaunis omistuskirjoituskin: Für Riita. Riidalle.

Ohjaava opettajani oli eilen saanut poikavauvan ja raukkaparka se vain töissä istui, kun saksalaiset eivät kuulemma tunne sellaista kuin isyysloma tai isyysvapaa tai mitään vastaavaa. Karl Jasperin pienistä suloisista varpaista oli jo ilmoitustaululla kuva. Saas nähdä pehmeneekö opettajan natsiminä mihinkään... Lapsi on jo toinen, eli ensimmäinen ei ainakaan ollut tehnyt vaikutusta. Tai ehkä opettaja oli vielä pahempi simputtaja ennen sitä!

Oli mukavaa tuntea itsensä tervetulleeksi ja odotan innolla lapsien näkemistä ensi viikolla. Pitää vain varoa etten rupea liikaa riehumaan. Koulun pyörteissä on helppo unohtaa parantumassa olevat haavat kun yhtäkkiä kaikki ympärillä on niin energistä eikä voi itsekään olla heilumatta, onneksi ihanat kollegani pitävät minusta huolta ja rauhoittelevat tarvittaessa ;)

Ai niin ja toisen ekaluokan opettaja oli vielä ehdottanut että voisin tehdä hänen luokkansa kanssa jotain englanti-projektia... Pöljää!! Toisen ekaluokan kanssa sitten ilmeisesti vain se 20 minuuttia kielikylpyä viikossa. Kolmosluokalla englanninopettajalla on haasteita kun ryhmät ovat ihan eritasoisia ja kaiken saa miettiä kahteen kertaan.