Tatun ja Patun Suomi maailmankartalle

Alan olla valmis lähtöön. Kaikkea Suomi-materiaalia sitä voisi vielä hankkia, mutta ei riitä raha, aika eikä energia. Tänään melkein viimeisenä hankintana ostin Suomen seinäkartan, jonka voi sitten ripustaa luokan seinälle. Maksoi sekin mokoma aika paljon, säilytän nyt kaikkia kuitteja, jos koulu vaikka tarjoutuu materiaalimäärän nähdessään kustantamaan niistä osan. Yleisen tiekartan olisi saanut reilu kympin edullisemmin, mutta se oli avuttoman pieni, eikä Suomen pohjoisrajat olleet tarpeeksi selkeät.

No, ehkä Tatun ja Patun karttakin olisi hätätapauksessa riittänyt. En ole näiden kavereiden toilailuihin aiemmin kunnolla paneutunut, mutta nyt kun näin lehdessä mainoksen uudesta Tatun ja Patun Suomi-kirjasta, oli pakko syöksyä Sokokselle. En päässyt heti tutustumaan kirjaan, sillä piti mennä tekemään lupaamani työvuoro, mutta sain kummallisia katseita sitten puoli yhdentoista maissa kun hykertelin kirjalle M-junassa. Tämä siis perjantai-iltana.


Aino Havukaisen ja Sami Toivosen teksti on ehkä liian vinkeää käännettäväksi saksalaislapsille, mutta voimme ainakin katsella kuvia ja mikä parasta, voin itse kerrata Suomi-tietoutta. Minähän olen tunnetusti hieman pihalla monista historian seikoista ja muista. Tatu ja Patu johdattelevat aiheeseen paljon kiinnostavammin kuin mikään koulun historiankirja.


Tänään käyn vielä ostamassa suomalaisista lasten- ja nuortenlehdistä tuoreimmat numerot sekä karkkeja ja muita herkkutuliaisia koulun opettajille ja oppilaille. Illalla sitten sovitellaan tavaroita autoon ja seuraavaksi varmaankin palailen linjoille vasta Osnabrückistä, toivottavasti mahdollisimman pian ihan oman internetyhteyden avulla.

Jyväskylän ja Tampereen tuliaisia

Lähdin sunnuntaina moikkaamaan kavereita Tampereelle ja Jyväskylään. Tampereella en ehtinyt käydä turisti-infossa, mutta sain kyllä kauniita syksyisiä kuvia kun aurinkokin hiukan päätti tulla esille. Jyväskylän turisti-infosta löytyikin sitten samantien koko Suomi ja olen nyt raahannut kotiin kaksi kangaskassillista (Jyväskylän matkailua mainostava ilmaiskassi infosta ja Lähetysseuran kojulta ostettu) matkailuesitteitä kaikista Suomen peräkylistäkin. No ei nyt ihan. Niistä saa nyt sitten leikellä kuvia ja lueskella tietoa (suurin osa saksaksi) vaikkapa jotain ryhmätöitä varten.

Mustassa kassissa on vielä toinen mokoma, en viitsinyt kaikkia levittää.

Kyllä nyt on helpottunut olo, kun sain noin monta kärpästä iskettyä samalla kertaa. Matkailuesitteiden lisäksi otin paljon karttoja (eikös Äänekosken palvelukartta kuulosta aika eksoottiselta?), enää puuttuu vain Suomi-aiheisia postikortteja, joita en kyllä rupea ostamaan. Niitä saa sitten lähetellä meille Saksaan niin voin viedä kotiin näytille ;)

Tampereelta sain kaverilta neljä suomalaista elokuvaa lainaan. Aikuisten kamaa ja vain englanninkielisillä teksteillä, mutta voin pitää vaikka kollegoille Suomi-iltoja. Mukaan tarttui Nousukausi, Valkoinen kaupunki, Äideistä parhain sekä Lapsia ja aikuisia.

Majoituin aivan Särkänniemen kupeessa.

Matkalla Simppoonkadulta keskustaan.

Jyväskylän keskustan tuntumassa.

Olipa kaunis syksy, mahtaakohan tänne ehtiä samanlainen värienkirjo ennen lähtöämme, joka on viikon päässä... Pakkailut edistyvät taas kun maltan lähteä tästä koneelta. Lisäksi pitäisi kirjoittaa koululleni pieni kirje, jonka lähetän pdf-tiedostona, saavat sitten itse tulostaa ja ripustaa opettajanhuoneen seinälle. Piti lähettää ihan postissa, mutta se ei enää kunnolla ehdi, etenkin kun yhteyshenkilöni on koko ensi viikon pois.

Pitihän sitä jotain itsellekin tuoda. Armeijan huopaa ja vanhaa pitsiä (Globe Hope).

"Ope, ope, ope!"

Kävin eilen eräällä espoolaiskoululla kuvaamassa nelosluokan puuhia. Ajattelin että on mukava näyttää kohdekouluni oppilaille miltä suomalaisessa koulussa näyttää. Koulu, jossa vierailin, on todella moderni ja vasta muutamia vuosia sitten rakennettu, joten varmasti ainakin opettajia kiinnostaa nähdä millaisia luokkatiloja siellä on. Olisko ehkä oppimisympäristöillä vaikutusta Pisa-tutkimusten tuloksiin? Nämä tutkimukset kun heitä kiinnostavat, yrittävät varmasti imeä minusta, suomalaisesta opettajaopiskelijasta, irti kaiken mitä saavat.

Lisäksi pyysin vanhaa luokkakaveriani ottamaan kuvia myös omasta vanhasta ala-asteestani vanhassa asuinkylässäni käydessään, jotta lapset saisivat kuvan myös suomalaisesta kyläkoulusta. Kunnollinen kyläkouluhan se ei ollut omana aikananikaan ja nykyään kasvavalle lapsimäärälle on rakennettu toinenkin koulu ja molemmissa taitaa olla jopa ruokalat. Omana kouluaikanani ruokailimme luokissa.

Espoolaislapset poseerasivat innolla kuvissa, jopa sekin tyttö, joka ei ollut saanut kotoa lupaa olla kuvissa. Hän kääri päänsä aina kaulaliinaan tai meni kirjan taakse, mutta halusi siis kuitenkin olla kuvissa mukana. Hän kertoi vanhempiensa pelkäävän, että kuvat päätyisivät internetiin, vaikka siihen olisin tietenkin kysynyt vielä erikseen luvan. Siksipä en nyt yksityiskohtaisia kuvia blogissani julkaise. Kohdekoulussakin pitää kysyä mikä heidän politiikkansa on, vaikkakin en usko että ongelmia tulee olemaan sillä nytkin heidän omilla kotisivuillaan on runsaasti kuvia koulun oppilaista.


Nelosluokan oppilaita mietitytti monenlaiset kysymykset. Jotkut olivat lukeneet kotiin lähetetyn lapun ja kyselivät heti olenko se Anna-Riitta. "Ope, ope, ope!" kuului jatkuvasti jostain ja sain vastata kaikenlaisiin kysymyksiin; olenko syntynyt Saksassa, minkäikäinen olen, mikä on toinen nimeni, onko minulla kuvia irc-galleriassa, osaanko puhua saksaa, tulenko heidän kouluunsa opettajaksi. "Ope, ope, ope, ota kuva tosta vaahterasta, siinä on ihanat syksyn värit! Sun pitää ottaa kuvia Suomen kauniista luonnosta! Ota meistä kuva kun me tehdään pyramidi!" Kauniit ruokajonotkin menivät ihan mutkalle kun jokainen yritti kurkotella kuvaan paikaltaan. Ruokalassa muissa oppilaissa iski kateus, kun hekin olisivat halunneet kuvaan. Sanoin, etten oikein voi kuvata muita kuin Pirjon oppilaita. "Miksä oot just Pirjon luokalla?" Ruokalassa oli hyvin monikulttuurista ja kun kerroin lapsille miksi olen kuvaamassa ja olin sanonut, että haluan näyttää saksalaisille oppilaille kuvia suomalaisista lapsista, rupesin heti korjailemaan, että siis minkälaisia oppilaita on suomalaisissa kouluissa. Osa oppilaista kun on varmasti syntynyt Suomessa, jotkut olleet täällä vasta vähemmän aikaan, ja kaikki varmasti kokevat erilailla kansallisuutensa ja sen, mihin he oikeastaan kuuluvat.

Kun olimme ulkona käymässä läpi välituntirajoja, yläpuolellamme lensi ohi muuttolintuja. Sellainen itsekin kohta, vaikkei nyt niin paljon etelämpään siirrytä...

Lapset ovat ihanan ennakkoluulottomia ja oli iloa katsoa koululta lähtiessäni kun hyppynarua hyppäsivät kaikkiyhdessä ihonväriin ja äidinkieleen katsomatta. Mahtavaa, että lapset kasvavat heti monikulttuurisuuteen, vaikkakin rasististen vanhempien lapsilla saattaa olla vanhemmilta omaksuttuja asenteita. Itse synnyin hyvin monikulttuuriseen yhteisöön, Otaniemen perhekylään. Leikkikaverini olivat Kiinasta, Venäjältä, Iranista, Keniasta ja Ruotsista vain muutamia mainitakseni. Kirjava joukko ei ole koskaan ollut itselleni kummallinen asia.

Tämän kuvauskeikan lisäksi materiaalinkeruu on edistynyt muutenkin. Juho kävi vanhempiensa luona penkomassa vanhoja lastenkirjoja ja aikamoisen annoksen Kunnaksen kirjoja sai jo sieltä. Lisäksi totesin, että saksankielisiä käännöksiä on järkevää tilata vasta Saksassa sikäläiseltä kustantamolta. Onko kellään ideoita, mitä muita lastenkirjoja voisi viedä? Tunnen hahmona Risto Räppääjän, mutten ole lukenut niitä kirjoja ollenkaan. Ja jos joku on törmännyt suomalaisiin dvd-elokuviin, joista löytyisi englannin- tai saksankieliset tekstitykset, niin niistäkin otetaan vinkkejä vastaan. Monesti kun kielinä on vain ruotsi, norja ja tanska.

Ruokaostoksilla

En ole vielä ehtinyt ostamaan Muumi-tikkareita ja muita herkkutuliaisia koulun 190 oppilaalle, mutta olen hieman kerännyt materiaalia suomen oppitunteja varten. Luulin jo ideani olleen omani, sillä näin siitä unta, mutta myöhemmin takaisin Comenius-oppaan pariin palattuani tajusin lukeneeni idean siitä. Unessani joka tapauksessa jo elävästi näin itseni luokkahuoneessa mm. punaisen Oululaisen hapankorppupaketin kanssa. Suomalaisista elintarvikepakkauksista voi lasten kanssa opetella sanoja ja myöhemmin samaa materiaalia voi käyttää, kun (jos niin pitkälle pääsemme) harjoittelemme kauppatilanteita eli leikimme kauppaa. Uskon, että ainakin visuaaliselle ja kinesteettiselle oppijalle näistä pakkauksista voi olla hyötyä, sillä niitä voi kosketella ja pyöritellä käsissä, niissä on värejä ja tuttuja muotoja. Itse uutta asiaa oppiessani mieluiten hypistelen asioita ja teen.

Tällä hetkeltä valikoimista löytyy kevytmaitoa, appelsiinimehua, Elovena-kaurahiutaleita sekä pitkäjyväistä riisiä. Katsotaan mitä muita pakkauksia ehditään saada tyhjäksi ennen asunnon tyhjentämistä.

Harmi, että Ingmanin maito on edullisempaa eikä laktoosittomassa maitojuomassa Valiolla kuitenkaan ole niitä lehmänkuvia, sillä niille olisi myös hyötykäyttöä. Muistan vuosien takaa käymäni Nuisku-kurssin (nuorten ihmissuhdetaitokurssi), jossa ohjaajallamme oli hauska tapa jakaa meidät ryhmiin. Tai ei nyt kovinkaan eriskummallisen hauska tapa, mutta jakoperusteena oli jokaisen saama maitopurkin kyljestä leikattu lehmänkuva ja piti sitten löytää muut, joilla oli samanlainen. Niitä kun oli erilaisia ja useat aika hullunkurisia. Jos joku jaksaa moisia maitopurkeistansa leikellä niin otan ilomielin vastaan.

Lähtölaukaus

Kaikenlaista on tullut Comenius-harjoittelun tiimoilta jo puuhasteltua, mutta lopullinen lähtölaukaus ammuttiin viime perjantaina, jolloin reilu kymmenen Suomesta eri puolille Eurooppaa lähtevää Comenius-harjoittelijaa kokoontui Helsingin Paasitornissa. Meitä on lähdössä Suomesta yhteensä 24, mutta valitettavan moni oli estynyt osallistumaan muun muassa nyt jo heti syyskuun alussa alkaneen harjoittelun vuoksi. Meille läsnäolleille tilaisuus oli kuitenkin erittäin antoisa, sekä erilaisten vinkkien että verkostoitumisen kannalta.

Hallinnollisten ja taloudellisten asioiden lisäksi saimme Helsingin yliopistolta suomen kielen opettajan Sari Päivärinteen kertomaan suomen kielen opettamisesta. Itselläni ainakin kynä sauhusi vinkkejä rustatessa, sillä tulen Saksassa pitämään Suomen kielen ja kulttuurin tunteja. Oman äidinkielen opettaminen vieraana kielenä kun on jotain ainakin minulle täysin uutta. Nyt on listaa muutamista kirjoista ja muista hyödyllisistä materiaaleista, joita ennen lähtöä voisi vielä hankkia. Muutenkin keskustelimme yleisesti erilaisista materiaaleista ja muista, mitä voisimme ottaa mukaan Suomesta sekä erilaisia apukeinoja oman kulttuurimme välittämistä varten. Pohdimme myös minkälaisia ongelmatilanteita saattaa tulla eteen ja kuinka teemme itsemme tunnetuiksi koulussa, erityisesti jos kollegoita on paljon eikä apulaisopettajan saapumisesta ole tiedotettu etukäteen.

Näillä eväillä on nyt tarkoitus itse kunkin lähteä kohdemaihinsa lukuvuoden 2007-2008 aikana. Oma lähtöni on kolmen viikon päässä ja harjoittelu alkaa virallisesti maanantaina 8.10.

Fyysisiäkin "eväitä" toki on, kaikenlaista olen tähän mennessä jo hamstrannut. Muumit ovat mukana peltipurkin kyljissä, seinäkalenterin kuvissa, kirjoissa, muistikirjoissa, Herra Hakkarainen taas seikkailee kansiossa sekä omassa aakkoskirjassaan. Kaikenlaista olisi tarkoitus hankkia niin paljon kuin budjetti sallii, esim. Koiramäen Kalevalaa ja muita, joten näitäkin jos millä kielellä tahansa (lähinnä suomi, saksa ja englanti) löytyy teidän hyllyistä ja voisitte vuodeksi antaa lainaan hellään hoitooni niin otan ilomielin vastaan! Ja innokas mappi-ihminen kun olen niin niitä löytyy nyt uusia erilaisiin tarkoituksiin. Yhteen kerään Suomen kielen ja kulttuurin opetukseen liittyvän materiaalin, toiseen englanninopetukseen liittyvän ja yhteen vaikkapa internetistä tulostettuja tanssiohjeita.

Suomen kieli ja kulttuuri, englanti sekä tanssi ovat siis aineita, joita tulen koulussa opettamaan. Missä muodossa, kuinka usein ja kenen kanssa on vielä hyvin auki, mutta selvinnee tässä syksyn mittaan. Itselläni on visio opettaa Suomen kieltä ja kulttuuria kerhomuotoisesti samoin kuin tanssia (tansseja eri maista ja sekalaisia itselleni tuttuja tanssilajeja) ja englantia koulun tämänhetkisten suunnitelmien mukaan aluksi 3-4 luokilla.

Tästä käynnistyy siis tämä uusi blogi, johon päivitän kuulumisiani ja tapahtumia Comenius-harjoittelusta kuluvalta lukuvuodelta. Tervetuloa lukemaan ja muistakaapa innokkaasti kommentoida ;)