Vihdoin on kaksi hullunmyllyviikkoa takana ja olen koneellekin raivannut tilaa, jotta olen saanut uusia kuvia siirrettyä, eli luvassa on kaikenlaisia juttuja viime viikkojen varrelta. Nyt on kuitenkin lähdettävä kauppaan, edellisestä kerrasta on jo monta päivää ja jääkaapissa ei valon lisäksi paljon muuta olekaan.
Pieni maistiainen suloisista oppilaistani, joita tulee ikävä, pitää kuitenkin antaa.
Pyöräilin eilen kaatosateessa vain tunniksi kouluun ja tunnilleni tulikin vain viisi lasta yhdeltä ykkösluokalta, mutta en antanut sen haitata. Koska ulkona satoi, päädyimme katsomaan suomalaisia lastenohjelmia läppäriltäni. Jotkut läsnäolevista lapsista olivat jo aiemmin katsoneet Muumeja ja kysyivät, josko voisimme taas katsella niitä, koska ne ovat niin ihania ja suloisia.
Sanoin, etten tiedä kummalla dvd:llä Muumit ovat, ja alamme katsoa sitä mitä ensimmäiseltä dvd:ltä löytyy. Asia ei kuitenkaan ilmeisesti ollut yhdentekevä.
Suloinen punatukkainen poika, se jonka hiukset ovat samaa väriä Herra Hirven turkin kanssa ja joka isossa ryhmässä on usein aika ujo ja hiljainen, risti kätensä, kohotti katseensa ylös ja huokaisi Bitte Heiliger Geist.
Pyhä Henki ei ilmeisesti ollut heti läsnä, mutta vaihdoimme jossain vaiheessa dvd:n jotta Muumitkin pääsivät ruudulle.
lauantai 14. kesäkuuta 2008
Toivomus yläkertaan
Raapusti
Kiva ope
klo
12:33
Avainsanat: lasten suusta, oppilaat, Suomi
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)

1 kommentti:
heh :)
Lähetä kommentti