Minulla on tällä hetkellä niin paljon mietteitä, sanottavaa ja kuvia, joita ehdin vasta torstaina purkaa koneelle. Huomenna on viimeinen työpäivä. Olen pidätellyt itkua tässä jo pari päivää.
Lapset tekevät kaiken niin vaikeaksi. Yhtäkkiä joku tulee ja ottaa kädestä, halaa, tai nojaa minua vasten kirkonpenkissä. Eikä auta sekään, että jo viikon olen kuullut Ich vermisse dich schon jetzt -mantraa.
Yritän lohduttautua sillä, että ainakin pienimpiä oppilaita todennäköisesti vielä näen, sillä varmasti käyn vierailulla parin vuoden sisällä. En ole koskaan ollut Saksassa Einschulungin aikaan, joten ehkä alkusyksystä 2009, kun yliopistokaan ei vielä ole alkanut, voisin käydä ihmettelemässä, kun uudet ekikset saavat Zuckertütensä.
Jemmassa on hirmuisesti asiaa viimeisiltä päiviltä, joten pysykäähän kuulolla. Jos minusta ei kuulu mitään, olen itkenyt näppäimistölle niin paljon, ettei se enää toimi ;)
Snif.
tiistai 8. heinäkuuta 2008
Viimeistä viedään
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Hei vielä täältä saaristosta! Kiitos hienosta ja hauskasta ja mielenkiintoisesta nojatuolimatkasta! Meillä oli viikonvaihteessa Vuoden Tapahtuma "Baltic Jazz". Ohjelmassa oli myös Bo Carpelanin vierailu kirjastossa. Haluaisinkin jättää teille muistoksi hänen Kästneriltä saamansa ajatuksen:""Nur wer erwachsen wird und Kind bleibt, ist ein Mensch!"
Lähetä kommentti