Toivomus yläkertaan

Vihdoin on kaksi hullunmyllyviikkoa takana ja olen koneellekin raivannut tilaa, jotta olen saanut uusia kuvia siirrettyä, eli luvassa on kaikenlaisia juttuja viime viikkojen varrelta. Nyt on kuitenkin lähdettävä kauppaan, edellisestä kerrasta on jo monta päivää ja jääkaapissa ei valon lisäksi paljon muuta olekaan.

Pieni maistiainen suloisista oppilaistani, joita tulee ikävä, pitää kuitenkin antaa.

Pyöräilin eilen kaatosateessa vain tunniksi kouluun ja tunnilleni tulikin vain viisi lasta yhdeltä ykkösluokalta, mutta en antanut sen haitata. Koska ulkona satoi, päädyimme katsomaan suomalaisia lastenohjelmia läppäriltäni. Jotkut läsnäolevista lapsista olivat jo aiemmin katsoneet Muumeja ja kysyivät, josko voisimme taas katsella niitä, koska ne ovat niin ihania ja suloisia.

Sanoin, etten tiedä kummalla dvd:llä Muumit ovat, ja alamme katsoa sitä mitä ensimmäiseltä dvd:ltä löytyy. Asia ei kuitenkaan ilmeisesti ollut yhdentekevä.

Suloinen punatukkainen poika, se jonka hiukset ovat samaa väriä Herra Hirven turkin kanssa ja joka isossa ryhmässä on usein aika ujo ja hiljainen, risti kätensä, kohotti katseensa ylös ja huokaisi Bitte Heiliger Geist.

Pyhä Henki ei ilmeisesti ollut heti läsnä, mutta vaihdoimme jossain vaiheessa dvd:n jotta Muumitkin pääsivät ruudulle.

Viimeisten viikkojen ohjelmaa Suomi-tunneille

Kesäloma lähestyy ja on todella vaikeaa valita, mitä juttuja Suomesta ja suomen kielestä haluaisin lapsille vielä opettaa. Tämän viikonlopun jälkeen monet materiaaleista ovat matkalla Suomeen ja tänne jää vielä kilokaupalla esitteitä. Puuhailemme sitten varmaankin ryhmissä hienoja julisteita eri teemoista, katsomme kolmosten kanssa Poika ja Ilves -leffan loppuun ja sen sellaista. Se on varmasti sellaista mistä kaikki pitää, ainakin Suomi-postikorttien askartelu on ollut suuri menestys kaikissa luokissa.

Sain alkuviikolla konferenssissa (josta kerron kunhan saan parilta muulta assistentilta kuvia, oma kamerani kun meni rikki) yhdeltä opettajalta heidän koulunsa Comenius-projektissa tuotetun muistipelin. Heidän projektissaan on mukana kahdeksan Itämeren maata ja muistipelissä on paljon kyseisen alueen eläimiä. Tuota muistipeliä pelailimme kahdessa ryhmässä tunnilla ja ainakin kala taisi jäädä lasten mieleen, ja kyyhkysen sijaan pulu.


















Lisäksi katselimme suomalaisia postimerkkejä viime vuodelta ja oli jännä nähdä mistä kukin lapsi piti. Poikien suosiolla oli tietenkin jalkapallopostimerkki, jota kaikki sitten yrittivät ostaa minulta 0,70 € hintaan. Suomalaisilta kerätyistä kuvista tehdyistä postimerkeistä oli hauskaa näyttää lapsille lisää suomalaisuutta ja partiomerkitkin olivat kiinnostavat, yksi oppilaistani on partiolaisissa.

Taannoisessa kilpailussa lohdutuspalkinnon voittanut poika toi kirjan meille näytille, unohdin kuitenkin kuvata ylpeän voittajan palkintonsa kanssa. Winter im Mumintal oli kuitenkin luettu jo sivulle 54!

Herra Hirvi matkaa ensi viikolla Suomeen, joten ryhmäkuva piti tietenkin ottaa tänään ja tässä näette innokkaat oppilaani.

Nousu- ja laskukausia

Joskus talvemmalla eräs ekaluokkalainen tyttö ilmoitti minulle, että olen hänen lempiopettajansa. No, jotain nyt olen ilmeisesti tehnyt väärin, kun en tuota ykkössijaa ole voinut pitää ;)

Tänään sama oppilas tuli englannintunnin alussa kertomaan minulle, että olen kolmannella sijalla hänen lempiopettajissaan. Kerroin tietenkin olevani vallan otettu tästä sijoituksesta.

Opetuksen aikana hän raapusteli jotain listaa, jonka tuli sitten lähtiessäni vielä esittelemään, olinkin taas noussut yhden sijan, kakkospallille hänen oman luokanopettajansa jälkeen. Ja lista jatkui ja jatkui, en ehtinyt sen tarkemmin perehtyä miten muut koulumme opettajat olivat sijoittuneet ;)


kuva: palkintopalli

Kielioppia musiikin avulla

Konferenssista on selvitty hengissä ja Osnabrückin yliopistolta tullut tutkija tutustutti minut kotimatkalla uuteen saksalaiseen musiikkiin, neitoon nimeltä Annett Louisan. Mainion nokkelat lyriikat ja erityisesti laulu nimeltä Eve, joka sopii paremmin kuin mainiosti adjektiiveihin. Löysin laulusta vain yhden version youtubesta ja siinä seikkailevat jotkut animesankarit, mutta yrittäkää olla välittämättä.



Lisää tästä laulajattaresta voi lukea hänen kotisivuiltaan ja MySpace-sivustolta saa lisää musiikkimaistiaisia.

Työmatkalle

Huimaa, lähden työmatkalle. Tai ainakin kutsun sitä sellaiseksi, koska se kuulostaa hienolta. Huomenna ja tiistaina kokoontuu satakunta erilaisiin Comenius-projekteihin osanottanutta vaihtamaan kokemuksiaan ja arvioimaan, kuinka projektit ovat täyttäneet niille asetettuja tavoitteita.

Minä olen askarrellut hienon posterin, joka tulee olemaan näytillä ja huomenna minulla on kahden minuutin puheenvuoro, jonka aikana kerron toiminnastani koulussa. Riittäisi sitä juttua kyllä pidemmäksikin aikaa...

Tiistaina olen mukana paneelikeskustelussa, josta en oikein enää voinut vetäytyä sillä olin täysin sokaistunut ohjelmassa lukeneelle nimelleni ja viime tinkaan peruminen olisi ollut kurjaa järjestäjien kannalta. Pitäisi sössöttää jotain aiheeseen Europäische Dimensionen... Sain onneksi pyydettyäni ihan mukavia kysymyksiä ja selvensin vielä, etten ole kovin paljon käsitellyt Eurooppaa, se Eurooppa-kerhokin kun jäi sairaalareissun vuoksi niin tyngäksi. Pitää kuitenkin olla otettu tästä kaikesta, sillä olivat minut laittaneet tuohon paneelikeskusteluun, koska olivat saaneet vinkkiä, että puhun loistavaa saksaa.

No, toivottavasti ei tule paljastetuksi kuinka blondi olen... Kirjoitin kysymykset muistiin ja pohdiskelen sitten huomenna junassa ja illalla sängyssä mitä viisasta sitä voisi sanoa. Näitä pohdintoja on pitänyt tehdä jo pari viikkoa mutta on ollut todella kiireistä. Pitäkäähän siis peukkuja, etten sano mitään typerää!

Odotan kaksipäiväistä konferenssia kuitenkin innolla, sillä Euroopan Unioni maksaa koko lystin ja majoitun jossain vanhassa luostarirakennuksessa yhden hengen huoneessa, myös matkat ja ateriat maksetaan ;) Tottahan toki opiskelija käyttää hyväksi kaikki tällaiset tilaisuudet!

Kuulumisiin siis parin päivän päästä.

Ope kiljuu onnesta

Sain viime viikolla aivan mahtavan paketin isotädiltäni, joka oli hamstrannut kivasti kaikkea Suomi-materiaalia messuilta ja Suomi-toreilta, joilla oli ollut töissä. Paketissa oli vaikka mitä kivaa, mutta tuli kuvattua nyt ensin vain läjä tarroja sekä pinssit, joita riittää kaikille lapsille Suomi-ryhmissäni sekä muutama myös tietokilpailuun palkinnoiksi. Ja Viking Linen tarroja piisaa niin paljon, että kaikki tietokilpailuun osallistuneet saadaan varmasti palkittua!

Open mieltä on myös lämmittänyt se, että yksi oppilaani totta tosissaan voitti siinä aiemmin mainitsemassani kilpailussa. Pääpalkinto kuitenkin meni sivu suun, mutta poika sai saksankielisen Muumi-kirjan. Käskin tuomaan ensi viikolla kouluun mukaan, voidaan sitä sitten yhdessä katsella.

Eilen käytiin hieman sauvakävelemässä ja oppilaat olivat ihan innoissaan. Poikaystävällä on mukana säädettävät sauvat, joten lapset pääsivät kunnolla kokeilemaan, miltä se sauvominen tuntuu. Piti ihan enttententtenteelikamenttenillä valita kuka pääsee ensimmäisenä kokeilemaan.


Tällä hetkellä myös näyttäisi siltä, että saatan saada hankkimistani materiaaleista jonkin verran rahaa takaisin. Vien ensi viikolla kuitteja kansliaan. Jos koulu ei jotain halua korvata, niin se lähtee sitten autolla Suomeen. Minä en kuitenkin mitään hyväntekeväisyyttä ole tullut kouluun tekemään, vaikka heille ilmaista työvoimaa olenkin.

Eilen tuli itkettyä työpaikalla pari tuntia, mutta kyllä nuo kaikki yllä mainitut asiat peittoavat alleen kaikki ikävämmät asiat. Lopuksi vielä pari hyväntuulista kuvaa koulusta. Ensimmäisessä luen Kuinkas sitten kävikään? -kirjaa ja toisessa lapset järjestelevät tekemiäni eläindominokortteja ja pinoavat designdominopalikoita.

Ihanat, kamalat kollegat

Olen kyllä todella iloinen siitä, että minulla on ihania ja huolehtivaisia kollegoita, jotka auttavat tarvittaessa. Tällä hetkellä avuntarpeet liittyvät hyvin käytännöllisiin asioihin eikä niinkään työjuttuihin. Vaikka oma lähtöni on vasta parin kuukauden päästä, on sitä ennen kuitenkin järjesteltävä yhtä ja toista, lähinnä tavaroidenkuljetusta.

Asuntomme entisen vuokralaisen isä lähtee hakemaan tytärtään Suomesta reilun viikon päästä, eri juuri kun oma isäni ja siskoni ovat täällä. Lähdemme lauantaiaamuna viemään tuohon kyytiin menevää tavaraa n. 90 kilometrin päähän. Kyselin kollegoilta autoa lainaan ja vaikka aluksi kukaan ei oikein osannut sanoa mitään, oli niitä yhtäkkiä tarjolla kolme.

Kyselin myös varapatjaa, ellei joku tulevasta kolmesta vieraastamme halua nukkua lattialla. Varapatjaa ei kellään tuntunut olevan, mutta viittä vierashuonetta tarjottiin. Olisin siis itse voinut nukkua jonkun kollegani vierashuoneessa, mutta onneksi yksi varapatjakin ilmaantui eräältä työkaverilta, joka ei ollut paikalla kun patjaa ensimmäistä kertaa kuulutin. Tänään toinen kollega taas oli tuonut kouluun makuualustan, kun olin alun perin sanonut että sellainenkin kelpaa. Olin sitten unohtanut kertoa, että patja löytyi jo toisaalta.

Saamme myös viikon päästä yhdeltä työkaverilta aterimet. Me toimme tänne nimittäin Savoniat, jotka haluamme ehdottomasti takaisin Suomeen ja ne lähtevät siis reilun viikon kuluttua. Loppuajaksi saamme yhden setin lainaan. Kollega on kovin pahoillaan, kun heillä on niin rumia mutta yritin lohduttaa ettei sillä ole meille todellakaan mitään merkitystä.

Mutta osaavatpahan nuo kollegat myös ottaa todella pannuun. Eivät tosin nuo samat mukavat kollegat, vaan yllättäen taas se yksi pian eläkkeelle jäävä tiukkis. Minun oli tarkoitus pitää yhdelle nelosluokalle Suomi-tunnit eilen ja opettaja lupasi pinnistää teatteriharjoituksen niin, että oppilaat pääsisivät ajoissa tunnille ja luokan oma opettaja sanoi, että saan ainakin puolet siitä tunnista... No, 10 minuuttia ennen tunnin päättymistä oppilaat sitten vihdoin tulivat. Emme tietenkään ehtineet sen 10 minuutin ja seuraavan kokonaisen tunnin aikana kuin katsella kuvia, ensi viikolla joudun kuitenkin menemään uudestaan muiden aktiviteettien kanssa. Ärsyttävää. Olen vilustunut ja hyvin puolikuntoinen, pidemmät yöunet eivät olisi olleet pahitteeksi.

Uskomattominta on, että tämä tyyppi itse aina penää tietoa mahdollisista poikkeuksellisista jutuista mutta ei sitten vaivaudu muille kertomaan, mikäli hänen vuokseen jokin asia muuttuu. Olen monesti turhaan valmistellut tunnit ja tuonut tarvittavat varusteet koululle.

Tänään englannin pienryhmätunti ei mennyt ihan kuten piti, koska vain puolet oli paikalla ja tarkoitus oli katsella videolta pari viikkoa sitten kuvattuja haastatteluilta. Ehdotin oppilaille ensin, että he voisivat mennä normaaliin opetukseen, koska joudumme katsomaan haastattelut kuitenkin ensi viikolla uudestaan kun loputkin oppilaat ovat paikalla, mutta siitäkös syntyi meteli. He harmittelivat sitä, että englanti niin usein jää pois tyhmien teatteriharjoitusten jälkeen. No, katsoimme haastattelut kertaalleen ja lopun aikaa Heinähattua ja Vilttitossua.

Enkä lainkaan kummastele, jos lapsia alkaa harjoitukset kyllästyttää. Eilinenkin oli kamalaa huutoa. Olimme opettajanhuoneessa toisen kollegan kanssa ja hän jossain vaiheessa sulki oven, kun ei kestänyt kuunnella sitä huutoa aulasta. Siinä sitten hieman kuiskien juoruilimme ja kauhistelimme ja kerroin, että olin toisen nelosluokan opettajalle sanonut, kuinka harjoitukset mielestäni ovat liian tiukkoja. Hän kuitenkin sanoi, että tämä karjuja tekee sitä todella ammattitaitoisesti. Juorukumppanini sanoi, että edellisen sanonut opettaja on hyvin sopeutuvainen, eikä ilmeisesti oikein uskalla sanoa vastaan tai myöntää, ettei toisen opettajan käytös hänenkään mielestä ole hyvää. Tämä karjuja on kuitenkin aika dominantti, joten en ihmettele jos kukaan ei hänelle oikein uskalla sanoa mitään negatiivista.

Onneksi suurin osa kollegoista kuitenkin on mukavia! Ekaluokan opettajallekin sanoin eilen, että tulen sitten aamulla pitämään Suomi-tuntia ja hän kysyi että koko tunniksiko ja kun vastasin että kyllä, hän vain hihkaisi mahtavaa ja piti peukkua pystyssä. Eräiltä opettajilta saat monta viikkoa kinua, että malttaisivat antaa Suomi-spesiaalille kaksi tuntia... Nyt ei kuitenkaan puutu enää kuin neljältä luokalta kakkososio ja kaikille luokille pääsen pitämään sen ennen kuin suurin osa materiaalistani lähtee Suomeen.