Pari sanaa pyöräilystä

Koulumme nelosluokkalaiset ovat parin viime viikon aikana suorittaneet pyöräajokorttia... Täällä suoritetaan paljon kaikenlaisia ajokortteja, kakkosluokalla esimerkiksi mustekynäajokortti.

Yksi päivä kun tulin töihin olivat oppilaat koulun kentällä ajelemassa ristiin rastiin ja käsimerkkejä näytettiin aina kun käännyttiin. Viime viikolla tarkastettiin pyörät ja jokainen tarkastuksen läpäissyt pyörä sai tarran kylkeensä. Ilmeisesti sateisen sään vuoksi oppilaat olivat ratsuinensa sisätiloissa ja poliisi vihelsi pilliin ja antoi käskyjä.
















Itse kuljen töihin aina pyörällä. Yksi kolmosluokkalainen eräänä päivänä huomautti, kuinka olin ajellut koulun pihalla. Sanoin, että tulen kyllä aina parkkipaikan kautta. Jalkaisin kulkevat oppilaat saattajineen puikahtavat aina yhden aidan välistä ja kulkevat kentän poikki. Luulin, että oppilas väitti nähneensä minut siellä. Mutta kyse olikin vain parkkipaikan ja pyörätelineiden välisestä viiden metrin matkasta. Siinä kun ei saisi pyöräillä! Hyvä että minua oiottiin, nyt nousen satulalta varhain, paitsi silloin kun tulen koululle kun kaikki ovat sisällä tunneilla ;)

Tämä on onneksi todella pyöräilijäystävällinen kaupunki. Autot ottavat pyöräilijät hyvin huomioon. Mutta mitä ihmeen laahustelijoita on alkanut tulvia liikenteeseen? Pyöräkaista on niin kapea, että joskus ohittaminen on todella vaikeaa kun vieressä viuhahtaa jatkuvasti autoja. Ärsyttävää katsella edessä polkevan puolityhjiä renkaita tai muuten vain hitaasti etenevää pyöräilijää. Erityisesti se saa vereni kiehahtamaan lähellä liikennevaloja, kun tietäisin että omalla vauhdillani joukon ensimmäisenä ehtisin mainiosti vihreillä, mutta sitten joudun köröttelemään jonkun torvelon takana ja valo ehtii vaihtua punaiseksi. Ärsyttävin oli vanhempi rouva viime viikolla kun olin jo jonkin aikaa körötellyt ja puhissut ärsytyksestä hänen takanaan ja sitten tuli liikennevalot. No hänpä sitten ihan viime sekunnilla kiihdytti ja ylitti viivan vihreän vaihtuessa keltaiseksi, ja enhän minä sitten keltaisella enää voinut mennä. Argh. Ikävöin välillä Espoon ja Helsingin välistä rantareittiäni, jota sai mennä omaan tahtiin kun ei ollut kuin parit liikennevalot vajaan 10 km matkalla eikä muita pyöräilijöitä häiriöksi asti.

Mutta varmasti olen itse joskus jollekin töpeksijä ja maleksija, joten ai kai auta kuin olla kärsivällinen.

Osnabrückissä on tänään alkaneet katoliset kirkkopäivät ja kaupunki on täynnä väkeä sunnuntaihin asti. Koulustakin on lomaa keskiviikosta perjantaihin, jotta perheet pääsevät tutustumaan ohjelmaan ja koululla ilmeisesti majoitutaankin. Minähän käytän pitkään vapaan hyödyksi ja lähden huomenna Belgiaan. Tänään oli mukavaa viettää ihan vapaapäivää, reissattua on tullut niin paljon etten edes muista koska viimeksi olisi ollut kotona aamu, jolloin olisi saanut nukkua niin pitkään kuin haluaa.

Mukavaa loppuviikkoa kaikille!