Feierabend!

Ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa ymmärrän viikonlopun ihanuuden. Etenkin kun perjantaikin on vapaapäivä, oli koulunloppu tänään yhtä riemua. Herään kyllä aamulla mielelläni töihin, koska työmatka pyörän selässä viileän aamun läpi virkistää ja lapset ovat niin eloisia, ettei kauhean monta kertaa yllätä itseään haukottelemasta.

Viikko on ollut aika uuvuttava, vaikka päivät ovatkin lyhyitä. Olen tavannut viikon aikana lähes kaksisataa lasta ja pelkkien opettajienkin nimien muistaminen tuottaa tuskaa, kun jokaisella on joku kaksiosainen epämääräinen sukunimi ja etunimiä on oikeastaan kohteliasta kysyä vasta, kun on tehty sinunkaupat. Olen ahkerasti piirtänyt pulpettikaavioita ja kirjoitellut oppilaiden nimiä ruutuihin. Toiset jäävät päähän paremmin kuin toiset, lapsilla on myös todella outoja nimiä, joiden alkuperää on vaikea jäljittää.

Lukujärjestystäkin on väännetty ja käännetty enkä tiedä onko viestini vieläkään mennyt perille... Vararehtori on nyt läiskinyt minulle tunteja sinne tänne nimellä ”englanti”, mutta käytännössä en kuitenkaan voi tuolloin aina pitää englantia, sillä opettajien on kuitenkin saatava pitää oppisuunnitelmien mukaisia tuntia. Olen yrittänyt sanoa, että minut olisi fiksuinta sijoittaa varsinaisille englannintunneille, mutta niitä on tällä hetkellä vain yksi nelosille, yksi kolmosille ja lisäksi yksi lahjakkaille lapsille, jotka ovat ilmeisesti nelosia. Lisäksi opetan englantia ekaluokkalaisille parina aamuna noin vartista puoleen tuntiin täysin itsenäisesti. Pitäisi varmaan etsiä hyviä englanninkielisiä lastenloruja ja laululeikkejä.

Maanantaiaamuisin menen enemmän kuin mielelläni Schulkindergarteniin pariksi tunniksi. Iltapäivällä pidän Eurooppa-kerhoa, josta olen jo paljon motivoituneempi, kun olen aloittanut ideoinnin. Tiistaina Suomen kieltä ja kulttuuria lahjakkaille kolmosnelosille sekä käsitöitä (mm. savitöitä yms.) kolmosille, viimeisellä tunnilla iltapäiväkouluun jääville englantia. Keskiviikkoisin ekaluokalle enkkua, kakkosluokkalaisten apuna saksantunnilla ja iltapäivällä enkkua. Torstaisin toiselle ekaluokalle enkkua, yhdelle kakkosluokalle jotain epämääräistä ja nelosille valinnaisliikuntaa. Sitten viikonloppu ja sama alusta.

Nyt aion ottaa viikonlopun rennosti ja keräillä voimia ensi viikkoon. Kolmena aamuna herätys 6.40, yhtenä 7.30 ja loppuina saa nukkua niin pitkään kuin haluaa. Seitsemän tunnin yöunillakin pärjää, kun yöunet eivät kuitenkaan joka yö jää vajaiksi.

Ope kuittaa itsensä viikonloppuvapaalle.