Los ging´s mit Frau Simonen

Kutsuin jo viime viikon maanantaita ekaksi koulupäiväksi, mutta varsinaisesti pääsin ”sisälle” kouluun vasta tänään. Ekaluokkalaisen innolla lähdin seitsemältä kouluun, vaikka sänkyynkin olisin mieluusti jäänyt (etenkin kun kiva uni jäi kesken, katselen usein ilmaista sisäistä televisiotani). Juho naureskeli, kun juuri ennen lähtöäni kävin pyöräilykypärä päässä antamassa hänelle suukon.

Ulkona oli vielä aika pimeää, joten pyörän lamput olivat todella tarpeen muutaman heijastimen lisäksi. Seitsemän jälkeen aamuruuhka ei vielä ole pahimmillaan ja matka sujui jouhevasti enkä munaillut kaistanvaihdoissa. Syksyinen aamu oli oikeastaan aika virkistävä eikä olo ollut enää lainkaan väsynyt. Saapuessani koululle hieman ennen puoli kahdeksaa oli jo täysin valoisaa. Asetin pyöräni vielä tyhjälle pyörätelineelle ja lampsin sisään.

Sain rauhassa vielä ripustaa takin naulakkoon ja vaihtaa sisäkengät jalkaan ennen kuin oli aika tavata koulun rehtori. Herr Leimbrock katseli tummien kulmiensa alta ja vaikutti henkilöltä, johon pitää tehdä vaikutus ennen kuin hän täysin hyväksyy minut työyhteisön täysivaltaiseksi jäseneksi. Rehtori vaikutti kiireiseltä ja tiukalta eikä osannut vakuutusasiaankaan sanoa mitään muuta kuin pyysi vararehtoria selvittämään. Päivän mittaan hän kuitenkin pehmeni ja oli avoin lukujärjestyksenkin suhteen, toisin kuin vararehtori oli enteillyt. Saan olla päiväkoti-ikäisten kanssa jopa kaksi tuntia maanantaiaamuisin. Ryhmässä on myös lapsia, jotka ovat jo kouluikäisiä mutta joiden oppivelvollisuutta on erinäisistä syistä siirretty vuodella. Alaluokkien englanninopetus varsinaisten tuntien aikana ei kuitenkaan onnistu ja lukujärjestyksessä on vielä työstämistä, mutta saimme aikaan taas paremman suunnitelman kuin viimeksi. Eteenpäin lähetettävä lukujärjestys ei täysin vastaa sitä mitä oikeastaan loppujen lopuksi teen, mutta antaa kuitenkin vaikutelman, että olemme sopineet asioista ja tehneet minulle työjärjestyksen.

Rehtori ilmoittautui myös innoissaan Suomi-kerhooni ja maisteli opettajanhuoneeseen tuomiani herkkuja – Väinämöisen palttoonappeja, lakkahilloa ja Fazerin suklaakonvehteja. Herkut maistuivat myös muillekin ja yllätyksekseni lakka oli tuttu parille opettajalle. Oli todella hyvä idea tuoda jotain pientä syötävää omasta maastaan, sillä muut opettajat silloin todella huomaavat, että koululla tapahtuu jotain uutta ja heille jää uudesta kollegasta heti hyvä maku suuhun :) Monet ohi mennessään huikkasivat, kuinka herkullista vaikkapa lakkahillo oli. Itse istuin pitkillä välitunneilla herkkujen lähellä ja muutama innokas ravasi täyttämässä mahaansa jatkuvasti.

Frau Drewes maistamassa lakkahilloa Väinämöisen palttoonapin päällä.

Kollega-Fraut Drewes, Albert, Deakin, Möritz, joku ulkopuolinen testaaja sekä Schwarze opettajanhuoneessa.

Lapset ovat I-HA-NI-A! En ollut tänään vielä Schulkindergartenin puolella vaan seuraamassa Herr Andreasin matikantuntia kolmosluokkalaisille. Tänään he harjoittelivat koetta varten tietokoneluokassa, joiden koneilla oli tarjolla erilaisia matematiikkaohjelmia. Lapset rinnastavat minut täysin muihin opettajiin, kun apua kysytään niin sisällöllisissä kuin teknisissä asioissa. Vaikeuksia on tuottanut esittäytyä Frau Simosena, kun nimeä kysyttäessäni yleensä lipsahtaa Anna-Riitta. Jotkut lapset sinuttelevat, toiset teitittelevät ja jotkut korjaavat sinuteltuaan teitittelyksi. Pitää vielä kysyä miten minun tulee reagoida tällaisissa tilanteissa. Minua ei sinuttelu haittaa, mutta haluan kuitenkin toimia yhtenäisesti muiden opettajien kanssa.

Kaksi seuraavaa tuntia vietin kahden ekaluokan kanssa. 1c1-luokalla oli kuvaamataitoa ja he piirsivät sokeriliuoksessa pehmitetyillä liiduilla upeita kuumailmapalloja. Opin jo monta nimeä. Tunnin aluksi selvitettiin koko luokan kanssa käytävällä tapahtunutta konfliktia ja mietittiin yhdessä erilaisia tapoja toimia vastaavanlaisissa tilanteissa. Otto oli kaatanut Hannan maahan ja potkinut, jolloin Hanna näytti kieltä mihin Otto vastasi näyttämällä omaansa. Jotkut olivat sitä mieltä, että Hanna olisi voinut näyttää kieltään uudestaan, mutta yhdessä tultiin kuitenkin siihen tulokseen, ettei ole fiksua jatkaa vaan pitäisi pyytää lopettamaan ja silloin toisen pitää myös lopettaa. Kerrattiin myös koulun sääntöjä ja lopuksi Hanna ja Otto pyysivät toisiltaan anteeksi ja olivat sitten taas kavereita. Käytäntö oli mielestäni hyvä ja opettaa lapsille jo heti ekaluokasta lähtien vuorovaikutustaitoja ja ongelmanratkaisukykyä. Opettaja Claudia (eli Frau Schwartze, mutta teimme sinunkaupat) on hyvin rauhallinen, mutta perusteellinen.

Heti aamusta kaikilla on kovasti asiaa opettajalle.

Jossain vaiheessa päästään aina hommiinkin.

Pulpetin kulmalla saksalaiskoululaisten peruspenaali, die Fledermappe.

Toisen ekaluokan kanssa pääsin enemmänkin kontaktiin, kunhan heidät oli ensin testattu. Kuuden ensimmäisen viikon aikana ekaluokkalaisilla teetetään erilaisia testejä, mutta opettaja Frau Möritz haukkui systeemiä ihan turhaksi, tulokset kuulemma voi ennustaa ja viikon testausten jälkeen. Tällä kertaa lapsien piti tunnistaa tiettyjä äänteitä eri sanoista. Lopuksi pääsin minä vuoroon ja esittelin itseni viime syksyn opetusharjoittelua varten tekemäni kalvon avulla. Edellisellä tunnilla kalvo oli unohtunut kansliaan. Lapset ovat niin ihanan spontaaneja. Aina kun paljastin kalvolta lisää kuvia, oli jo kymmenen pikkukätöstä ylhäällä – kuka halusi kysyä lisää, kuka kertoi lomamatkastaan ja joku aina jostakin täysin aiheeseen kuulumattomasta. Pohdimme muun muassa kuinka kauan Suomeen kestää matkata autolla ja mistä materiaalista suurin osa saksalaisista taloista on valmistettu. Lopuksi keräännyimme luokan takaosaan piiriin ja opettelimme laulamaan ja leikkimään Leipuri Hiivan. Samalla kun kerroin mitä laulussa tapahtuu saksaksi ja harjoittelimme suomen kielen ääntämistä pohdimme myös mikä on hiivan tehtävä. Muutaman kerran ehdimme sitten lurauttaa koko laulun läpi, viiskymppinen opettaja yllättäen ainoa, joka ei laulanut mukana. Lapset ovat vielä avoimia ja estottomia ja kiinnostuvat kaikesta uudesta. Nuoret ja aikuiset ajattelevat ensin mitä he osaavat ja onko joku asia liian haastavaa. Lapset vain tuleva mukaan!

Koska Eurooppa-kerho alkaa vasta ensi viikolla, kävin vierailemassa nelosluokan liikuntatunnilla. Varsinaisellakaan opettajalla ei ollut mitään liikuntavaatteita ja koko tunti me opettajat vain seurasimme vierestä, kun lapset pelasivat Völkerballia, joka on polttopalloa muistuttava peli. Pelin aikana piti selvitellä kuka oli nimitellyt ketäkin ja osuiko pallo vai ei.

Olen aika kaputt ensimmäisen päivän jälkeen mutta puhkun intoa. Ensi viikolla minulla on jo omia tunteja, joten pääsen suunnittelemaan ja loppuviikosta kotinetti toivottavasti helpottaa hommaa. Syysloman jälkeen sävelet ovat toivon mukaan kaikin puolin selvät ja toivottavasti ainakin puolet lukujärjestyksen tunneista vakitunteja.

Ymmärtääkseni olen joillakin tunneilla aluksi vain tutustuakseni luokkiin, mutta myöhemmin opetus keskittyy enemmän englantiin. Maanantaisin olen aamulla Schulkindergartenissä ja iltapäivällä pidän Eurooppa-kerhoa kolmosluokkalaisille. Tiistaina lukujärjestyksessä on käsitöiden tapaista työskentelyä ja suunnitelmissamme on rakentaa Eurooppa-kylä. Tunnilla on minun lisäkseni vararehtori (joka kyllä selvästi suunnittelee vetäytyvänsä hommasta hallinnollisempiin hommiin) ja koulun ulkopuolella työskentelevä vapaa taiteilija. Iltapäivällä englantia iltapäiväkerhon (Schulhort) puolella vaihdellen ykkös- ja kakkosluokkia. Schulhort tarjoaa kokopäiväkoulun kaltaisen mahdollisuuden lapsille, joiden vanhemmat ovat myöhään töissä. Lapset voivat ruokailla maksusta koulupäivän päätyttyä ja olla koululla kuuteen asti kasvattajien johdolla. Keskiviikkona klo 7.45 vartti englannin kielikylpyä ekaluokalle. Joillain lapsilla on jo päiväkodissa ollut hieman englantia, mutta aloitan lasten kanssa ensi viikolla nollasta. Myöhemmin on kakkosluokkalaisia ja viimeisellä tunnilla olen mukana nelosluokan varsinaisella englannintunnilla. Torstaiaamuna kielikylpyvartti toiselle ekaluokalle ja myöhemmin Suomi-kerho sekä urheilu/tanssikerho. Eurooppa-kerho meni siis tanssin päälle, joten sovimme vararehtorin kanssa, että voin urheilukerhossakin tehdä tanssillisia juttuja. Torstai-iltapäivällä on lisäksi Schulhortissa tanssia ja taidan tällä viikolla käydä katsomassa samoin kuin Schwarzes Theateria perjantaina. Schulhortin ”johtaja” Gerti, jonka kanssa juttelin koulun jälkeen pidempäänkin, ohjaa teatteria kolme tuntia perjantai-iltapäivisin ja ajattelin käydä kurkkaamassa heidänkin tekemisiään.

Rehtorikin tosiaan pehmeni päivän mittaan ja kyseli kuinka ensimmäinen päivä ja siinähän se hujahti, olen todella tyytyväinen! Odotan innolla, että opin tuntemaan lapset paremmin ja pääsen työskentelemään heidän kanssaan. Vaan liikaa ei passaa kiintyä... Ja ehdottomasti pitää tuoda lisää Muumi-tikkareita Suomesta, tämänhetkiset eivät millään riitä kaikille, joita opetan. Haluaisin antaa jokaiselle pienen maistiaisen, Suomi-kerholaiset pääsevät nauttimaan herkuista useamminkin.

Pyörätelineessä on harvoin muiden aikuisten pyöriä kuin minun.

Tänään menen aikaisin nukkumaan ja saan huomenna nukkua melkein kahdeksaan asti! Näistä ”myöhäisistä” herätyksistä pitää nauttia!