Puolen tunnin työpäivä

Pidin tänään enkkua ekiksille 7.45-8.15 ja siinäpä se... Lähdin työpaikalta 13.20. Mitä tekeekään opettaja sinä aikana, kun on työpaikalla, muttei pidä oppituntia? Ensinnäkin olin valmistautunut pitämään kaksi tuntia, joista ainakin toisen itsenäisesti, mutta nelosluokan näytelmäharjoitukset nyt vain jyräävät... Jyräsivät jo viime viikollakin pienryhmän päälle, mutta nyt ei normaaliakaan enkuntuntia pidetty, joten hengailin koululla oikeastaan koko päivän turhaan!

Sain kuitenkin vaikka mitä aikaiseksi, vaikka välillä juorusin ja läpisinkin kollegoiden kanssa. Tein vihdoin tukioppilaalleni harjoitusmonisteen epäsäännöllisistä monikkomuodoista ja suunnittelin huomisen kolmosen enkuntunnit, jotka pidän aivan yksin. Kirjoitin ylös mitä tein aamulla ekaluokkalaisten kanssa. Muistaisin kyllä huomiseksi, mutta joskus tulevaisuudessa saatan olla kiitollinen siitä, että olen kirjoittanut asiat ylös.

Sitten hieman haahuilin viemässä lisää vastauslappuja Suomi-visan luokse, seurasin näytelmäharjoituksia, otin vastaan luokkaretkeltä palaavia kolmosia, luin ilmoitustaululle kiinnitetyn uutisen siitä, kuinka koulumme oli viikonloppuna talkoiden jälkeen joutunut ilkivallan kohteeksi ja perehdyin tarkemmin Bruno-nalleen, jonka on tarkoitus lähteä pienelle Suomi-kierrokselle!

Näytelmää ohjaava kamala kollegani sanoi minulle, että voin tulla seuraamaan näytelmäharjoituksia kun pienryhmää ei pidetä, voisin antaa vinkkejä tms... En nyt kehdannut sanoa, mutta ainoa vinkki mikä mieleeni tuli oli se, että opettaja voisi räyhätä ja huutaa lapsille vähemmän, kehua heitä enemmän, olla ystävällisempi ja antaa lasten näytellä kohtaukset loppuun eikä välissä raivota jokaisesta pienestä ylimääräisestä liikkeestä. Opettajanhuoneessakin on ihan tarpeeksi kestämistä, vaikka ovet olisivat kiinni, kaikki se huuto kuuluu sinne... Lapsiparat. Mahtaako näytelmän teko olla hauskaa, kun joku mummo on koko ajan natisemassa vieressä...
















Kolmosluokkalaiset olivat samalla todella väsyneen mutta myös erityisen tyytyväisen näköisiä. Silmät kiiluen he kertoivat kaikista käärmeistä, hyönteisistä ja piraijoista joita olivat nähneet. Järjettömän kokoisia laukkuja ja perässään raahasivat, mutta toisaalta en ole mikään sanomaan... Kuudennen luokan leirikoulussa minulla oli kolme laukkua, mutta reissussakin tosiaan oltiin viisi päivää eikä kaksi, kuten nämä sankarit. Edellisillan pyjamadiskosta toipuvista lapsista osa haettiin heti kotiin ja osa jäi seuraamaan isompien näytelmäharjoituksia kyytejä tai iltapäiväkerhoa odotellessaan.