Suomi-maniaa

(Huom! Tämä blogi näkyy parhaiten Firefoxilla, sitä käytän itsekin. Olen huomannut, että nätisti järjestelemäni kuvat ovat ihan päin seiniä esim. Safarilla ja Explorerilla.)

Kaikki lapset haluaisivat heti paikalla Suomeen! Olisittepa kuulleet niin oooh-äännähdyksiä aina kun näytin videotykillä uuden kuvan. Lapset olivat aivan haltioissaan Suomen luonnosta ja tekivät kiinnostavia havaintoja kuvista, joissa näkyi entinen kyläkouluni sekä espoolaisia koululaisia.

Molemmat tähän mennessä pitämäni Suomi-tunnit ovat menneet mukavasti, sääli vain että aikaa on niin vähän. Lapsilla on uskomattoman paljon kysymyksiä ja pienimmät lisäksi viittaavat ihan muistakin asioista, mutten kuitenkaan kehtaa keskeyttää heitä...

Olen aluksi Herra Hirven kanssa toivottanut hyvät huomenet ja sen jälkeen käynyt Suomen kartan kimppuun. Ensin olen tosin näyttänyt Euroopan karttaa ja olemme pohtineet Suomen ja Saksan välimatkaa, asukaslukujen eroja jne. Kartalta olemme sitten yrittäneet bongailla eri värejä ja miettiä mitä ne voisivat kuvastaa. Saksalaislapsi tietenkin sanoo että sininen on jokea ja vihreä peltoa/niittyä. Maisema todella on erilaista. Kuvissa minulla sitten olikin sekä metsää että järvimaisemaa, joten toivon että lapset lähtivät taas pikkuisen viisaampana tunniltani :)

Videotykillä näytin kuvia Suomen luonnosta, suomalaisista rakennuksista, vanhasta koulustani sekä espoolaisesta koulusta ja sen nelosluokan oppilaista. Mukana oli myös kaksi kuvaa itsestäni viime kesältä ja arvasin ihan oikein, että ne purisivat lapsiin ;) Toisessa ajelen pappamopolla pappani lapsuuden kodin edessä Satakunnassa ja toisessa taas paijaan heppaani. Sain hieman respektiä pojilta ja tytöt kysyivät heti hevosen nimeä ;)

Koska se paketti ei ole edelleenkään saapunut, ei minulla ollut näyttää lapsille suomalaisia lastenohjelmia, mutta pätkä Heinähatusta ja Vilttitossusta pyöri sen sijaan. Kauhea huutohan siitä tuli, kun emme elokuvaa voineet katsoa kokonaan. Lapset tuntuivat tykkäävän, vaikkeivät kieltä ymmärtäneetkään.

















Lopuksi oppilaat kiersivät kolmella asemalla. Yhdelle asemalle olin tuonut vinon pinon suomalaisia lastenkirjoja sekä lasten- ja nuortenlehtiä. Toisella asemalla taas sai pelata joko design-dominoa, eläindominoa tai värimuistipeliä. Nopeasti kertasin säännöt, mutta lapset tuntuivat viihtyvän pelien ääressä ilmankin ja tärkeintähän oli, että he saivat hypistellä suomalaista puuta, oppia eläinten nimiä sekä tutustua suomalaiseen muotoiluun. Värimuistipeli oli suosittu, onneksi askartelin sen viime hetkellä! Kolmannella pisteellä sai askarrella itselleen muistoksi Suomi-postikortin. Tämä oli arvatenkin ehdoton hitti! Matkailuesitteet silppoutuivat hetkessä. Parilla lapsella ei ollut saksia eikä liimaa eivätkä luokkakaverit lainanneet... Tätä ongelmaa ei olisi Suomessa, koska välineet tulevat koululta. Enhän minäkään siinä sitten voinut ruveta pakottamaan lapsia lainailemaan liimoja toisilleen, onhan se varmasti ärsyttävää jos he aina joutuvat tekemään sitä.




































Yksi Suomi-kerhossakin oleva poiki kysyi kaikenlaista silmät kiiluen. Onko Suomessa eläimiä? Miksi Venäjä otti osan Suomesta myös pohjoisesta, eihän siellä ole kuin tuntureita? Voiko Suomessa kalastaa? Saatuaan viimeiseen kysymykseen kyllä-vastauksen hän päätti matkustaa Suomeen jonain päivänä! Samainen poika murheellisena penkoi esitteitä ja kyseli eläimiä. Näytin hänelle suloisen karhunpoikasen. Mutta kun sen pitäisi olla ilves. Poika oli ihan allapäin, mutta muutaman minuutin päästä hän kävikin jokaiselle kaverille näyttämässä maasta löytämänsä silpun, jossa oli jopa kaksi ilvestä. Voi sitä onnen päivää! Onneksi minulla on Poika ja ilves -elokuva täällä, tämä poika ainakin varmasti pitäisi siitä.

















Eläimet kiinnostavat lapsia todella paljon. Suurin osa kysymyksistä oli, että onko Suomessa sitä ja tätä eläintä. Luulin kuulevani väärin, kun yksi tyttö kysyi onko Suomessa hevosia. Kissoistakin kysyttiin. Ja molemmissa ryhmissä tähän mennessä kysyttiin haikaloista ja krokotiileistä ja ties mistä ihmekaloista joista en ole kuullutkaan...

Tuntien lopussa kyselin, mitä lapset pitivät ja sain hyvää palautetta. Postikorttien askartelu oli ollut ehdoton suosikki, mutta kyllä lapset tuntuivat viihtyvät myös pelien mutta erityisesti kirjallisuuden parissa. Kuorossa lausuttiin tavuja omasta vanhasta Aapeli-aapisestani :) Mauri Kunnaksen koirahahmot viehättivät monia ja lehdistä tunnistettiin Saksassakin tuttuja julkkiksia.

















Arvatkaas kumpi on tytön ja kumpi pojan tekemä kortti? ;) On muuten joku tiennyt mitä hakee eikä tyypin harrastusta tarvitse kauaa arvailla :) Nämä ovat kakkosluokkalaisten.