Viimeisen viikon miinuksia

Minulla pitäisi ehdottomasti olla pieni muistikirja, johon merkitsisin kaikenlaista. Tuntuu että on ollut todella paljon ärsyttäviä juttuja tässä viimeisten päivien aikana, mutta miten nyt yhtäkkiä tulee mieleen vain muutama? Koulussa muutenkin tilanteet muuttuvat niin nopeasti ja tunteet heittelevät kaikilla osapuolilla laidasta laitaan, ettei kärpänenkään katossa pysyisi menossa mukana.

Aloitan asialla, joka vaivasi minua pari päivää, mutta olen nyt käsitellyt sitä ja puhunut siitä niin, että se ei enää kalva mieltäni. Rentoutusharjoitukseen tuli yksi luokka valmiiksi jo 20 minuuttia myöhässä ja ensimmäiset kymmenen minuuttia meni siihen, että lapset saatiin paikoilleen. Huutelin monen otteeseen ja kävin yksittäisiä oppilaita pyytämässä istumaan alas, mutta siellä ne sankarit vain huitoivat. Olin tehnyt tilaan myös tuoleilla ja pöydillä rajan, jota ei ylitetä. Sekunnin sadasosassa puolet oppilaista on jo toisella puolella pöytäfutiksen ja muiden kiinnostavien pelien parissa, yritä siinä sitten kerätä heiltä huomiota. Luokassa kun kaikki istuvat paikoillaan on aika tehokasta vain istahtaa opettajantuolille hiljaa, kyllä minuutin parin sisällä kaikki huomaavat, että odotan, eikä tarvitse älähtää.

Yksi poika vain jatkoi hyörimistä ja pyörimistä ja kutsuin häntä nimeltä aika monta kertaa. Lopulta hän piiritti minua pitäen käsiään aseena ja osoitteli päätäni. En miettinyt hetkeäkään, vaan läpsäisin pojan kädet alas, tarkoituksena ehkä ennemminkin vain laskea "ase" alas, mutta aika kovalta se läimäys kuulosti ja omaankin käteeni sattui. Poika ei ottanut rauhoittuakseen, joten vedin hänet kädestä ulos ja kysyin, haluaako hän olla mukana rentoutusharjoituksessa vai ei. Lisäksi pyysin anteeksi ja sanoin, että minulla oli kuitenkin syyni läpsäykselle. Vaikka ase olisikin vain lelu tai pelkät kädet, saa se minussa ainakin silti aikamoisia pelontunteita valtaan ja sanoin pojalle, ettei noilla asioilla ole leikkimistä. Sanoin, etten todellakaan halunnut lyödä, mutta se oli minun puolustusrefleksini kun joku osoittelee "aseella" kasvojani. Tämän jälkeen yhteistyö sujuikin sitten paremmin. Kerroin pojan käytöksestä kollegalleni ja hänkin vain sanoi että ulos sitten vain, mutta pakko on olla muitakin vaihtoehtoja!

Muut tällä hetkellä mieleeni tulevat jutut ovat muiden kertomia, uskomattomia juttuja kouluarjesta. Kakkosluokan opettaja oli puhumassa yhden oppilaan kanssa kun toinen oppilas tulee ja sylkäisee ensimmäistä oppilasta naamaan. Opettajan nähden siis. Ajatteli ehkä, että teko oli oikeutettu, koska kuulemma hänelle oli tehty samoin. Kuvottavaa!

Kolmosluokalle on joitain viikkoja sitten siirtynyt tyttö kakkosluokalta. Kollegat käyttävät tytöstä termiä unerzogen eli ei-kasvatettu, ihan ihme käyttäytymistä hänelläkin. Luokka, johon hänet sijoitettiin, on todella rauhallinen ja kiltti luokka, jossa ei aiemmin ole potkiskelua ja lyömistä tunnettu. Sitten tulee tämä perheen ainukainen lapsi, jonka vanhemmatkin ovat täysin tossun alla. Olen monesti huomauttanut tytölle purkan syönnistä ja äiti vain puolustelee, ettei kyllä itse ainakaan lapselle purkkaa anna. Sama se keneltä tyttö purkkansa saa, mutta tunnilla sitä ei mussuteta. Mimmi vielä nyhjää siellä roskiksella ikuisuuden ja jättää vielä pikkuisen palan suuhunsa, minkä tietysti myös huomaan. Äiti on ihan avuton, eikä luokanopettajakaan tiedä mitä lapsen kanssa tekisi. Tyttö kietoo aikuisia pikkusormensa ympärille minkä ehtii. Vaikka kuinka tiukkana olisi, ei taida viesti mennä perille.

Hänen luokanopettajansa kertoi tunnista, jolla he tekivät jonkun kokeen johon tarvittiin kaksi sokeripalaa. Tyttö kysyi, josko saisi toisen paloista. Opettaja sanoi ei ja kertoi kaksi syytä: ensinnäkin palaa tarvitaan pian tehtävässä kokeessa ja toisekseen paloja on vain kaksi eivätkä ne siis riittäisi koko luokalle makupaloiksi. Opettaja kääntyi ympäri ja palasi, toinen sokeripala oli kadonnut. Hän sai tytön sentään sylkemään sen ulos. Käsittämätöntä.

En voi myöskään uskoa, että joku ei saa viikkokausiin aikaiseksi hankkia kynää ja pyyhekumia. Kyseessä on varsin herttainen poika ja ihan harmittaa joutua hänelle muistuttamaan asiasta. Lyijykynällä on pituutta huimat puolitoista senttiä. Ihan hyvin hän kirjoittaa ja lukee, mutta perusvälineet eivät ole kunnossa. Tämä ei tietenkään olisi ongelma Suomessa, jossa koulu tarjoaa kaikki välineet.