1-2-3

Olen sopinut kolmansien luokkien opettajien kanssa, että häiriköivimmät tapaukset eivät osallistu Suomi-kerhoon ensi viikolla vaan saavat jotain kirjoitustehtäviä ym., josko niitä piiperrellessä alkaisi Suomi kiinnostaa enemmän ja ehkä sitten tulisi käyttäydyttyäkin siellä kun tietää mihin joutuu meluamisen jälkeen. On tietenkin kurja, jos nämä muutamat oppilaat hyppivät sitten edestakaisin ja kun etenemme muiden kanssa, he putoavat kärryiltä ja häiriköivät turhautuessaan vielä enemmän.

Odotan huomista suomen tuntia todella paljon, ryhmämmekin on sitten vihdoin valmis kun kaksi lasta liittyy seuraamme. Kaikenlaisten ongelmien ja ongelmatapausten keskellä on aivan ihanaa saada nähdä oppilaiden oppimisen into ja se kuinka heidän mielessään tapahtuu käsitteellistä muutosta, uusia asioita yhtäkkiä loksahtelee paikoilleen ja vanhat väärät mielikuvat väistyvät.

Ekaluokkalaiset olivat aamulla ihania. Pelailtiin bingoa ja mikä pettymys kun otettiinkin yksi peli. On kaksi asiaa, joita oppilaat voisivat tehdä viikosta toiseen heinäkuuhun asti ja ne ovat bingo sekä sutsisatsisatsaa. Toinen ekaluokka menee enemmän meikäläisen pillin mukaan, mutta nämä keskiviikkoiset oikeasti toivovat itse jotain juttuja. Lauloimme tänäänkin vielä numerolaulua, jota vaivihkaa videoin, siitä siis näyte ja lisäksi lapset piirsivät lempieläimiänsä. Voi sitä tuskaa kun "en mä osaa"... Piirsin malliksi hyvin yksinkertaisen ja hölmön pupun, joka sitten oppilaiden mielestä oli niiiiin hieno... Varmaankin siksi koska olen opettaja. No, voikin arvata että kolmasosa luokasta piirsi pupun. Mutta syntyi paperille myös elefantti, pari kukkoa, kissa, koira ja muutamia heppoja. Laiskimmatkin pojat keksivät missä aita on matalin – paperilla luikertelee käärme! Yksi tyttö aloitti piirtämisen vasta muiden värittäessä jo kuviaan. Hän ei kuulemma osannut piirtää lempieläintään hevosta. Hänen penaalissaan oli kuva söpöstä lampaasta ja ehdotinkin, että hän ottaisi siitä mallia ja tekisi lampaan. Seuraavan kerran kierrellessäni paperi oli edelleen valkoinen. Kerroin, että lammas olisi oikein passeli, sillä Englannissa on paaaaljon lampaita. Ja mikä upea lammas paperille syntyikään! Vierustoverit tulivat minulta kyselemään, oliko tyttö ihan itse piirtänyt. Tyttö tarvitsisi hieman itsetunnon kohotusta!



Lauloimme siis vuorolauluna Jaakko-kullan melodiaan numeroita, pahoittelen omaa kaakatustani...

Nelosluokkalaiset olivat aivan kyltymättömiä ruokakorttien kanssa. Veivasimme ihan samaa rataa kuin edellisviikolla, tosin sillä poikkeuksella, että ryhmässä oli nyt paljon enemmän oppilaita paikalla. Olin suunnitellut vaikka mitä variaatioita, mutta ehdimme tekemään vain kaksi ensimmäistä, joten ensi viikolla jatkamme. Ruoka-aineet ovat oppilaille jo aika tuttuja, joten tuntuu hassulta niitä nyt ikään kuin opetella, mutta pääasia onkin saada oppilaat puhumaan. Tavallisilla englannintunneilla ei oikeastaan harjoitella minkäänlaista vuoropuhelua, ainoastaan lauluja ja sen sellaisia. Nyt oppilaat joutuvat oikeasti ilmaisemaan erilaisia asioita eivätkä ne ruoatkaan niin helppoja ole... Monilla lapsilla on vielä sanat hukassa eikä ääntäminen ole mitenkään kehuttavaa, mutta niitä siis yhdessä työstämme. Ainakin ensi viikolla vielä saan pitää tunnin yksin ja ajattelin ehdottaa toiselle opettajalle, joka nyt tekee myös vararehtorin hommia, että voisin ottaa koko kurssin omille harteilleni. Tuntuu kivalta aluksi pitää täysin omaa opetusta pienemmälle ryhmälle, ei tarvitse heti heittäytyä minkään susilauman syötäväksi.

Saksalainen koulujärjestelmä ja opettajat kehittävät oppilaista säikkyjä ja pelokkaita ihmisiä. Kodillakin tietenkin voi olla vaikutuksensa. Viimeisellä tunnilla oli nelosluokan englantia, ja lapset meeting pointin kautta taas siirtyivät chat pointeille harjoittelemaan talviaiheista laulua... Mielestäni yhtä tyhjän kanssa! Näillä chat pointeilla voisi oikeasti harjoitella pieniä keskusteluja, ihan jotain parin fraasin toistoa ennemmin kuin jonkun laulun ulkoaopettelua. No, joka tapauksessa. Pari chat pointtia oli käytävän puolella, jossa olin seuraamassa oppilaiden tekemisiä, kun kaksi tyttöä tulee käytävään ja kysyy mitä tulisi tehdä. Vieressäni olevat pojat nappaavat heiltä vihreän chat point -kiekon ja minä tietenkin kummastelen, etteikö heillä olisi omaa. Käsken tytöt takaisin sinne mistä kiekon löysivät ja kerroin mitä siellä tulisi tehdä, pojat antoivat kiekon mukaan. Ihmettelin vielä mihin läpyskä on kadonnut, koska tiesin laittaneeni sellaisen juuri sille kohdalle, jossa pojat seisoivat. Hätääntyneenä he selittivät, etteivät ole sitä piilottaneet, rikkoneet, hukanneet jne. jne. Katselen vähän ympärilleni edelleen todella kummissani, kun toinen pojista sitten kertoo, että vahingossa liukastui läpyskään ja jalallaan huitaisi sen vieressä olevan tilan puolelle oven alta... No, sellaistakos sattuu. Avasin toimiston oven, nappasin läpyskän lattialta ja annoin sen pojille ja jatkoin matkojani. Ehkä poika oli tahallaan pelleillyt ja potkinut läpyskää, ehkä ei. Koko ajan he joka tapauksessa tutisivat ihan kuin odottaisivat pahemmankin luokan rangaistusta.