Ympäristökasvatusta ja kieltenopetusta

Olen ollut pari viimeistä viikkoa aika väsynyt ja lisäksi todella laiska ja pari päivää myös kipeä, silti tuntuu että olisi niin paljon kaikkea, mistä haluaisin kirjoittaa! Tyydyn nyt kuitenkin tällaiseen yhteenvetoon, toivottavasti onnistuu kirjoittaa kaikista asioista mahdollisimman napakasti :) Parin viikon uutisetkin vellovat mielessä, ehkä sitten ensi viikolla hieman takaumia.

Roskakampanja luokassa

Menin tänään normaaliin tapaan kakkosluokkaan antamaan saksan tukiopetusta, mutta luokassa järjestäydyttiinkin kovaa vauhtia rinkiin ja sisällä hääräili roskistäti. Jäin kuitenkin mielelläni seuraamaan jätekasvatusta (ei sentään jätteenkasvatusta). Ällistyin mitä kaikkea lapset jo tietävätkään. Hahaa, en todellakaan itse olisi muistanut että biojäte muuttuu mullaksi kun madot syövät jätteitä ja kakkaavat sitten multaa, näin yksinkertaistetusti. Mutta joku pikku luonnontieteilijä siellä sitten fiiliksissä tarinoi kastemadoista. Rauhaton poika, joka on usein poissa eikä osaa kunnolla kirjoittaa, loisti hänkin kaikilla tiedoillaan, tyhmyydestä ei siis ole kysymys.

Ensimmäiseksi tarkastettiin luokan roskakorit ja kerrattiin mitä tulee mihinkin. Heti huomattiin, että kaikki on vähän sekaisin ja myönnän itsekin, etten tiedä mihin roskani laittaisin, kun joka ämpärissä on vähän sitä sun tätä silppua. Nyt pöntöt saivat uudet tarrat kylkiinsä ja lapsetkin tämän valistustuokion jälkeen varmasti enemmän kiinnittävät huomiota omaan lajitteluunsa. Yhdessä myös leikkien avulla järjesteltiin roskistädin mukanaan tuomia jätteitä, jotka oli aluksi levitelty ympäri luokkaa. Ja miten innokkaita lapset ovatkaan, oikein kilpaa viittasivat!

Jälkimmäisellä tunnilla he ilmeisesti puhuivat siitä, mitä jätteitä voidaan käyttää uudestaan ja mitkä taas kasvattavat jätevuorta ja kiihdyttävät ilmastonlämpenemistä. On todella hyvä, että joku asiantuntija tulee koululle kertomaan ja demonstroi kaiken niin selvästi. Opin myös itse lisää! Keltaiseen säkkiin, johon siis tulee kaikki Grüner Punktin logolla varustetut pakkausmateriaalit, voi laittaa myös hieman likaisia juttuja. Olin ymmärtänyt, että vain täysin puhtaita ja niinpä tuntuu tyhmältä kierrättää, jos sitä varten pitää lorottaa kauheasti vettä pestäkseen jugurttipurkin. Ei kuulemma tarvitse tehdä! Jos on kunnolla lusikoinut ja kaapinut jugurttinsa loppuun, voi sen kaikessa rauhassa heittää pussiin sellaisenaan.

Beautiful sandwiches

Pidin tänään yksin ihan normaalin englannintunnin. Kivaa! Oikea opettaja oli poissa, eli ikään kuin sijaistin, kukaan ei siis edes tarkkaillut opetustani. Pidän kyseisestä luokasta todella paljon, mutta luokassa on monia hankalia tapauksia. Yksi viipottaja oli "onneksi" kipeänä ja muutenkin yhteensä seitsemän lasta poissa, mutta kyllä jäljelle jääneet oppilaatkin saivat säpinää aikaiseksi.

Alkutunti sujui mukavan rauhallisesti. Lapset tekivät voileipiä hauskan leikin avulla. Ensimmäinen laittaa käden pöydälle ja sanoo bread. Seuraava laittaa käden siihen päälle ja sanoo jonkin täytteen ja näin jatketaan kunnes toinen ei enää keksi täytettä vaan laittaa toisen leivän päälle, näin sandwich on valmis! Väliin sai laittaa kaikkea syötävää, eli sinne vain herkkusienet ja suklaajäätelöt sekaisin. Parit saivat esitellä leipänsä luokan edessä ja sen jälkeen laulettiin Sandwiches are beautiful. Kirjasarjalla taitaa olla joku oma hovisäveltäjä, joka näitä rallatuksia tehtailee.

Lopuksi kaikki hiljenivät tehtävänsä ääreen, mutta tosiaan vasta kun olin uudestaan antanut ohjeet. Paperitolloja lenteli ja pari poikaa huuteli jo leivänvalmistuksen aikana täytteitä ääneen omilta paikoiltaan ja sitten yksi, joka muuten käyttäytyy, meluaa huolehtimalla ja raportoimalla minulle, kuka nyt mitäkin temppuilee. Blaah! Kun kaksi villiä poikaa oli kysynyt minulta voisinko vielä heille kertoa mitä pitikään tehdä meinasin pimahtaa. Ei tarvinnut kun koko luokalle huomauttaa, että sanoin ohjeet selvästi englanniksi ja saksaksi, olisivat vain kuunnelleet. Kertauksen jälkeen työrauha palautui ja kaikki sujui mukavasti. Aika moinen katras hallittavaksi silloin kun kaikki ovat paikalla... Kaikissa luokissa on n. 25 lasta.

Suomi-kerhoa neljään asti?

Yleensä kakaralauma juoksee ulos heti välituntikellon soitua, mutta tänään, kun kerroin että on vielä viisi minuuttia jäljellä, se olikin enää viisi minuuttia. Eräs poika pyysi, jos voitaisiin jatkaa pidempään, vaikkapa neljään iltapäivällä. Valitettavasti meidän on nyt kuitenkin tyydyttävä 45 minuuttiin viikossa. Mukavasti saimme tänäänkin aikaiseksi. Paikalla oli viisi lasta, vaikka ryhmän kooksi on nyt muodostumassa kahdeksan, mutta silläkin määrällä uskon työskentelyn onnistuvan hyvin. Lapset todella haluavat oppia, kirjoittavat kaiken mahdollisen ylös vaikka sanon ettei tarvitse. Tänään uusi oppilas sai keksiä itselleen nimen, kävelimme ympäri luokkaa kysymässä toisiltamme Kuka sinä olet asianmukaisesti vastatenkin tietenkin, tervehdyksiä unohtamatta. Askartelimme nimikyltit ja tarkastelimme suomalaisia aakkosia.

Mainitsin myös suomalaisesta ystävänpäivästä ja lupasin ensi viikolla tuoda näytille suomalaisen ystävänpäiväkortin, tänään en tajunnut sitä mukaani napata. Täältähän moisia ei löydy ja oppilaat kysyivätkin, että maisemakorttejako sitten lähettelemme toisillemme. Ystävänpäivänä olikin myös sopivaa aloittaa ystäväkirjan sivun täyttö. Muistattehan ne kirjat, joihin kaverit saivat täyttää kohdat harrastuksistaan, toiveammatistaan, lempieläimistään ja joita nykyään on aikuisillekin tarkoitettuja. Sitä sivua täytämmekin sitten loppukevään sitä mukaa kun opimme uutta, tänään kaikki saivat kirjoittaa suomalaisen nimensä. Uusi oppilaamme muuten on Heimo ;)

Lahja, Herra Hirvi, Heimo, Aku, Asko ja Klaara ;)

Minihedelmäsalaattia

Pidin eilen englannin pienryhmätunnin, jossa oli vain kolme oppilasta. Jonkun erityistapauksen vuoksi he saivat mennä myös normaalille tunnilleen halutessaan. Mukavan leppoisasti. Kertasimme edellisviikon juttuja ja koska olimme käsitelleet linnan eri huoneita, kysyin nyt oppilailta miltä heidän huoneensa näyttää. Yksi opetusharjoittelijakin tuli seuraamaan tuntiani, kun hänellä ei muuta tekemistä ollut, joten leikkejä varten meitä oli sentään yhteensä viisi. Pääsin vihdoin käyttämään tekemiäni ruokakortteja. Jokainen sai pari kuvakorttia ja saman verran sanakortteja. Aloittaja valitsee yhden sanakorteistaan ja sanoo I need milk. Se, jolla on kyseinen kuvakortti antaa kuvan aloittajalle, tietenkin kohteliaisuusfraasien kanssa here you are ja thank you. Sitten hän valitsee omista sanakorteistaan yhden ja jatkaa samaan malliin. Tuntia oli vielä paljon jäljellä ja mietin, että hedelmäsalaattiakaan näin pienellä porukalla kauan jaksa leikkiä, mutta ihan tuota perus I need sitä ja tätä -juttuakin oppilaat jaksoivat vääntää ja halusivat tehdä sitä uudestaan ja uudestaan ja kokeilimme myös toisin päin, jolloin oppilaalla ei ole sanakorttia turvana, vaan pitää oikeasti muistaa mikä kuvassa oleva ruoka on. Lopuksi vielä hedelmäsalaattia ostosmeiningillä ja sekin sujui ok, maksimissaan kaksi tuotetta sai ostaa. I buy bananas and apples ja näiden korttien kohdalla istuvien piti vaihtaa paikkaa, jolloin ostaja yrittää saada itselleen paikan ja paikatta jäänyt on uusi ostaja.