Roolileikkejä englannintunnilla

Koulussa on yksi kollega, jota todella ihailen. Hän on hyvin rauhallinen ja perusteellinen ja ehkä hänen kokonsakin jo rauhoittaa oppilaita, itse en ainakaan viitsisi ryttyillä melkein parimetriselle opettajalle, sukupuolesta riippumatta. Voisin sanoa, että hän on yksi niitä työpaikkani harvoja opettajia, joilla on luontaista auktoriteettiä. Työrauha usein pysyy hyvänä ja jos hälinää syntyy liikaa, tehoaa heti ensimmäinen sanominen. Tämän opettajan tunneilla ei välttämättä tosin voi puhua työrauhasta vaan tekemisen rauhasta. Tunneilla ei vain piiperretä tehtäviä vaan tehdään kaikenlaista.

Se piipertäminen tosin voisi myös olla hyödyllistä. Kolmannella luokalla oppilaat näkevät tuskin ollenkaan englantia, he vain kuulevat sitä. Vielä neljännelläkin luokalla ollaan varovaisia englanninkielisten sanojen näyttämisessä, etteivät lapset vain rupea hakemaan sanoille saksalaista ääntämisasua. Omasta mielestäni tässä tehdään vain hallaa myöhempää oppimista varten. Myöhemmin ääntämisasu ja kirjoitusasu voi olla vielä vaikeampaa yhdistää toisiinsa, jos niitä ei millään tapaa opeteta yhdistämään.

Kommunikatiivinen kieltenopetus on kyllä hyvä juttu, mutta pitää muista niitä "ikäviäkin" asioita opettaa kuten ääntämistä, kirjoitusasua ja kielioppia, ettei oppilaat sitten suuressa maailmassa ihan kamalan virheellistä tekstiä päästäisi suustaan.

Pari viikkoa sitten opettajalla oli mukanaan iso kuvakirja, jossa oli tarina kadonneista kekseistä, joillekin teistä ehkä tuttukin. Who took the cookie from the cookie jar? Asetuimme kaikki luokan takaosaan rinkiin istumaan. Kun tarina oli luettu ja syyllinen selvinnyt, oli aika siirtää tarina elämään luokassa. Vuoroin kaikkia oppilaita (ja meitä opettajia myös) syytettiin keksien syömisestä, tämä varkaus tietenkin aina kiellettiin ja näin jatkettiin eteenpäin. Normaalisti opettajalla on iso keksipurkkikin mukana, mutta nyt se oli unohtunut kotiin.


Vuoropuhelu menee näin:
Kaikki: Who took the cookie from the cookie jar? Annika took the cookie from the cookie jar.
Annika: Who, me?
Kaikki: Yes, you!
Annika: Not me!
Kaikki: Then who?


Ja sitten jatketaan. Ja tuo Annika nyt on vain esimerkki. Tämä loru toistettiin siis moneen kertaan ja ihan loppumetreilläkin lapset vielä kysyivät, että mitä sitten pitikään sanoa. Kielen oppiminen on aluksi hyvin hidasta ja siksi opetuskin etenee hitaasti, mutta sitä kompensoi tietenkin se, että opetus on kuitenkin monipuolista ja vaihtelevaa sekä aktiivista.

Tänään vuorossa oli jäätelöbisnestä. Näitä jäätelöitäkin on vatvottu jo muutama viikko. Kun saavuimme opettajan kanssa luokkaan, siellä oli täysi tehtailu päällä. Jokainen oppilas rullaili itselleen jäätelötötteröä tai askarteli jäätelöpalloja. Näitä jäätelöpalloja oli sitten tarkoitus ostaa luokan muutamalta eri jäätelöpisteeltä. Perehdyttiin hieman Iso-Britannian valuuttaan, annettiin yhdelle jäätelöpallolle hinnaksi 20 p, kahdelle 40 p jne., mietittiin mitä jäätelönostotilanteessa pitäisi sanoa ja ryhdyttiin pikkuhiljaa leikkimään.


Lapset rakastavat leikkejä niin paljon, että unohtavat hetkessä koko jutun pointin. Pientä paperisilppurahaa oli saksittu mielinmäärin ja yhden kioskin pojat laajensivat bisnestään kekseihin. Hinnastoja oltiin laadittu etukäteen ja yksi poika ei millään meinannut lähteä ostoksille, kun oli yhden listan laatiminen kesken... Kohta paperilla oli listattuna kaikki hinnat 20 palloon asti, suurimman annoksen hinta siis tietenkin 400 p. Relevanttia?

Peli pitikin puhaltaa poikki ja muistuttaa että ensisijainen kieli on englanti sekä kieltää keksit ja muut ylimääräiset lisukkeet. Viimeiset viisi minuuttia sujui hieman paremmin, joten ensi kerralla vielä uudestaan. Jäätelöpallojakin on roppakaupalla valmiina. Lapset värittivät papereita värikynillä ja ruttasivat paperit palloiksi. Tässä muuten oiva vinkki mihin kopiojätettä voisi käyttää. Meilläkin on opettajanhuoneessa aina vino pino jotain pieleen menneitä kopioita jotka sitten vain menevät jätepaperiin, niiden valkoisia puolia voisivat lapset sitten värittää.


Vaikka roolileikki meni suurimmalta osin hieman yli, kun lapset rupesivat näpertelemään kaikkea epäolennaista oheistilpehööriä, uskon, että tällaisten roolileikkien avulla lapset oppivat sekä kieltä että erilaisia tilannetaitoja.

Luokan tuleva liikemiehet ovat kyllä selvinneet tähän mennessä... Sama kaveri joka savitöissä teki minulle sen öhkömönkiäisen oli tälläkin tunnilla suurimpana päällepäsmärinä. Hän kyllä hallitsee kaupanteon varmasti myöhemmin ihan oikeillakin tuotteilla :)

Tällaiset roolileikit palvelevat myös perinteisessä opettaja puhua pälpättää luokan edessä ja oppilaat istuvat hiljaa penkeissään -opetuksessa helposti unohtuvia kinesteetikkoja. Mieleeni tulee myös sitaatti, jonka eilen löysin etsiessäni tietoa vapaakouluista. Confusius/Konzuzius tai minkä hyvänsä kielen mukaisesti nimen haluaakaan ilmaista on sanonut seuraavaa (vapaasti käännetty saksasta): Kerro minulle, ja minä unohdan. Näytä minulle, niin muistan. Anna minun itse tehdä, ja minä ymmärrän.

Muistan itsekin joskus ala-asteella harjoitelleeni jotain kahvilakeskustelua, mutta se tuntui väkinäiseltä... Ne sitten vain esitettiin luokalle pareittain. Ohjaava opettajani toissasyksynä toi yhdelle tunnilla suklaakakkua ja limpparia ja johon sujui kahvilatilanteet. Ei nyt välttämättä tarvitse ihan kakkua leipoa, mutta pieni rekvisiitta tekee roolileikeistä heti hieman aidompaa.