Nyt en kyllä tällä hetkellä yhtään ihmettele, miksi joku opettaja joskus sanoo tai huutaa lapselle, ettei koskaan enää halua nähdä tätä tms. Siis että mua otti tänään ne pennut aivoon! Miksi helvetissä parin raivostuttavan rasavillin pitää pilata tunnit sekä opettajalta että muilta oppilailta.
Koko ajan nää jätkät rönyää siinä liitutaululla ja suttaa jotain eikä niitä saa kovemmillakaan otteilla siirrettyä paikalleen. Hirveä kaakatus käy jatkuvasti, vaikka olen antanut vain yhdelle lapselle puheenvuoron. Kamala vikinä ja ruikutus koko ajan joka asiasta, vaikka olen selittänyt sata kertaa, että sen Marianne-karkin saavat tänään vain ne oppilaat, jotka eivät viime viikolla olleet paikalla.
Siis koko tunti meni joihinkin hiivatin nimikylttien askarteluun. Yksi pyllistelee taulun edessä ja värittää paperille taululiiduille. Toinen istuu toimettomana kun ei voi kysyä naapurilta kynää lainaan ja yksi taas vaeltelee ympäriinsä ja nimikyltti lojuu rutussa lattialla.
Jouduin pari kertaa oikein kunnolla karjaisemaan, jolloin puolet lapsista pitelevät kauhuissaan korviaan. Sääli heitä kohtaan, jotka käyttäytyvät. En haluaisi heille huutaa ja he taas oikeasti haluaisivat osallistua ja oppia, mutta eivät sitä muiden sirkustelulta voi...
Tunnin jälkeen näin vielä toisen kolmosluokan opettajan ja huokaisin hänelle asiasta. Sovimme, että ensi viikolla huonosti käyttäytyvät oppilaat saavat sinne mennä luokanopettajansa luokse ja tekevät siellä jotain ylimääräisiä kirjoitustehtäviä. Pitää vielä sopia toisen luokanopettajan kanssa, mitä hänen luokkansa huligaaneille tehdään. Ryhmä on toki iso, 17 oppilasta, mutta silti kuvittelin sen olevan ihan passeli, pienempi kuin normaali luokka ja ajattelin ehkä, että lapset todella ovat motivoituneesti valinneet sen... Toiveajattelua.
Olen ihan lirissä, kellään hyviä vinkkiä kurinpitoon ilman että tarvii hakata luokan kellopeliä hajalle ja huutaa ääntänsä pihalle? Välillä myös vain istun hiljaa ja surullisen näköisenä odottaen hiljaisuutta. Millä ilveellä saan ne penskat ymmärtämään, että meikäläinen määrää marssitahdin ja luvassa olisi myös kaikenlaista puhumista ja leikkimistä, jos muksut vain käyttäytyisivät kunnolla ja kuuntelisivat ohjeita...
Nyt ottaa opea todella paljon pannuun!
maanantai 18. helmikuuta 2008
Mä kohta revin ne kakarat riekaleiksi
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Moi Arri,
Aina luen sun blogia joka on tosi kiva :D
Mä sain ala-asteen oppilaat hiljaseks siten, että kun sanoin että nyt pitää olla hiljaa ja jos ei joku ollu niin kirjotin sen tyypin nimen taululle. Sit jos se jatko mölyymistä niin piirsin sen nimen perään viivan. Ja sit ne hiljeni. ;D En tiedä mihin tolla ois voinu pyrkiä mut luokka hiljeni nopsaa. ei kyl ehkä toimi niinku viikkokausia eteenpäin, mut ainakin sen hetken :D
Mä kävin sijaistamassa ala-asteella ennen kuin tulin Lontooseen ja luokanopettaja käytti melupussia apukeinonaan. Eli aina kun oppilas jutteli tai häiriköi tunnilla, hänen nimensä kirjoitettiin melupussiin (joka oli piirretty taululle). Kun saman oppilaan nimi oli pussissa kolme kertaa, hänen piti jäädä 15 minuutiksi koulun jälkeen. Tällä luokalla tämä ainakin toimi, ja opettaja sanoi ettei tämä 15 minuuttia pidennä hänen työaikaansa ollenkaan, koska hän muutenkin järjestelee luokkaa aina koulun jälkeen ainakin tuon vartin verran. Ja oppilaista on tietenkin varsin epämieluisaa jäädä koulun jälkeen luokkaan istumaan.
Kiitos anonyymi (ehkäpä Sini?) ja Maija vinkeistä. Pitää katsoa jos vaikka noita nimiä sinne taululle kirjottelisin ens maanantaina, siihen sit tosin voi mennä koko tunti :D No, reksinkin kanssa oli asiasta jo puhetta ja mun ei tarvi niitä tyyppejä siellä kestää jos se melu vielä jatkuu.
Mäkin voisin hyvin jäädä koulun jälkeen joksikin aikaa viikareiden kanssa hengailemaan, mutta ongelma on niin ärsyttävän tiukassa systeemissä... Jos en päästä lapsia 12.45 niin sitten vanhemmat valittaa kun lapsi ei ollut kotona syömässä kun ruoka oli valmista tai että lapsi myöhästyy jatkoaktiviteeteistaan (iltapäiväkerhoon jäävien seuraava tunti alkaa jo 5 min päästä kun ei ole täällä joka tunnin jälkeen pitkää välkkää).
Olen kyllä tavallaan tyytyväinen että tulee näitä kurinpidollisia ongelmia esille ja niihin joutuu oikeasti miettimään toimintamalleja.
Muistapa ainakin tämä neuvo:
http://hikkaj.blogit.kauppalehti.fi/2008/02/18/ei-pida-suuttua-perjantaisin/
;)
terv
hikkaj
ps jokos Comeniuksen asema ja merkitys nykysysaksalaisille opettajille on selvinnyt? Lienee samaa luokkaa kuin Cygnaeuksen Uno meille...
hikkaj: Tuntuu pitkältä ajalta, vaikka kiukkua ja harmistusta joutuisi pitämään sisällään vain yhdenkin yön, mutta ehkä kurjempaa on, jos koko viikonloppu menee lörinäksi. Pitäisi muistaa Raamatun kohta jossa sanotaan, ettei saa antaa auringon laskea vihan ylle, paras siis sopia asiat heti kun ne on pinnalla...
En ole pannut merkille Comeniuksen esikuvallisuutta kollegoilleni, mutta ainakin hänen elinikäistä oppimista kannattavat ajatuksensa ovat olennaisia EU:n koulutukseen liittyville ohjelmille, joista itse olen juurikin Comeniuksessa :)
Ei ollut Sini ;), mutta tämä on. Pitkästä aikaa.
Nuo meluisat oppilaat ovat kyllä ikuinen ongelma täällä meilläkin päin. Pienempien kanssa ainakin minun mielestäni toimii vielä hyvin yksinkertaiset keksinnöt. Nimi taululle piirrettyyn "Flüsterblumeen" tai muuten vain väärän käytöksen esille asettaminen. Pienet myös usein ovat vain vielä niin levottomia, että eivät osaa istua paikallaan pitkään. Puoli tuntia on joillain ihan maksimikeskittymisaika. Sitten tarvitaan taas pomppimistaukoja.
Kolmos-nelosten kanssa voi olla jo hieman haastavampaa. Kyllähän niitä keinoja on... mikä sitten toimii missäkin luokassa ja tilanteessa, onkin vaikea kysymys. Lisäkotitehtäviä niin ja niin monen viivan kohdalla? Wilma-viesti vanhemmille ("Lapsenne oli tänään tunnilla hyvin rauhaton. Keskustelkaa kotona."). Palkinto (esim. saa jättää yhden kotitehtävän tekemättä), kun pöytäryhmä yms. on käyttäytynyt hyvin esim. 10 tunnilla.
Liikuntatunneilla on toiminut hyvin tuo odottaminen, silloin syntyy varsinainen vertaispaine oppilaiden keskuudessa, kun liikunta on kuitenkin niin monen ehdoton lempiaine. Mutta muilla tunneilla on kyllä joskus ollut vaikeaa pysyä päätöksessä, että "en opeta, ennen kuin te osaatte olla kunnolla". Ei sitä vain saisi mitään aikaiseksi. :)
Kannattaa valita ehkä pari tapaa, joita sitten käyttää järjestelmällisesti ja koko ajan. Mutta iso ongelma tämä on nykyään (?) monessa paikassa. Äitikin on kertonut päiväkotien puolelta.
Kovasti terkkuja sinne toiseen kotimaahan! :)
Lähetä kommentti