Mä teille työrauhan näytän!

Viikonloppua kohden on ollut miellyttävämpää työskennellä. Kaikki on tuntunut sujuvan paljon mutkattomammin eikä kurinpitoon ole kulunut niin paljon aikaa.

Eilinen ykkösten englanti venähti kokonaisen tunnin mittaiseksi, kun luokanopettajan piti selvitellä jotain asioita rehtorin kanssa. Aika kului kuitenkin ihan mukavasti. Lapset saivat piirtää eläinkuvia rauhassa ja jotkut lapset muita odotellessa piirsivät kaksikin. Eläinlajeja oli tällä luokalla tarjolla paljon enemmän kuin keskiviikon ryhmässä, jossa on lähinnä vain lauma pupuja ja heppoja. Kun aikaa vielä oli niin opeteltiin laskemaan viiteentoista asti ja lopputunnin kaikki laskivat innoissaan värikyniensä määrää penaalista. Se oli lasten mielestä todella hauskaa.

Toisen opettajan pitämällä englannintunnilla roolini oli tällä kertaa takavarikoitsija. Istuin yhden poikaryppään takana aitiopaikalla seuraamassa heidän puuhiansa. He kirjoittelivat toisilleen lappuja, tekivät lentokoneita ja piirtelivät turhanpäiväisiä, eivätkä olleet laisinkaan mukana opetuksessa. Lopuksi istuin yhden pojan viereen ja räpeltely hieman rauhoittui. Lapset ovat tällä hetkellä sirkussaarella ja oli puhetta jonglööreistä, jolloin opettaja näytti kahdella pallolla kuinka se tapahtuu. Nämä viikarit sitten nappasivat jostain laatikosta pieniä vaahtomuovikuutioita ja rupesivat niitä viskelemään, taas sai olla laittamassa heitä aisoihin. Luokan toiselle puolelle eristetty poika taas päätti jonglöörata saksillaan, äly hoi älä jätä! Onneksi kellekään ei sattunut mitään.


Suomen ryhmä oli taas kuin unelma. Aiemmat kerrat puuttunut poika oli kipeänä, joten vielä ensi viikolla saamme hieman kertausta, mutta se on hyvää muistinvirkistystä kaikille. Kuka sinä olet? ja Minä olen -fraasit menevät kuin vettä vaan ja niitähän tarvitsee etenkin silloin kun ryhmässä on uusi jäsen. Ryhmä hieman villiintyi kun laitoin pöydälle Eurooppa-palapelin palat nurinpäin ja pyysin lapsia osoittamaan Suomea. Kolme osui oikeaan :) Sitten koottiin palapeli ensin ilman alustaa ja lopuksi alustan päälle ja pohdittiin kuinka Saksasta voi matkustaa Suomeen ja kauanko se kestää. Kun äänenvoimakkuus alkoi nousta liian korkeaksi, sanoin vain vähän kovemmalla äänellä hiljaa ja johan hiljeni. Leise ei varmasti olisi tehonnut yhtä hyvin, mutta uusi sana kiinnitti heti lasten huomion.


Tänään eka- ja tokaluokkalaisten muodostama Suomi-ryhmä oli oikein ihana. Viime viikolla aikaa meni kaiken maailman pissakakkajuttuihin, mutta näiden kullannuppujen kanssa oli kiva leikkiä, kun kaikki olivat mukana. Suloinen ekispoika ei tosin tohtinut sanoa hyvää päivää, mutta paijasi Herra Hirveä kovasti eikä olisi malttanut päästää siitä irti. Esittely kuitenkin sujui häneltäkin hyvin. Koska Herra Hirvi ei osaa saksaa, niin esittäydyimme kaikki hänelle suomeksi. Veivasimme parin kanssa numero- ja tervehdysrallatusta. Yksi, kaksi, kolme, neljä, hyvää päivää, moi moi. Yksi, kaksi taputetaan kädet reisiin. Kolme, neljä taputetaan kädet yhteen. Sitten kätellään ja sanotaan hyvää päivää ja moi moin aikana vilkutetaan. Olimme ringissä parit vastakkain ja kun loru meni jo sujuvasti, käännyimme joka kerran jälkeen uuden parin suuntaan. Pari poikaa välillä rojahti lattialle, mutta sen suurempaa vänkäystä ei ollut. Lopuksi jaoin lapsille Muumi-puuhakirjasta monistamiani tehtäviä, joita he sitten tekivät hissukseen ja kiltisti lopputunnin. Mikä rauha luokassa vallitsikaan! Kaikki tuntuivat tykkäävän ja viihtyvän ja toivon, että jatkossakin tulee yhtä helppohoitoisia yhdistelmiä. Joku lapsi kun saattaa meuhkata vain jonkun tietyn kaverin kanssa...

Siirryn viikonlopunviettoon hyvillä mielin ja rauhallisissa tunnelmissa, joista maistiaista tässä videopätkässä.