Kuinkas sitten kävikään?

Voi kuinka olen aiemmin ollut tyhmä! Olisin joka kerta oppilaiden tehdessä väritys- ym. tehtäviä soittaa taustalla suomalaista musiikkia. Tänään otin jo syksyllä polttamani levyn mukaan, kun sille oli sattunut tulemaan myös Fröbelin palikoiden sutsisatsaa. Ajattelin vaihteeksi leikityttää sitä levyn tahdissa ja lapset tykkäsivät. Lopuksi, kun he värittelivät Muumi-kuvia toivoivat he taustalle sutsisatsaata ja loruttelivat mukana ja sitten ehdottivat, että voisiko levyn antaa pyöriä loppuun niin, että se lähtee taas alusta käyntiin... Tuntia oli tosin enää alle 10 minuuttia jäljellä, että ihan koko levyä ei ehditty kuunnella :)

Välissä luin lapsille Muumi-kirjan Kuinkas sitten kävikään? eli Mumin, wie wirds weiter gehen? Hieman jännittyneinä lapset tarinankulkua seurasivat, mutta ajattelivat ehkä kuitenkin iloista loppua, minkä olin luvannut. Lapset rakastavat satuja ja voisivat kuunnella keskittyneesti tuntikausia, jos tarina on kiinnostava. Tässä kirjassa he rakastivat myös riimejä.

Oli kuulemma hauskaa ja niin minullakin, tästä lähtien musiikkia kuunnellaan joka kerta. Kun sutsisatsaan jälkeen lähti soimaan vanhempaa Värttinän tuotanto ja Rajattoman Mitä kaikatat kivonen? niin tuoleissa hytkyi yksi jos toinenkin pylly :)

Tällä viikolla vain pari lasta on huomannut, ettei minulla enää ole laastaria. Yksi lapsi oli sitä mieltä, että nyt nenässäni näkyy laastarinpainauma, vaikka ihonsiirrehän se siinä on. Sitten hän muistelikin, että siitä kaulalta oli otettu palanen ihoa. Vieressä ollut tyttö ei ihan seurannut keskustelua ja tarkasti vielä, mitä oikein oli käynytkään ja kerroin luomesta, joka olisi voinut kasvaa tosi isoksi. Toinen tyttö rupesi jo visioimaan, kuinka luomi olisi voinut peittää koko kasvot ja sitten koko kaula olisi leikattu irti ja laitettu naaman päälle ja kaulaan laastari... Joo, olen ihan tyytyväinen, että luomi poistettiin jo tässä vaiheessa ;)

Hyvää viikonloppua kaikille!

Kuva: kirja