Ope lukee

Open pitäisi lukea kollegaltaan pari kuukautta sitten lainattu Thomas Mannin Buddenbrooks, mutta ei ole vielä edes aloittanutkaan. Doris Dörrien kepeämmät novellit vetävät puoleensa enemmän, vaikka liian vähälle tarkastelulle nekin ovat jääneet.

Olen todella laiska lukija. Blogit ovat mainioita. Tarjoavat aina pienen palan kerrallaan, voi mukavasti aamupalalla nauttia. Harvat ovat jatkokertomuksia, jotka sitoisivat lukemaan loppuun asti. Maistiaisia voi vakkareiden lisäksi nauttia silloin tällöin. Tykkään myös selailla lehtiä ja lukea kiinnostavia artikkeleita, tai ainakin katsella kuvat ;)

Olemme molemmat onneksi aika höpsähtäneitä käsitteelliseen muutokseen, oppimiseen, kielen oppimiseen, kehitys- ja oppimispsykologiaan yms., joten lehtihankintoja yleensä puoltaa kaksi ihmistä ja niin niitä sitten kertyy...

Olimme taannoin matkalla jonnekin ja Münsterissä junaa odotellessamme oli hyvin aikaa (taas) kiertää läpi aseman lehti- ja kirjakauppa. Buddenbrooks jäi silläkin kertaa avaamatta, kun uudet lehtiostokset kiinnostivat huomattavasti enemmän.

Toisaalta saatan ostaa lehtiä sillä perusteella, että niitä voi käyttää opetuksessa. Parhaassa tapauksessa jostain lehdestä hyötyvät sekä opettaja että oppilas. Jostain tiedelehdestä voi vaikkapa löytyä lyhyehkö ja helpohko teksti lukiolaisille. Ja ope selaa samasta lehdestä vinkkejä vaihtelevaan kieliopin opettamiseen ;)


Ensinnäkin luen Opettaja-lehteä, joka minulle ystävällisesti lähetetään ihan tänne ulkomaille asti ilman lisäkuluja. Nyt ei kyllä ole pariin viikkoon kuulunut mitään, johtuisikohan Suomessa olleista hiihtolomista. On kiva seurata kotimaan uutisia ja muutenkin lukea suomeksi. Olen ajatellut esitellä lehtiä kollegoillekin ja lehdistä saan ideoita mistä voisin kertoa kollegoilleni.

Etualalla oleva Deutsch Perfekt -lehti on tarkoitettu kielenoppijalle. Tekstit ovat aika helppolukuisia ja ohessa on aina sanalista ja muutakin infoa. Juttuja on laidasta laitaan, ostamassani numerossa ajankohtaisesti karnevaalit. Lisäksi joka lehdessä kerrotaan ilmeisesti aina yhdestä maahanmuuttajasta ja tämän sopeutumisesta Saksaan. Oma deutschinihan nyt on niin perfekt, että ostin lehden lähinnä poikaystävälle ja käytettäväksi opetuksessa Suomessa. Kumpikaan meistä ei ole vielä tainnut lehteä avata ;) Niin ajan hermolla jutut eivät vaikuttaneet olevan, etteikö niitä mielellään lukisi myöhemmässäkin vaiheessa, pikku hiljaa.

Didacta on elinikäisen oppimisen lehti. Kaikenlaista koulutus- ja oppimisasiaa. Tämän numeron ostin huomiota herättävän Reform-Bedarf! -otsikon vuoksi. Uudistusta täällä totisesti kaivataankin. On muuten melkein mahdottomuus löytää jokin kasvatusta tai koulua käsittelevä lehti, jossa ei jossain muotoa mainittaisi suomalaista tai yleensä pohjoismaalaista koulusysteemiä ja PISA-menestystä ym. Uudistusartikkelissa muun muassa todettiin, että saavuttaakseen yhtä laadukkaan koulujärjestelmän kuin Skandinaviassa, tulisi rahaa budjetoida ala-astevaiheelle nykyiseen verrattuna nelinkertainen määrä. Lisäksi lehdessä käsitellään tietotekniikan käyttö opetuksessa ja jatkokoulutuksessa, varhaiskasvatusta ja Fröbelin palikoita. Vihdoin voin lukea, mistä ah niin ihana lastenlauluyhtye on saanut nimensä!

Vasemmalla oleva avonainen sivu on jostakin aivolehdestä. Artikkeli käsittelee kielioppia ja sen opettamista draamallisin keinoin. Tarkastelussa on nimen omaan saksa vieraana kielenä. En ole vielä ehtinyt lukea, mutta katselin jo kuola valuen lähdeluetteloa ja sain uusia ideoita graduuni ;)

Bild-lehden koulu-uutisista oli tarkoitus tehdä viikon uutinen -päivitys jo viikkoja sitten, kun tuon lehden ostin. Bild on täkäläinen iltalehti ja jos olisin kuvannut etusivun alareunan, olisitte saaneet ihailla vähäpukeista iltatyttöä. Bildillä oli ilmeisesti 12-osainen juttusarja koulusta. En ruvennut kaikkia hamstraamaan, mutta tämän yhden numeron ostin kauppareissulla. Suuri otsikko lupaa kertoa, kuinka koulu uuvuttaa Saksan lapsia.

Silloin kun kävin Saksassa koulua oli ylioppilastutkintoon johtava koulu 13-vuotinen. Muutamassa osavaltiossa se taisi olla jo silloin 12-vuotinen. Jokunen vuosi sitten 12-vuotinen tutkinto otettiin käyttöön myös Niedersachsenissa ja jokusen vuoden päästä kirjoittavat ensimmäiset oppilaat ylioppilaiksi vain 12 vuoden jälkeen. Lehdessä kerrottiin siskoksista, jotka siis ovat eri luokka-asteilla, mutta tämän uudistuksen vuoksi heillä on loppukokeet samana vuotena. Nuoremmalla tytöllä on kova kiriminen, kun pitäisi oppia samat asiat kuin isosiskonkin, mutta vuotta lyhyemmässä ajassa. Mahtaakohan koulu tehostua yhtään vai tuleeko kaikilla tulevilla koulutulokkailla olemaan yhtä kiire. Eiväthän laitosta pyörittävät isot jehut voi kuvitella, että sama määrä kamaa käydään yhtäkkiä läpi lyhyemmässä ajassa samoilla metodeilla ja systeemeillä kuin tähänkin mennessä.

Eilen sain kollegaltani todella mielenkiintoista luettavaa! Erziehung und Wissenschaft Niedersachsenin lehdessä oli juttu ryhmästä, joka matkasi Suomeen tutustumaan kasvatusjärjestelmäämme. He perehtyivät laitoksiin neuvolasta yliopistoon asti. Kollegani oli haltioitunut tästä artikkelista ja sen sisällöstä ja kyseli minulta mitä ne Tantet eli tädit oikein olivatkaan, tarkoittaen neuvolatätejä. Hänelle oli käsittämätöntä, että valtio antaa jopa pakkauksen täynnä vaatteita ja muuta tarpeellista ILMAISEKSI. Kaikkea sitä pitääkin itsestäänselvyytenä. Taitaa todella olla aika lottovoitto syntyä Suomeen. Artikkeli oli aika realistinen, vaikka ryhmän kokemukset tietenkin perustuivat vierailuihin vain muutamissa Jyväskylän seudulla sijaitsevissa opinahjoissa. Minulla ei ole skanneria (unohtui selvittää olisiko meillä koulussa sellainen), mutta yritin ottaa artikkelista kuvia... Toivottavasti ne saisi suurennettua lukukelpoisiksi, viimeistäänkin lataamalla blogistani kuvat koneelle, jossa suurennuksen voi tehdä (itselläni Esikatselu-ohjelmassa, en tiedä millä kuvia esim. Windowsilla katsellaan). Omalla koneellani siis ainakin sain tekstin näkymään tarpeeksi isolla.