Tuhiseva ja nuhainen ope

Oloni ei ole loman jälkeen laisinkaan levännyt, ja olen ollut tämän viikon todella väsynyt, lisäksi olen hieman vilustunut, eli hieman puolikuntoisena on mennyt alkanut viikko... Eilinen työpäivä ja tämänpäiväinen olivat kuitenkin paljon parempia kuin tiistai, vaikka päivät ovat olleet pidempiä. Keskiviikkona olin töissä 7.45-8.15 sekä 12-12.45, joista jälkimmäisellä tunnilla vain seurailemassa... Englannin pienryhmä oli peruttu, sain tiedon tästä kun olin kävelemässä luokkaan. Ei sinänsä haitannut, kun en mitään tähdellistä ollut suunnitellut (ja vaikka olisinkin, sitä olisi voinut käyttää seuraavalla kerralla), ja sain kaiken kukkuraksi eläindominon valmiiksi. Pelistä tuli oikeastaan aika hieno, laminointi ehdottomasti kruunasi kaiken, jälki on heti paljon ammattimaisempaa ;)

Saimme nyt myös sovittua, että olen englannintunneilla ohjaksissa, mutta toisen opettajan on oltava läsnä, koska minulla ei saa yksin olla vastuuta tai jotain sellaista... Hassua, pidän kuitenkin muitakin tunteja yksin ja neljä viikkoa koulullamme ollut harjoittelija sijaisti yhtä opettajaa kolme kokonaista päivää niin, että luokassa oli hänen lisäkseen aikuisia ihmisiä korkeintaan minä (yhdellä enkuntunnilla). No, ei sen kollegan läsnäolo siellä nyt häiritse, kun hän on oppinut käyttäytymään ja yrittää seurata tekemisiäni, sillä viikossa on yksi tunti, jolle en pääse, koska minulla on silloin ihanat Suomi-oppilaani.

Stressasin aluksi niitä enkuntunteja, vaikka samalla haluan kovasti pitää niitä. Kaikki meni tänäänkin kuitenkin hyvin, opettajan opaskirja on hyvä ja lasten kanssa aika paljon vain leikitään ja opetellaan loruja. Tunti kuluu helposti, kun kaikki lapset haluavat vuorollaan tehdä jotakin. Oikea opettajakin etenee aika hitaasti, eli paineita ei ole. Kollegakin kiitteli ja totesi, että ehkä pärjää yhden tunnin yksin, kun on minun tuntini mallina ja opas tukena.

On niin hauskaa mihin kaikkeen oppilaat innostuvat mukaan. Tänään oli Fiona the flean kirppusirkustemppuja ja lapset seurasivat näkymättömän kirpun temppuja silmät kiiluen ja pyysivät minua englanniksi sanomaan Fionalle, että tämän tulisi hypätä Joachimin pöydältä Janinan pöydälle asti. Voi sitä jännitystä, että mahtaako kirppu pompussaan onnistua!

Eilisellä nelosten enkuntunnilla harjoiteltiin puhelinnumeroita, kyseltiin niitä kavereilta ja lopuksi puhelin pirisi ja opettaja vastasi siihen käyden keskustelua liittyen väärin valittuun numeroon ja lopuksi luurin päähän saatiin yksi oppilaista, jonka numeron opettaja luki taululta. Pojalla oli mieletön improvisointikyky! Hello... Oh hi mom... Yes, I come. Bye bye. Tuntuu niin mahtavalta, kun oppilas osaa tuottaa tällaisen sisällön ilman hetkeä aiemmin jankattuja fraaseja tai tekstiä apunaan. Seuraavaksi kaksi oppilasta sai keskustella keskenään, ja sekin päättyi hauskasti, kun toinen oppilaista yritti selittää haluavansa soittaa numeroon, joka osottautui hänen omakseen.

Loma on tehnyt lapsille hyvää, sillä kaikki luokat tuntuvat todella rauhallisilta, lapsilla on taas energiaa ja kärsivällisyyttä, mutta saa nähdä kuinka kauan tämä autuus jatkuu ;) Väsyneelle ja puolikuntoiselle opettajalle viikko on siis ollut unelma, olisin varmasti ihan uuvuksissa, jos saisi koko ajan olla palauttamassa kuria...

Saimme reiluksi kuukaudeksi Suomi-kerhoomme vahvistusta. Koska se yksi kollega on pitämässä sitä enkuntuntia, ei hän voi pitää valinnaisliikuntaa. Ensin tunnilleni tuli kaapin (matalan sellaisen) päälle istumaan kuusi poikaa ja pari tyttöäkin yritti änkeä vielä sisään... Ajattelin että okei, mikäs siinä tämän kerran... Pian kuitenkin tulivat rehtori ja vararehtorin hommia hoitava opettaja ja kauhistuin, kun ajattelin että siinä pienessä tilassa yrittäisimme työskennellä huhtikuun loppuun asti... Yksi opetusluokkakin olisi tarjolla, mutta sanoin, että ryhmä on edennyt jo sen verran, että olisi sääli jos joutuisimme nyt jarruttamaan. Tämä ymmärrettiin heti ja lisäksi tuli mahdollisuus osallistua jonkun opettajan kuvistunnille tai mennä pieneen tietokoneluokkaan. Luokkaan jäi kaksi poikaa ja minun puolestani he voivat vaikka sitten olla sen koko kuusi viikkoa, käyttäytyivät ainakin tänään asiallisesti ja vaikuttivat ihan kiinnostuneilta.

Rakastan oppilaitani, he ovat niin eteviä ja nokkelia. Kuulumiskierroksen ja pienten keskusteluharjoitusten jälkeen aloin osoitella eri värisiä vaatteita ja asioita sanoen tämä on musta, tämä on vihreä jne. Aluksi veikkailtiin vaatteita, mutta neljännen värin kohdalla oppilailla välähti. Aivan kuten ekaluokkalaisetkin, he rupesivat heti etsimään itseltään jotain sen väristä. Lopuksi jaoin monisteet, jossa on lueteltuna värit ja tyhjä pallon kunkin sanan vieressä, niitä sitten väriteltiin ja se oli lasten mielestä todella kivaa. Ensi viikolla voisi leikkiä sitä värijuttua, missä lähestytään leikinjohtajaa aina tämän ohjeiden mukaisesti (esim. ne joilla on sinistä, voivat ottaa kolme banaaniaskelta).

Eilen oli opettajainkokous, jossa oli mukana myös joitain vanhempia, ilmeisesti koulun tuleva rehtori sekä joku tyyppi Oldendorfista esittelemässä heidän koulunsa itsearviointisysteemiä. Kokous oli kiinnosta monilta osin, pääsin taas tutustumaan joihinkin täkäläisiin menetelmiin. Puhuttiin mm. siltavaiheesta päiväkodin ja koulun välillä, siitä mitä tietoja päiväkoti voi koululle luovuttaa ja kuinka joka tapauksessa on jo aika myöhäistä puuttua 6-7-vuotiaan lapsen erityistarpeisiin, kun erityispedagogisia otteita tarvittaisiin jo heti alussa. Meidän ja yhden toisen koulun yhteinen erkkaope tms. jäi tänään äitiyslomalle ja sijainen kyseli eilen joltain, minkälaista tarvetta nelosluokilla on. Vastaus oli heti, että heitä ole järkeä tukea, kun lähtevät koulusta parin kuukauden kuluttua... Haloo! Ei heidän koulu-uransa ja erityisen tuen tarve siihen silti tyssää. Huoh. Oldendorfin koulun opettaja sai koulunsa kuulostamaan aivan loistavalta yhteisöltä, reilu 70 opettajaa ja viisi opettajaa ja vähän muuta henkilökuntaa. He olivat nähneet vaivaa ja tehneet itse kyselylomakkeen, joka todella vastaisi koulun tarpeita ja olisi helppo ymmärtää ja täyttää myös pienimmille oppilaille.

Nyt pitäisi vielä kirjoittaa kutsut Suomi-iltaan ja kirjoittaa pienet saksankieliset kuvaukset suomalaisista elokuvista, joista kollegani saavat valita mielenkiintoisimman. Se sitten katsotaan illan päätteeksi. Taisin unohtaa muutaman asian, joista halusin kirjoittaa, mutta eiköhän tässäkin ole tekstiä kerrakseen. Tässä pari satunnaista otosta käytävältä sekä opettajanhuoneesta piristämään tekstiä.