Yhdeksän ensimmäisen kuukauden salaisuus

Olin keskiviikkoiltana kuulemassa erittäin mielenkiintoista luentoa, oli ehdottomasti pulittamani kuuden euron arvoinen kokemus. Luennoimassa oli Ingeborg Weser, psykoterapeutti, jolla on oma instituutti Hollannissa. Institut für Persönlichkeitsentwicklung und Psychotherapie, Institute for Personality Development and Psychotherapy. Kannattaa tutustua instituutin kotisivuihin.

Luennon nimi oli Das Geheimnis der ersten neun Monate, eli ihmisen yhdeksän ensimmäisen kuukauden salaisuus. Hieman jännitti mennä, kun ajattelin että kaikki muut ovat viimeisillään raskaana, mutta pikemminkin suurin osa taisi olla siellä ammattinsa vuoksi. Alkuvaiheessa olevia raskauksia ei tietenkään myöskään ulospäin näe. Tilaisuuden yhteydessä myynnissä ollut kirjallisuuskin oli ajateltu sekä vanhempia että ammatti-ihmisiä varten.

Itse olin luennolla sekä ammatillisista että henkilökohtaisista syistä. Vaikkei sisälläni nyt vielä kukaan kasva, ehkä kuitenkin parin vuoden sisällä. Muutenkin ihmisen ja etenkin lapsen kehitys on jotain todella mielenkiintoista! Tykkäsin lapsena lueskella/katsella kirjaa, jossa kuvattiin enemmänkin biologisesti sikiön kehitystä äidin vatsassa yhdeksän kuukauden ajan. Äiti varmaankin ainakin muistaa tuon kirjan tekijän, eiköhän kirjakin edelleen ole tallessa. Kaikki Prisma-dokumentitkin ovat aina kiehtoneet minua ja nyt oli oiva tilaisuus laajentaa tietouttaan tähän psykologiseen osastoon.

Jo 20 tuntia hedelmöittymisen jälkeen pienellä ihmisellä alkaa hormonitoiminta. Monia näistä asioista Weser ei osannut nimetä, eikä se ehkä niin olennaista ollutkaan. Ja jo ennen sitä alkaa pienen ihmisen kehitys. Hedelmöittyminen on suuri tapahtuma ja sitä edeltävä kamppailu siittiöiden kesken aivan mieletön rutistus. Ihmisellä moinen matka vastaisi kolmen kilometrin uintilenkkiä, ja tietenkin voittaakseen pitäisi olla supernopea... En minä ainakaan jaksaisi perille asti!

Pieni sikiö elää kaiken minkä äitikin. Pieni sikiö iloitsee äidin kanssa, suree äidin kanssa, syö äidin kanssa, juo äidin kanssa, juhlii äidin kanssa, masentuu äidin kanssa, tupakoi äidin kanssa, käyttää huumeita äidin kanssa, hengittää äidin keuhkoilla, stressaa äidin kanssa ja rentoutuu äidin kanssa. Tämän mahdollistaa muun muassa napanuora.

Yhteys äitiin syntyy hedelmöittymisen hetkellä, eikä munasolukaan mikään passiivinen "olento" ole, ympäristö vaikuttaa siihen onko munasolu edes halukas ottamaan siittiötä vastaan ja sen jälkeen kiinnittymään kohdunseinämään. Suurin osa raskauksistahan päättyy keskenmenoon, mikä ainakin itselleni on ollut aika uusi juttu. Keskenmenot vain tapahtuvat useimmiten ennen kuin nainen edes tietää olevansa raskaana, joten yleiseen tietoon tulevat usein vain ne tapaukset, joissa ulospäin on jo nähnyt vatsan pyöristyvän.

Kahden kuukauden iässä sikiö on jo oikeastaan valmis, biologisesti siis. Kehitys ei tapahdu nollasta huippuun, vaan pikku hiljaa tapahtuu pientä muutosta ja kehitystä sen pohjalta, mitä aiemmin jo oli. Perimä ja ympäristö vaikuttavat vaihtelevasti. Ympäristöllä luennoitsija siis tarkoitti ympäröiviä olosuhteita, ei niinkään sitä vauvan fyysistä ympäristöä siellä kohdussa.

Äidin psyyke raskauden aikana on suuressa roolissa. Vatsassa kasvava lapsi aistii kaiken ja tuntee äidin kanssa samoja tunteita. Weserin mukaan on tärkeää, että lapselle tulee koko tunteiden väripaletti tutuksi, ei pidä yrittää väkisin elää ruusunpunaista elämää. Pieni stressikään ei ole haitaksi. Näiden kaikkien tunnemaailmoiden tunteminen kohdussa helpottaa lasta myöhemmässä vaiheessa käsittelemään ja tuntemaan näitä tunteita vatsan ulkopuolella. Myönteisemmin kuitenkin vaikuttavat miellyttävät tunteet, sillä ne kehittävät aivoissa hyviä asioita, jos sikiö taas kokee olevansa vaarassa, laukaisee se aivoissa stressille altistavia tekijöitä.

Liika stressi raskauden aikana, jos äidillä esimerkiksi on jatkuvasti korkea stressitaso vaikkapa vaativan työn takia, voi vaikuttaa negatiivisesti lapsen kehitykseen. Stressiä voi aiheuttaa päihteiden käyttö, taloudelliset ongelmat, ongelmat parisuhteesssa, vaativa työ, sairaus, hektinen ja rauhaton elinympäristö, liian pieni asunto ja raskaus- ja synnytyspelot, jotka nekin tietenkin ovat aivan normaaleja ilmiöitä, jos eivät mene liiallisuuksiin. Jos äiti on todella stressaantunut raskauden aikana, sillä on vaikutuksia lapsen koko elämään. Alkiovaiheessa stressi voi aiheuttaa keskenmenon. Sikiövaiheessa stressi voi aiheuttaa lapselle rytmihäiriöitä. Pieni vauva taas saattaa huutaa ja kärsiä nukahtamisvaikeuksista. Vanhemmilla lapsilla esiintyy hyperaktiivisuutta ja keskittymisvaikeuksia.

Tämän kerrottuaan Weser muistutti, ettei lapsi tarvitse täydellisiä vanhempia, vaan vanhemmat, jotka ovat valmiita kasvamaan lapsen kanssa ja rakastamaan tätä ja toisiaan. Kenenkään ei tulisi tuntea syyllisyyttä tai häpeää ja apua on osattava hakea. Huutavaa lasta ei kestä kukaan jos ongelma vain jatkuu ja jatkuu, ja siihen on parempi hankkia apua kuin yrittää kestää, sillä seurauksena voi olla masennusta ja pahimmassa tapauksessa lapsen vahingoittamista.

Kaikesta tästä ei tietenkään ole äiti yksin vastuussa. Lapseen vaikuttaa myös isä tai isän olemattomuus. Äidin tukeminen on myös lapsen tukemista. Äiti tarvitsee turvaa, rentoutumista ja tiedon siitä, että kelpaavat tehtäväänsä. Jos lapsen isä ei ole kuvioissa, voi tätä tehtävää hoitaa läheiset ystävät ja perhe. Isä voi osoittaa naiselle hyväksyntää positiivisella asenteella ja tukemalla perheen elämänmuutosta taloudellisesti. Isä voi olla yhteydessä lapseen naisen kautta ja omalla äänellään. Lapsi kuulee vatsaan paremmin nimen omaan matalia miesääniä sen lisäksi, että äidin ääni tietenkin on läheisin, ihan jo sen takia, että äänenmuodostus alkaa alavatsasta, jossa lapsi tuntee puheen väreilynä. Vaikkei mies olekaan raskaana eikä hänelle tapahdu mitään biologisia muutoksia, hormonitoiminta kuitenkin muuttuu joksikin aikaa ennen syntymää ja syntymän jälkeen. Testosteronimäärä laskee ja näin mies ikään kuin vaihtaa päällä hoivavaiheen ja on naisen apuna eikä vain koko ajan kitise seksiä.

Oppiminen alkaa myöskin kohdussa. Vatsassa ei ole vielä tarkoitus oppia laskemaan matematiikaa tai kognitiivisia valmiuksia, mutta monenlaista tärkeää lapsi kuitenkin jo oppii tässä kehityksen alkuvaiheessa. Lapsi oppaa koskettamaan, maistamaan ja kuulemaan, aivot ja limbinen systeemi kehittyvät ja raskauden aikaiset tapahtumat vaikuttavat aivojen myöhempäänkin kehitykseen. Lapsi oppii erilaisia tunteita ja oppii muistamaan. Jos lapselle on raskauden aikana laulettu jotain tiettyä laulua, se varmasti rauhoittaa lapsen tuttuudellaan myös syntymän jälkeen. Monet myös aikuisenakin mieluiten nukkumaan mennessään hakeutuvat samankaltaiseen sykkyräasentoon kuin missä pötköttelivät kohdussakin.

Noin 8 viikon ikäisenä sikiö alkaa liikehtiä, joskus tämä saattaa olla naiselle ensimmäinen vinkki siitä, että tämä on raskaana. Samoihin aikoihin kehittyy kosketusaisti. Makuaisti alkaa kehittyä 12 viikon iässä. Hajuaisti tulee vasta syntymän jälkeen ulkoilman hengityksen myötä, mutta maku- ja hajuaistihan ovat vahvasti toisiinsa yhteydessä. Tasapainoilua sikiö alkaa harrastaa noin 16 viikon iässä ja kuuloaisti herkkenee 20 viikon iässä. Ranskassa oli tutkittu kuinka vatsassa opittu makuaisti vaikuttaa myöhemmin. Raskaana olevia naisia, jotka pitivät aniksesta, kehotettiin syömään raskauden aikana todella paljon anista ja naisia, jotka eivät siitä niin välitä, pyydettiin välttämään aniksen syöntiä kokonaan. Kouluikäisinä näiden naisten lapsien oli annettu haistella anista. Anikseen raskauden aikana tottuneet kokivat tuoksun erittäin miellyttävänä kun taas toinen ryhmä, jolle anis oli vieras, nyrpistelivät nokkaansa.

Luento oli ohi todella nopeasti, tuntui kului vauhdissa näin mielenkiintoisen aiheen parissa. Onneksi yleisöstä nousi vielä hyviä kysymyksiä. Pohdittiin muun muassa ultraäänen tarpeellisuutta. Se on hyvä osa raskaudenaikaista tutkimusta ja varmasti vanhemmille konkretisoituu lapsen olemassaolo, kun näkee pienen veitikan monitorista. Ultraäänikuvauksen ei kuitenkaan pitäisi olla ensisijainen kontakti lapseen. Yleisön joukossa ollut imetysneuvoja totesikin, että jos vauvaa olisi tarkoitus koko ajan katsella, olisi vatsassa varmasti ikkuna sitä varten. Kontaktia lapseen tulisikin ensisijaisesti luoda esimerkiksi kosketuksen ja äänen avulla.

Keskusteltiin myös siitä onko hyvä tietää tai kysyä lapsen sukupuolta etukäteen. Liiat luulot ja odotukset voivat nekin koitua kohtalokkaiksi, kun (kliseisesti) jalkapallokaveria odottanut isä saakin syliinsä tytön. Isän pettymys taas vaikuttaa äidin olotilaan ja äidin olotila lapseen, joka on tästä täysin riippuvainen ja elää äidin tuntemusten mukaan, vaikka toki syntymän jälkeen jo paljon itsenäisemmin. Napanuorakaan ei enää huolehdi että vauva saa kaiken tarvitsemansa, vaan vauva ilmoittaa tarpeistaan itkemällä.

Tilaisuuden jälkeen myynnissä oli myös Weserin ja tämän kollegan Gerlad Hütherin kirja Das Geheimnis der ersten neun Monate. Koska jo ennen luento ostin pari opusta, minulla ei enää ollut rahaa, mutta uskon kyllä tuon kirjan vielä hankkivani. Hintakaan ei ollut paha, 14,90 €. Toinen ostamani kirja käsittelee kyllä oikeastaan niin eri aihetta, enkä ole takakansitekstiä enempää ehtinyt lukea, että taidan jättää sen esittelyn myöhempään kertaan.

Nyt lähden nauttimaan kauniista aurinkoisesta säästä ulos ja palaan astialle vielä kerran tänään englantilaisen ritarien kanssa.

Kuva: kirjankansi