Suomi-neidon muodot

Tänään pyörähti käyntiin viimeinen viikko ennen pääsiäislomaa. Uskomatonta, että juuri vasta oli joululoma ja nyt taas pari viikkoa vapaata. No, oikeasti tässä ollaan uurastettu jo pari kuukautta täyttä höyryä, joten allekirjoittanut ainakaan lähtee tuota pariviikkoista viettämään enemmän kuin innoissaan. Sitä ennen pyrin saamaan blogin ajantasalle eli kirjoittamaan parista lupaamastani aiheesta. Monet asiat ovat nyt loksahtaneet paikoilleen ja kulkevat omia uomiaan, eikä raportoitavaa ehkä ole niin paljon enää kuin alussa. Joka päivä kuitenkin lähden koulusta intoa puhkuen, toisinaan myös kiukkua täynnä, ja tämä blogi on edelleen minulle paikka, jossa käyn läpi asioita ja reflektoin tekemisiäni, eli juttua taatusti piisaa ;) Pääsiäisloman aion kyllä ottaa lomana ja reissujen takia olen muutenkin melkein koko loman ilman tietokonetta ja internettiä.

Suomi-tietokilpailu koki jälleen kovia. Savu nousi korvistani, kun kouluun tullessani lapset tulivat kyselemään missä vastauslaatikko on. Meinasi itku päästä, kun ajattelin kaikkea sitä vaivaa, jonka olin nähnyt senkin lootan eteen. Kiskoin kaikki julisteet ja muut seinältä ja marssin mutrusuuna opettajanhuoneeseen. No, boksi lojui pöydällä suurinpiirtein niillä kohdin missä usein istun... Joku kollega varmaan oli löytänyt sen lattialta lojumasta. Olen nyt teipannut sen seinään kiinni niin hyvin, että se siinä toivottavasti pysyy heinäkuuhun asti.









































Tältä siis näyttää Suomi-nurkkaus. On se muuten hyvä, että ala-astelaiset korjaavat saksanopettajan kirjoitusvirheet :)



Torstaina olisi taas tehnyt mieli halata kaikkia oppilaita! Vihdoin kaikki kahdeksan innokasta suomen opiskelijaa oli paikalla ja esittelyt sujuvat jo ihan leikiten. Lapset osaavat jo tavata nimensäkin suomeksi. Pari viikkoa sitten opettelimme suomalaiset aakkoset ensimmäistä kertaa ja nyt oli laulun vuoro. Lapset lurauttivat aakkoslaulun ensin saksaksi ja kerroin itsekin osaavani sen samalla melodialla, mutta on myös yksi melodia, johon aakkoset menevät tasan eikä tarvitse keksiä mitään loppuluritusta. Yritin kuitenkin ehdottaa, että laulaisimme oppilaille tutulla melodialla, jolloin tarvitsee keskittyä vain yhteen uuteen asiaan. Eiku me halutaan se uusi, on aina kivaa opetella joku uusi! Anteeksi mitä, sanoivatko oppilaat juuri haluavansa oppia jotain? Ihanaa! Uskon, että juuri tällaiset ryhmät jaksavat opettajia jaksamaan työssään, vaikka suurimman osan kanssa olisi pikemminkin hankalaa.

Lauleskelimme sitten aabeeceet ja siirryimme tarkastelemaan Suomen karttaa. Ennen sitä oppilaat saivat piirtää näkemyksensä Suomesta. Mallinhan he ovat nähneet lukuisia kertoa tietokilpailujulisteessa sekä edellisellä viikolla palapelissä. Ihan nappiin eivät kaikki arvaukset menneet, mutta meillä oli hauskaa. Suomi-neidon sijasta oppilaat näkivät kartalla joulupukin, pääsiäispupun ja jotain selittämättömiä kummallisuuksia. Lapset tekivät hienoja havaintoja kartasta, esimerkiksi sen kuinka paljon vettä Suomessa on. On hauskaa kun he rupeavat arvuuttelemaan järvien määrää, 75, 100, 300? Vähän enemmän :)

Kalevalanpäivää emme juurikaan ehtineet viettää, mutta jaoin oppilaille monisteen, jossa on hieman tietoa Kalevalasta. Oppilaat ovat sellaisia, että ainakin puolet todella lukee paperin kotona, vaikka sitä ei mitenkään testattaisi. Ihanan harrastuneita lapsia!

Tänään toisen ryhmän kanssa meni myös ihan ookoo. Koko 17 lapsen katras paikalla ja taisin ksylofonia kilauttaa ainakin kymmenen kertaa ja pari kertaa korottaa ääntäni ja sanoa hiljaa. Tämän ryhmän kanssa aikaa on oikeastaan vain puoli tuntia sen jälkeen, kun kaikki ovat valuneet luokkaan ja hakeneet unohtuneet tarvikkeet... Sääli. Ehdimme kuitenkin leikkiä nimileikkiä pari kierrosta ja sen jälkeen muistella missä se Suomi sijaitsee ja katsoa Suomen karttaa. Sama kaava kuin toisen ryhmän kanssa. Nämä neropatit vain jaksavat luetella kaiken mahdollisen, kun pohdimme miten Saksasta pääsee Suomeen. Jumbojetillä, moottoripyörällä, raketilla jne... Hiljenevät viimeistään kun kysyn, kuinka kauan matkaan menisi valovuosissa ;)

Kolmoset muuten veikkasivat ainakin 20 kertaa ennen kuin tiesivät oikein mitä Suomi tarkoittaa. Pelleily on kivaa eikä loogisen vastauksen antaminen tule mieleenkään. Vaihtoehtoina oli muun muassa samurai. Pääkaupunkiakin etsittiin aika kauan, mutta se ei haittaa. Uskon, että oppilaista oli kiva vuorollaan käydä kartan luona tutkailemassa ja etsimässä Helsinkiä.


Jätän teidät sinne ruutujen äärille hihittelemään näille mallikkaille Suomi-neidoille :)