Pupuja ja munia, hihihiihihiiii!

Siis mikä ihana asema onkaan kun saa työskennellä varhaismurkkujen kanssa! Mikä olisi hauskempaa kuin sana MUNA! Oppilaat hihittelivät jo sanalle pääsiäisPUPU niin paljon, ettei meinannut itselläkään pitää pokka, kun tiesin että kohta olisi ne munat vuorossa ja niille vasta sitten hihiteltäisiin. Kai toi pupu sitten kuulosti saksaksi pepulta, Po, Popo.

Tänään lempilapseni olivat hieman rauhattomia, mutta hekin hiljenevät aika pian kun sanoo hiljaa. Puhun tunneilla pääasiassa saksaa, mutta jotakin käskyjä ja muita vastaavia sanon suomeksi kuten Juuso, istu alas. Kun tämä Juuso kuulee nimensä ja tajuaa toikkaroivansa juuri ihan väärässä paikassa, on viesti hänelle selvä vaikkei sitä kielellisesti ymmärtäisi. Äänensävystäni viimeistään voi päätellä oliko hän parhaillaan tekemässä jotain hyvää vai huonoa.

Kyselimme tänään toisiltamme mitä kuuluu ja teimme pienen dialoginkin tervehdyksineen, esittelyineen ja kuulumisineen. Sitten vähän virvottiin ja varvottiin ja väritettiin niitä munia! Oli kyllä riemu ratketa, kun pupulta puuttui munat ja se oli siksi surullinen... Ainakin ryhmän pojilla tuntui olevan myötätuntoa pääsiäispupuamme kohtaan.

Oppilaat kysyivät saavatko Suomi-kerhosta arvosanaa. Minä jo olin vastaamassa että ei, mutta kyllä silti pitää käyttäytyä. Kun olin päässyt sanomaan vasta ei, kuului jo kuorossa pettynyt höh. Kai he ovat kaikki tähänastisista suomentaidoistaan jo niin polleana, että hyvä numero pitäisi saada todistukseen :) Ja pitäisi tehdä retki Suomeen.

Paljastin tänään myös ensimmäistä kertaa penaalini, kun yksi oppilas tarvitsi lyijykynän lainaan. Minä siis olen ostanut sellaisen Federmappen, jollainen on kaikilla saksalaislapsilla. Omani on vaaleanpunainen ja siinä on keijukaisten kuvia. Kyllä nyt tulevalla saksanmaikalla tietenkin pitää olla sellainen (pidän silmiä auki Janosch-penaalillekin)! Oppilaita vähän nauratti tämä opettajan lapsellisuus...
















Ekaluokkalaisetkin aamulla värittivät innolla pääsiäismunia. Torstain ryhmä on aina niin herttainen, paljon rauhallisempi kuin toinen luokka. Luokanopettaja sanoi, että yksi syy voi olla siinä, että hänen oma äänenkäyttönsä on niin hiljaista, että se leviää koko luokkaan. Varmasti tepsii. Jos opettaja koko ajan huutaa ja karjuu, niin oppilaidenkin volyymi on korkealla. Jos opettaja puhuu hiljaa, niin ympäristökin hiljenee, koska suurin osa kuitenkin haluaa kuunnella, mitä tällä on sanottavana.

Pääsiäisen kunniaksi vein kollegoille Fazerin parhaita, jotka olivat viime viikolla ehtineet mennä vanhaksi, onneksi maku ei ole muuttunut miksikään. Kulhon viereen kirjoitin lapuille Iloista pääsiäistä ja se piti sitten sanoa ennen kuin sai ottaa karkin. Olisinpa saanut videoitua niitä mongerruksia! :D

Huomenna on viimeinen päivä ennen lomaa, eli enää yksi tunti, suomea ekatokaluokkalaisille. Sitten kirmaan pariksi viikoksi pois, mutta aion vielä kirjoittaa näistä asioista sunnuntaihin mennessä:
- opettajan lukemistoa
- uutisointia Saksan koululaitoksesta
- ajatuksia eilisen luennon jäljiltä ja mahdollisesti pari sanaa kirjasta, jonka ostin tilaisuuden yhteydessä (koskien häiriötilanteita luokassa)
- ne jo pitkään "lupaamani" linna-tehtävät englannin pienryhmälle