Lunta!

Tuntuu olevan oikeaa vuoristorataa tämä apulaisopen homma! Eilen otti pannuun enemmän kuin koskaan (liioitellusti) ja tänään koko päivä oli hymyä, eikä vähäpätöisin syy siihen suinkaan ollut LUMI! En nähnyt edes meidän kattoikkunasta ulos aamulla! Töihin pyöräilin lumipyryssä ja melkein kastuinkin, mutta oli todella hyvä fiilis ja matka taittui itse asiassa nopeammin kuin normaalisti.

Koulun pihalla lapset peuhasivat siinä vähässä lumessa ja meinasi kameranikin saada lumipallosta osuman, takkiini osuivat... Maaliskuun alkuun saimme odottaa niitä ensimmäisiä (ja ehkä myös samalla viimeisiä) hiutaleita.

















Kylläpä tuntui hölmöltä mennä pääsiäispupun kanssa maalailemaan munia heti ensimmäisellä tunnilla, mutta löysimme hyviä yhteyksiä. Easter Bunny oli nimittäin valkoinen, lumi oli valkoista ja lisäksi lapset löysivät heti paljon valkoista vaatteistaan. Värejä oli muutenkin tarkoitus opetella munia värittäessä, mutta se jäi. Värien opettelu myöhemmin tullee olemaan kuitenkin helppoa ja mielekästä, jos lapset valkoisenkin omaksuivat sekunnissa ja haluavat tulevaisuudessa yhtä innokkaasti esitellä vaatteitaan.


















Omasta kamerastani loppui akku kahden lumisotakuvan jälkeen, mutta kollegani kipitti paikalle koulun kameran. Sen verran hienoja munat mielestäni olivat, että pitihän niistä kuva saada!

Englannin pienryhmän kanssa leikimme arkkitehtejä ja sisustussuunnittelijoita. Piirsin liitutaululle kolmikerroksisen talon sekä ullakon ja kellarin. Yhdessä sitten päätimme, mikä huone olisi missäkin. Tämän jälkeen parit saivat valkoisen aanelosen ja iskin pöytään läjän huonekaluliikkeiden yms. katalogeja ja mainoksia. Oppilaat valmisivat hienon keittiön ja ruokailutilan, lastenhuoneen, työhuoneen sekä olohuoneen ja esittelivät ne muille oppilaille. Tehtävä tuntui mielekkäältä kaikille.

Toisen tunnin piti jälleen harjoittelija, ja hiljaisuuden saamisessa kesti kahdeksan minuuttia! Todella lapsellista porukkaa! Osa jo yhdelle pellelle sanoo että ole nyt hiljaa, mutta liian moni myös myötäilee ja rupeaa hihittelemään mukana. Kun vihdoin päästään työskentelemään, luokka kyllä osallistuukin ja viittaajat yrittävät venyttäytyä todella pitkiksi ja huitovat käsiään saadakseen vastausvuoron... Kuvien avulla kerrottua tarinaa he kuuntelivat hipihiljaa ja myös ymmärsivät tarinan sisällön, viimeistään toisen kuuntelukerran jälkeen.

Aion purkaa hyvää mieltäni jazztanssitunnilla sekä erään psykologin luennolla Das Geheimnis der ersten neun Monate, eli ensimmäisten yhdeksän kuukauden salaisuus. Pitää varmaankin pullistaa hieman mahaa jos vaikuttaa siltä että olen paikalla ainoa joka on kiinnostunut aiheesta alansa sekä tulevaisuuden kannalta.