Keppiheppailua rauhankaupungissa

Syysloman ensimmäinen virallinen päivä on vierähtänyt käyntiin ja sen kunniaksi ajattelin muistella lomanalun ehdotonta kohokohtaa. Perinne on tällä Osnabrückissä jo lähes 60-vuotinen, niin pitkä, että oppilaille bretseleitä jakanut ylipormestari on itsekin pikkupoikana ratsastanut keppihepalla kaupungin läpi.

Vuonna 1648 täällä solmittiin rauha 30-vuotisen sodan päätteeksi ja Osnabrückiä onkin kutsuttu jo kauan Friedenstadtiksi eli rauhankaupungiksi. Jos olen oikein ymmärtänyt, viisi vuotta ennen tämän rauhan (Westfälischer Frieden) solmimista lähetit ratsastivat Münsterin ja Osnabrückin väliä. Tämän vuoksi symboliksi on muodostunut keppihevonen ja sen ratsastaja ja jostain päin Osnabrückiä löytyy muistopatsaskin (siitä kuva ehkä kaupunkikierroksen aikana). Kun rauha vihdoin solmittiin, saivat kaikki osnabrückiläiset lapset pormestarilta bretselin.

Tapahtuma järjestetään yleensä 25.10., mutta tänä vuonna koulun syysloman vuoksi ajankohtaa oli aikaistettu. Kaikkien osnabrückiläiskoulujen nelosluokkalaiset ovat syksyn aikana valmistautuneet ratsastukseen tutustumalla kaupunkinsa historiaan, askartelemalla päähineitä ja tietenkin valmistamalla itselleen ylväät ratsut. Oman kouluni neloset olivat lisäksi valmistautuneet musiikkiesityksellä ja toivottomia harjoituksia olinkin saanut seurata koulun aulassa jo useana päivänä...

Jo yli viisikymmentä vuotta nelosluokkalaiset ovat kerääntyneet yhteen ja siirtyneet yhtenä pitkänä kulkueena, tänäkin vuonna oppilaita oli 1400, vanhankaupungin läpi raatihuoneen edustalla olevalle torille. Täällä nelosluokkalaiset ovat koulunsa vanhimpia ja siksi usein jo hieman koppavia ja teinejä, mutta viime torstaina kaikki saivat luvan kanssa heittäytyä jälleen lapsiksi. Se into ja ylpeys mikä heissä heräsi, kun omat ja kollegoiden hepat nousivat ilmaan joukkohysteriassa.

Itse sain seurata tapahtumaa aitiopaikalta, olin nimittäin toisen luokan kyltinkantajana ja niin kulkueen mukana koko matkan. Letkan nokassa seurassani oli lisäksi kaverini Tytti ja ehdimme vuorotellen aina napsaista kuvia ja ottaa videotakin, joten saatte nyt oikein aimoannoksen keppiheppailua. Mitään parempaa tapaa lähteä syyslomalle en olisi keksinyt ja alan jo harkita muuttavani perheeni kanssa tänne niin, että omatkin lapseni pääsisivät ratsaille...

Keppihevoset (Steckenpferde) vielä odottamassa suurta päivää koulun seinällä. Huomatkaa oikeanpuoleinen hailakka kyltti ja bongatkaa se selkeämpänä myöhemmissä kuvissa! Minä olin asialla ;)

Lauluharjoitukset koulun aulassa.

Me kokoonnuimme oppilaidemme kanssa ensin Ihr Platz -kaupan eteen, josta sitten yhdessä lähdimme kohti lähtökarsinaa (ja jossa kiitettävästi tukimme sisäänpääsyn asiakkailta).


Samasta tilanteesta videopätkää.

Kaikki nelosluokkalaiset opettajineen kertyneinä Johanniskirchen alueelle.

Meidän koulun oppilaat esittämässä laulua.


Ilmoille kajahtaa "Wir Reiter zieh´n durch Osnabrück".

Koska lähdetään?

Kaupunki oli täynnä väkeä. Monet varmasti tulevat varta vasten heposia katsomaan, mutta monet taisimme jälleen kerran yllättää. Oli hauska katsella ihmisiä, jotka yrittivät singahdella lasten välistä toiselle puolelle tietä.

Joka koululla oli omanlaisensa koristeet hatuissa, joiden malli oli kaikilla yhteinen. Suomeksi Widukindlandin oppilaat eivät olleet osanneet rauhaa rustata hattuunsa.


Matkan varrella kulkuetta viihdytti monenmonta erilaista muusikkoa. Tässä bändärihepat rokkaavat Robbie Williamsin tahtiin.


Ennen kuin lapset kokoontuvat torille esiintymislavan ääreen he ratsastavat raatihuoneen portaiden yli ja saavat ylipormestarilta makean bretselin. Toinen koulumme opettajista oli mukana viimeistä kertaa, joten hänkin sai yhden, jonka sitten antoi minulle ja Tytille. Vähän niin kuin pullaa. Lapsien kasvot olivat ihan sokerissa mussuttelun jälkeen.

Kun lapset odottivat torilla, että viimeisetkin olivat saaneet bretselinsä, lavalla viihdytti keppiheppabändi, jonka musiikin tahtiin bändärihepat heiluivat.


Oma ehdoton suosikkihittini oli keppihepparäppi, jonka sanat vielä jostain hankin. Tässä pidempi pätkä meininkiä torilta. Itse euforinen ope on joka kuvassa niin heilahtanut ja videoidessa aina kameran takana, mutta olin vähintään yhtä liekeissä kuin nämä lapset ja heiluttelin kylttiä musiikin tahdissa.



Ympäriltä kuului ooh ja aah, kun tulimiekkoset tulivat lavalle. Tulta heiteltiin, nieltiin ja syöstiin ja "Zugabe"-huutojen perusteella lapset olisivat voineet katsella tätä ikuisuuden. Illan päätti komea ilotulitus, syy, miksi lapset joutuivat puolisen tuntia torilla odottelemaan ja jammailemaan lauluja toisensa jälkeen. Ulkona piti olla tarpeeksi pimeä. Kysyin meidän koulumme pojilta kannattiko odottaa ja kaikki haltioituunena vastasivat, että ilotulitus oli tosi cool.

Illalla vanhemmat noutivat väsyneet mutta tyytyväiset lapsensa, joidenkin matka kotiin taittui bussilla. Itse menimme elokuviin ja ulkona odotellessamme katselimme, kuinka hevoset jonossa nousivat bussin kyytiin. Tästäkin heilahtaneesta kuvasta tarkkasilmäinen bongaa muutaman pollen.

Tällainen paketti siis tällä kertaa. Torstaina päivällä valinnaisliikunnassa pojat kysyivät minulta onko meillä Suomessa keppihepparatsastusta ja sanoin ei, lällättelivät sitten... Mutta onhan meillä kaikenlaisia muita hienoja perinteitä, sekä valtakunnallisia että varmasti myös paikallisia. Ja toki myös keppiheppoja, mutta ei samaiseen tarkoitukseen.

Ajattelin, että voisin lomalla kertoa teillä myös enemmän työpaikastani ja kotikaupungistani. Tarkoitus on myös suunnitella syksyn opetusta, vaikka nyt loma onkin... Nautin sitten mieluummin kouluviikkoina vapaista illoista, kun näin lomalla saan pikkuhiljaa yhtä sun toista työstettyä. Toki aion myös relata ja harrastaa ja toivottavasti myös tavata tuttuja pitkästä aikaa.

Ja nyt kaikki kerran vielä yhdessä, alle noch zusammen: "Alle Steckenpferde nach links, ja das bringt´s, alle Steckenpferde nach rechts..." :)