Kaikki kääntyi hyväksi

Olin todella ihan poikki aamun jälkeen, sen verran haasteellisia Schulkindergartenin lapset ovat. Osa osaa olla myös varsin mukavia, mutta etenkin pojat ovat aika raisuja ja jotkut menevät tyhmiin juttuihin mukaan vaikkeivät itse sellaisia keksisikään. Oli myös aika hellyttäviä tilanteita kun viisi lasta suloisesti anelee josko voisin pitää heitä kädestä tai istua aamupalalla heidän vieressään. Eihän se nyt millään onnistunut, joten välillä piti vuorotella. Toinen tunti onneksi sujui liikunnan parissa, joten sain hetken levähtää. Seuraaviksi tunneiksi lapsille oli onneksi järjestetty eräs toinen koulumme opettaja. Minulla oli pari hyppytuntia ja siksi pelkäsin, että olisin ehkä itsekin saattanut joutua sinne. Frau Möritzkin sanoi, että voisin ihan hyvin häippästä, jos minulla on hyppytunteja. Jäin kuitenkin koululle surffailemaan ja valmistelemaan seuraavaa tuntia.

Liikuntatunti Frau Möritzin johdolla. Poikien piti levittäytyä pieniksi silloiksi ympäri salia, mutta hauskempaa oli tehdä tunneli, johon tytöt sitten jonottivat. Varsinainen "Stau".

Liikuntatunnin jälkeen tulimme aamiaiselle Schulkindergarten-lasten kanssa.

Juttelin hyppytuntien aikana Birten kanssa, joka on juuri valmistunut opettajaksi. Hän on tehnyt puolitoistavuotisen harjoittelun meidän koulussamme. Otin hänen puhelinnumeronsa tänään talteen, josko vaikka joskus tulisi lähdettyä kahville. Olisi kiinnostavaa kuulla täkäläisestä opettajankoulutuksesta lisää. Birte on nyt viimeistä viikkoa koulussamme. Opettajanhuoneessa hääräili myös Frau Albert, joka tuli taputtelemaan selkään kun huokaisin, että on ihanaa päästä syyslomalle kun ekat viikot ovat olleet niin väsyttäviä. Muutkin kollegat ovat olleet aika empaattisia, etenkin tämän aamun jälkeen. Olen saanut pelkkää kannustusta ja tukea, joiltain enemmän toisilta vähemmän. Koska koulun käytänteet eivät vielä ole minulle täysin tuttuja stressaan yhdestä sun toisesta, mutta kollegat sanovat hälläväliä ja ottavat asiat rennosti. Neljännen tunnin jälkeen Schulkindergartenia viimeiset tunnit luotsannut opettaja oli myös ihan puhki... Ryhmän lapset ovat siis tosiaan kokeneellekin pedagogille haaste.

Juuri ennen Eurooppa-kerhoa mämmäilin kopiokoneen kanssa, kun yhdestä lokerosta loppui paperista ja valitsin toisen lokeron, josta paperit tulostuivatkin toisin päin. No, eräs kollega oli onnistunut aiemmin päivällä kopioimaan ison nipun A3-paperia, vaikka oli tarkoitus ottaa vain A4sia.

Luokassa olikin odottamassa jo innokkaita eurooppalaisia ja tanssikerhon opettaja Claudia tuli listan kanssa, johon oli merkinnyt edellisviikolla kiinnostuksensa ilmaisseet. Halukkaita oli pari lisää ja syysloman jälkeen joukkoon tulee vielä yksi tyttö, jolta tämänpäiväinen oli mennyt ohi, joten vahvuutemme on 11 lasta ja yksi ope. Hyvä kun olin päässyt sisälle luokkaan kun jotkut oppilaat jo alkoivat kertoa, kuinka Eurooppa on syntynyt. Olin ihan pyörällä päästäni ja mietin mitä neropatteja ryhmään on tullut, mutta toisaalta vain upeaa, että lapset ovat niin innoissaan ja tietävät jo jotain.

Aloitin esittelemällä itseni, sillä ryhmässä oli lapsia, joita en vielä ollut tavannut. Olin ehtinyt sanoa tärkeimmät mutta ajatellut vielä parilla sanalla jatkaa, kun eräs poika viittasi. Hän kertoi olevansa Alexey ja kotoisin Venäjältä. Vieressä istuva Aysu kertoi olevansa Turkista ja niin käytiin kaikki lapset. Saksalaisparat vienosti totesivat olevansa "vain Saksasta". Lapsia on Venäjältä, Turkista, Espanjasta, Portugalista, Kasakstanista, Puolasta, Saksasta, Yhdysvalloista ja minä Suomesta. Lapsista vain kolme on saksalaisia. Näistä eri kansallisuuksista on varmasti hyötyä, kun lähdemme matkustamaan eri Euroopan maihin.

Ensin mietimme mikä Eurooppa on ja esille tuli termi maanosa. Kysyin sitten mitä muita maanosia on. Vastauksia tuli ihan kaupungeista lähtien... Joku fiksu sitten nappasi seinänvierustalta maailmankartan ja vähän tutkailimme sitä. Sitten pohdimme mitä yhteistä eurooppalaisilla on. Itse olin ajatellut sellaisia asioita kuten aika monissa maissa käytössä oleva euro. Lapset ehdottivat kaikennäköistä pussihyppelystä Jumalaan ja että kaikissa maissa on ulkomaalaisia, mikä tietenkin on hyvin totta.

Vaikka mitä lapset jo tietävätkin ja kuinka fiksuja olisivatkin, olen oppinut tänään paljon siitä, mitä kolmasluokkalainen hahmottaa ja tietää. Kysyin minkälaisia yhteisiä tapahtumia eurooppalaisilla on ja lapset kyselivät mitä tarkoittaa sana "Veranstaltung". Pienten vihjeiden avulla pääsimme mm. jalkapallon EM-kisoihin ja Euroviisuihin.

Tunnit hujahtavat hetkessä ohi ja tuntuu, etten ole oppinut sitä vieläkään. Viime syksynä harjoittelussa sen tajusi pikkuhiljaa. Joka tunnilta jäi aina kasapäin ideoita ja tehtäviä tulevaa varten ja niin nytkin. Lasten kanssa kaikki tehdään ajallaan. Aloittelimme siis karttojen kanssa vartti ennen tunnin päättymistä ja siitä jäi mukavasti puuhaa kotiinkin. Karttaan olin merkinnyt maiden kohdille niiden kansainväliset maatunnukset ja erilliselle paperille listan tunnuksista ja maista sekä ohjeet värittämisestä. Osa valtioista on niin pieniä, että olin merkinnyt kirjainlyhenteet niiden viereen, usein mereen. Niinpä parikin tyttöä oli tussannut IJsselmeerin ja paljon ylikin, kun Hollannin lyhenne NL ei ollutkaan ihan kyseisen maan sisällä... Jatkossa siis havainnollistavia nuolia ja muita kehiin... Kansainväliset maatunnuksetkin olivat tämänikäisille ehkä liian hankalia, kun eivät ole saksan mukaan tehty. Lapselle AT ei millään logiikalla ole Österreich (Itävalta) eikä CH Schweiz (Sveitsi).

Alexey Venäjältä ja Rafael Kasakstanista värittämässä karttojaan.

Sophia pohtimassa oliko hän käynyt Ruotsissa vai ei.

Dominik (Dominique?) maailmankartan edessä. Takana lopputunnista luokkaan pelmahtaneita uteliaita muista kerhoista.

Syysloman jälkeen lapsilla siis on toivottavasti kirjavat kartat ja pääsemme yhdessä katselemaan löytyykö keneltäkään mitään yhteistä. Tarkoitus oli värittää sinisellä maat, joissa on käynyt, vihreällä maat joista ei tiedä mitään ja punaisella maat, joissa haluaisi käydä. En tajunnut, etteivät nuo välttämättä edes tiedä ja muista missä ovat käyneet, mutta yksi läksy olikin kotona vanhemmilta kysyä. Omaan synnyinmaahansa sai vielä lisäksi piirtää vaikkapa tähden tai kukkasen. Yhdysvallat ei kartalla valitettavasti näkynyt eikä Kasakstan, toivottavasti ei tule vanhemmilta satikutia.

Eurooppa-kerhosta tulee varmasti kaikin puolin hedelmällinen juttu, vaikka itse aluksi kammosin ja jännitin sen pitämistä. Ohjat ovat kuitenkin minun käsissäni ja saan suunnitella tunnit omalla tavallani ja niinpä jo muutamien viikkojen päässä lehahdamme lentoon taikamatolla ja lähdemme katselemaan Eurooppaa... Lapset tietävät jo yhtä sun toista mutta janoavat vain lisää.

Lähdin koulusta erittäin iloisena ja niin taisivat lähteä oppilaatkin. Hieman hiljaisempi tyttö sanoi, että varmasti jää tähän kerhoon sillä oli niiiin kivaa. Onnistuin. Kotimatkalla aurinko paistoi kirkkaasti ja ulkona oli ihanan raikasta.