Työpaikkani

Koko tästä Comenius-ohjelmasta innostuminen alkoi jo opintojeni alkuvaiheessa, kun olin humanistisen tiedekunnan aineenopettajankoulutuksen kehittämistyöryhmässä opiskelijaedustajana ja tutustuin Marja Martikaiseen, joka itse asiassa oli myös ainedidaktiikan lehtorina ennen kuin siirtyi tiedekuntaamme koordinoimaan näitä aineenopettajajuttuja ja sai muun muassa aikaiseksi vielä suht tuoreen AinO-keskuksen. Marja puuhaili ahkerasti Comeniuksen LinE-projektin parissa ja Comenius tuli tutuksi. LinE (Lehrer in Europa) on opettajaopiskelijoiden pari kuukautta kestävä vaihto, jossa tutustutaan yliopistoon ja paikallisiin kouluihin ja mukana on vain muutamia maita.

Jo jonkin aikaa on ollut tiedossa, että Juho lähtisi Osnabrückiin vaihtoon ja koska myös on ollut tiedossa, että itse olisin Skotlannissa puoli vuotta, olin päättänyt että lähtisin Juhon mukana Saksaan. Kaikki oli aluksi tietenkin hyvin epävarmaa, sillä päästäkseen juuri toivomaansa kaupunkiin harjoitteluun pitäisi useankin asian loksahtaa paikalleen.

Koulu, jossa nyt työskentelen, ei ole mitenkään sattumaa. Tämän vuoden tammikuussa aloin kirjoitella sähköposteja lähes kaikkiin osnabrückiläisiin kouluihin. Jätin huomiotta ainoastaan selvästi katolilaiset koulut ja tekniikkaan painottavat Real/Hauptschulet.

Minun piti yrittää myydä kouluille hyvin sekä itseni että Comenius-ohjelma. Suurin osa kouluista ei koskaan vastannut, jotkut vastasivat etteivät kykene harjoittelijaa ottamaan (no, kaikille ei ilmainen lisätyövoima kelpaa). Kaksi koulua ilmaisi kiinnostuksensa. Tästä aiheutui myöhemmin melkein ongelmiakin, kun tämänhetkisen työpaikkana ohjaava opettaja kirjoitti, että jollain toisella koululla on samanlainen asettelu kanssani ja piti sitten vakuutella, että olen itse ensisijaisesti ala-asteelle hakenut ja että tämä Gymnasium (5.-13. luokat) oli jo ehtinyt minulle ilmoittaa, että haluavatkin mieluummin jonkun Iso-Britanniasta tai Yhdysvalloista.

Jäljelle jäi siis tämä yksi ala-aste ja olimme keväästä asti tiiviisti yhteistyössä hioen hakemuksiamme sellaisiksi, että ne vastaisivat parhaiten toisiaan ja tietenkin muuten erottuisivat joukosta. Suomestakin yleensä hakee lähes seitsemänkymmentä apulaisopettajaharjoittelijaa, mutta vain parikymmentä pystytään lähettämään Euroopan eri maihin. Tänä vuonna kuitenkin oli onnekas tilanne, sillä hakijoita oli vain viitisenkymmentä ja CIMOlla, joka Suomessa harjoittelua koordinoi, tavallista suurempi budjetti.

Kaikki meni nappiin, juuri suunnitelmiemme mukaisesti. Minut valittiin Suomesta apulaisopettajaksi ja Heinrich-Schüren-Schule Saksasta vastaanottavaksi kouluksi. Kun tiedustelin CIMOsta onko harjoittelijoita vielä sijoitettu kouluihin, vastaus kuului että yhdellä koululla on hakemuksessaan jopa nimeni ja tällöin olin jo aika varma tulevasta yhteistyöstämme. Koko prosessi on kuitenkin aika hidas kun asioita päättämässä on useampi osapuoli, mutta viimein kesäkuun lopussa olimme varmoja asiasta ja koulu oli saanut tietoonsa harjoittelun kestonkin.

Heinrich-Schüren-Schule sijaitsee Osnabrückin länsipuolella Westerbergin kaupunginosassa. Se on yksi kaupungin noin kolmestakymmenestä ala-asteesta. Koulun oppilaat ovat Westerbergin hyvämaineiselta alueelta. Tämä ei kuitenkaan takaa, että oppilasaines olisi yhtään sen helpompaa. Kalliimmalla asuinalueella asuvilla kuvittelisi asioiden olevan hyvin, mutta ihan samanlaisia ongelmia perheissä on kuin muuallakin. Harjoittelin Helsingissä Ratakadun normaalikoulussa, jonka oppilaat tulevat eteläisestä kantakaupungista, monet rikkaista perheistä, mutta eipä tuollainen yksinään oppimenestystä ja onnea takaa.

Koulu sijaitsee fyysisesti hieman karummalla alueella, sillä naapurissa majailevat brittisotilaat piikkilanka-aitojensa takana. Nämä kasarmit kuulemma puretaan ensi vuonna eikä sen jälkeen tarvitse pelätä enää niin paljon, että oppilaat jäisivät panssarivaunun alle. Ulkoisesti koulu itsekin on aika karu harmaa rakennus, mutta sisätiloja koristavat ja värittävät lasten maalaukset ja muut.


Koulussa on luokat ensimmäisestä neljänteen ja jokaisella asteella on kaksi rinnakkaisluokkaa, yhteensä siis kahdeksan luokkaa. Lisäksi koulussa toimii Schulkindergarten, jossa on kouluikäisiä lapsia, joiden kouluunmenoa on kuitenkin syystä tai toisesta lykätty. Nämä lapset tulevat hieman laajemmalta alueelta.

Lisäksi koulussa on yksi pienryhmä kehitysvammaisia lapsia, jotka ovat osan opetusta omassa ryhmässään 2-3 erityisopettajan kanssa ja osan opetusta toisen kakkosluokan kanssa.

Oppilaita koulussa on reilu 200, joista 15 Schulkindergartenissa ja 190 normaaleilla koululuokilla. Opettajia on kahdeksan luokanopettajan lisäksi rehtori, vararehtori, refarandariaatti (jonkin sortin opettajankoulutuksen päättävä pidempiaikainen harjoittelija), sijaisopettaja sekä kolme erityisopettajaa, Schulkindergartenin opettaja sekä tänä vuonna myös minä. Lisäksi koulussamme työskentelee osa-aikainen sihteeri, talonmies, keittiötyöntekijä ja kaksi siivoojaa.

Tässä itse rehtori ;)

Koulu alkaa aamuisin klo 7.45 ja päättyy 1.-2. luokkien osalta 11.40 ja 3.-4. luokilla 12.45. Koulu tarjoaa maksullisen mahdollisuuden jäädä iltapäivähoitoon aina kello kuuteen asti. Iltapäivähoidossa on töissä vajaa 10 kasvatusalan työntekijää ja lapsille järjestetään erilaisia aktiviteetteja ja läksyapua.

Koulu on mukana Alasaksin osavaltion Sinus-ohjelmassa, jossa pyritään parantamaan ja lisäämään matematiikan opetusta kouluissa tai näin ainakin olen asian ymmärtänyt. Tämän lisäksi en ole tietoinen koulun muista mahdollisista projekteista Comeniuksen lisäksi. Ohjaava opettajani on myös koulun Sinus-vastaava, joten hän on kohtuullisen kiireinen, mutta koska hänellä ei ole omaa luokkaa ja suhteellisen vähän opetusta (vähän matikkaa ja sitten sitä valinnaisliikuntaa) niin ehdin kyllä saada riittäämiin ohjausta jos on tarpeen. Muutkin kollegat kuitenkin ovat tulleet hyvin tutuiksi ja voin aina kysyä mieltä askarruttavia asioita keneltä tahansa, jos ohjaava opettajani vaikka sattuisi olemaan jossain työmatkalla.

Koulun nettisivuilta löytää lisää kaikenlaista, sivut tosin ovat vain saksaksi. Linkkejä klikkailemalla kielitaidotonkin kuitenkin jossain vaiheessa päätyy esimerkiksi kuviin, joten käykäähän ihmeessä katsomassa! Itse hetki sitten bongasin oman pärstäni keppiheppakuvista. Täällä tunnutaan viittaavaan kintaalla kaikille tekijänoikeusjutuille ja lupa-asioille. Itse olen samaisesta syystä ihan huoletta laittanut blogiini kuvia. Keneltäkään ei kysytä haluaako tämä esiintyä netissä julkaistavissa kuvissa. Opettajat käyttävät paljon poltettuja musiikkilevyjä ja kollegat varmasti pitäisivät minua hulluna, mikäli rupeaisin huolehtimaan tekijänoikeusasioista jos vaikkapa näytän heille kotimaisen elokuvan jossain yhteistilaisuudessa.

Syyslomani hieman pitkittyy sillä lähden ylihuomenna Suomeen ja torstaina on leikkaus. Toivon olevani koulussa viimeistään 19.11. alkavalla viikolla. Ikävä on lapsia ja sääli, että tähän tulee kuukauden tauko. Paluuni jälkeen on enää kuukausi koulua ennen joulua, mutta onneksi koko pitkä kevät odottaa. Saa nähdä pitääkö kaikki parisataa nimeä opetella uudestaan vai muistuuko jotkut vielä mieleen tämän pitkän tauon jälkeen. No, joka tapauksessa olen tyytyväinen että leikkaus ehditään hoitaa pois alta ennen mahdollista hoitajien työtaistelua.

Älkää siis kummastelko, jos minusta ei kuulu mitään. Käykää aikanne kuluksi tosiaan tutustumassa vaikkapa työpaikkani kotisivuihin!

En muista olenko tätä kuvaa vielä julkaissut. Se on työmatkani varrelta. Ja työmatka siis tietenkin sujuu pyörän selässä :)