Tyttöjen juttuja ja ruumiinosia tuttuja

Viime viikolta jäi muutamia hauskoja juttuja kertomatta (tai sitten olen vain niin hajamielinen, että saatte kaiken nyt kahteen kertaan...).

Olikohan tiistaina kun olin askartelemassa ekaluokkalaisten kanssa ja tuli puhetta hevosista tai joku oli piirtänyt hevosen. Kerroin sitten, että minulla on Suomessa hevonen. Tytöt tietenkin päästivät ihastuneita huokauksia. Kerroin, ettei hevonen kuitenkaan ole ratsastusta vaan raveja varten. Enpä tiennyt mitä ravit ovat saksaksi, joten selitin, että hevosilla ajetaan kilpaa pienillä kärryillä (Kutsche). Tytöt tietenkin kysyivät, ajellaanko sellaisilla muutenkin Suomessa. Ajattelevatkohan saksalaislapset että asumme jossain Perähikiällä kun luulevat, että meillä ei ole kunnollisia sänkyjä ja että matkustamme hevoskärryillä. Kerroin lapsille, että hevoskärryjä on oikeastaan vain kaikenlaisissa erityisissä tilaisuuksissa kuten vaikkapa häissä. Sitten mietimme hienon näköistä se on ja vanhanaikaisen tuntuista ja pikku Birce huokaisi "ja niiiin romanttista". Niinpä.

Keskiviikko- ja torstaiaamuina pidin kielikylpyenkkua ekaluokkalaisille. Aloitimme ruumiinosilla ja hoilotimme vajaa puoli tuntia Head, shoulders, knees and toes -laulua ja myös hieman Sutsisatsaata. Muksuthan villiintyivät täysin ja jaksoivat melkein koko puolituntisen osoittaa tarkkaavaisuutta. Kävimme ensin hitaasti läpi laulussa olevat ruumiinosat sanomalla ne ääneen ja osoittamalla niitä. Sitten hoiloteltiin ja opeteltiin toinenkin säkeistö, jonka olin puoliksi keksinyt itse tai liekö joku sellainen versio jo olemassakin. Minulla on laulu koneella englanniksi, mutta siinä on paljon muutakin kuin vain se perussetti, koin sen liian hankalaksi lapsille. Molempien luokkien opettajat myös sanoivat, että heillä olisi laulu cd:llä, toisella samalla ja toisella eri melodialla ja kuulemma vähän reippaamassa tahdissa ja diskopoppia taustalla. Sanoin kuitenkin kiitos, mutta ei kiitos. Lapset saavat sitä kamalaa diskopoppia niin usein muutenkin, että minun tunneillani annamme toistaiseksi ihan vain heleiden ihmisääntemme raikua.

Opettelin samalla nimiä, kun kysyin jokaiselta (ja kauhea miten huono omatunto tulikaan tunnin jälkeen kun tajusi, että muutamalta oppilaalta jäi kysymättä...) oppilaalta milloin minkäkin ruumiinosan. Where is your head? Where are your toes? Ja voi sitä riemua, kun joku osoitti toes kun olin sanonut nose ja joku nokkela keksii, että nehän rimmaavat! Laulun ulkopuolisia sanoja olivat belly, bottom, back ja lapset hullaannuttanut bellybutton. Menin nimittäin nopeasti vilauttamaan omaani ja siitäkös vasta toisella puolella luokkaa huuto syntyi, "Näytä meillekin!" huusi Otto. Sutsisatsi vasta suosittua olikin. Nousin jakkaralle, jotta lapset näkisivät liikkeet paremmin ja kohta edessäni jammaili omat bändärini, jotka olivat takapulpeteista kirineet eturiviin.

Lauloimme seuraavasti:
Head and shoulders, knees and toes, knees and toes. x2
Turn around and jump up in the air
Head and shoulders, knees and toes, knees and toes.

Eyes and ears and nose and mouth, nose and mouth. x2
Nod your head and shake it all around.
Eyes and ears and nose and mouth, nose and mouth.

Sutsisatsaan eri "komennot":
Knees together
Thumbs up
Bottom up
Elbows back
Head up
Tongue out

Keskiviikkotunnin jälkeen pikku Birce tuli sanomaan, että hän ei halua tehdä mukana kristittyjen juttuja, koska on muslimi. Sanoin hänelle, että kaikki maailman lapset leikkivät näitä juttuja, eivät ne ole yksinomaan kristittyjen juttuja. Hän silti varautuneesti ilmoitti, ettei tee mukana (kyllä hän pulpettinsa takana kuitenkin jotain oli liikehtinyt). Rupesin tietenkin miettimään, oliko navanvilautus jo vähän liikaa...

Lapsien joukossa oli vain muutama, jotka olivat passiivisemmin mukana (yksi tyttö sellainen joka muussakin opetuksessa vain räpeltää penaaliaan ja harhailee katseellaan) ja vain pari valitti, kuinka eivät enää jaksa. Puoli tuntia on oikeastaan ihan enimmäismäärä. Syysloman jälkeen jatkamme varmasti vielä pari viikkoa näiden ruumiinosien kanssa. Kertaamme lauluja ja tenttaan lapsilta taas sanoja, syysloman jälkeen molemmin päin. Sekä kysymyksillä "Where are your eyes?" että "What is this?" (osoittaen jotakin ruumiinosaa).