Multikultia

Tiistain käsityötunnilla lapset jatkoivat savitöitään Frau Herbstin johdolla ja minä autoin parhaani mukaan. Tuplatunti antoi hyvän mahdollisuuden saada kontaktia lapsiin ja puuhastelun ohella ehdimme opetella roppakaupalla suomea ja laskea viidellä kielellä. Olin ihan yllättynyt kuinka monta kansallisuutta reilun kymmenen oppilaan ryhmästä löytyi. Lukuja ladeltiin suomen lisäksi espanjaksi, italiaksi, venäjäksi ja portugaliksi. Oppilaissa ja Frau Herbstissä aiheutti suurta hilpeyttä, kun laskin pikatahtia sataan. Tiedättehän, kaiken voi mukavasti lyhentää jolloin laskemisesta tulee yhtä hullunkurista pötkö, kakakakokanekavikakukasekakakaysi jne. Lasten mielestä litanja kuulosti taikaloitsulta.

Ennen Frau Herbstin tuloa lapset saivat muovailla savesta mitä halusivat.

Tässä Eddie poseeraa minun tekemän pupun ja Jasminin tekemän pingviinin takana. Eläimet katsovat Eddien tekemää televisiota.

Aamiaista syödään aina toisen tunnin lopussa. Tunti kestää 55 min ja viimeiset 10 min on siis aamupalaa varten. Tytöt istuivat omassa nurkassaan....

... ja pojat nuohosivat lattioita.

Mainostin vähän Eurooppa-kerhoakin, ja vakuutettuani lapsille, että tunneilla leikitään, lauletaan, tanssitaan ja tutustutaan kansantarinoihin uskon, että ainakin muutama heistä löytää tiensä luokseni maanantaina. Yksi tyttö oli huolissaan, kun ei oikein tiedä mitä tuleman pitää, jotkut opettajat kun kuulemma pitävät niin tylsiä tunteja. Toivottavasti en minä! Tarkoituksena on lentää eri Euroopan maihin itse tehdyllä taikamatolla ja viipyä kussakin maassa tunnin tai kahden verran. Aluksi aion kartoittaa lasten Eurooppa-tietämystä ja -kiinnostusta jakamalla heille Euroopan kartat, joihin he voivat värittää eri väreillä maat, joissa ovat käyneet, joihin haluaisivat mennä, joista eivät ole koskaan kuulleetkaan.

Lapset tekivät savesta suklaafondueta varten kulhoa, johon leikattiin kylkeen reikä ja jonka päälle muotoiltiin vielä pieni kulho. Oikealla Frau Herbst.

Lapset ovat niin ihanan aidon kiinnostuneita kaikesta uudesta. Minulle on esitetty kymmeniä kysymyksiä koskien lähinnä Suomea. Onko Suomessa meri? Onko Suomessa haita? Delfiineitä? Valaita? Sitten kerroin kuuteista, joita on löydetty poikkeuksellisen paljon rannikolta ja viety eläintarhaan. Mitä on suomeksi avain? Savi? Kissa? Koira? Mistä vanhempasi asuvat? Mistä kaupungeista he ovat kotoisin? Mikä oli koulusi nimi? Onko Suomessa normaaleja sänkyjä? Millaisia taloja Suomessa on? Mitä on suomeksi hevonen? Apina? Auto? Krokotiili? Seepra? Kuinka monta puuta Suomessa on? Syntyykö Suomessa ollenkaan vauvoja? Meitä kun siis on vain se viisi miljoonaa.

Pienimmät kysyvät aiheesta ja täysin aiheen vierestä. Esittelin itseäni kalvolla, jonka tein viime syksyn opetusharjoittelua varten. Kalvolla on kuva Henkien kätkemä -elokuvasta, sillä olin mukana siihen pohjautuvassa tanssiteatteriprojektissa. Sitten sainkin kuulla ainakin kolmelta oppilaalta tiivistelmän elokuvan juonesta. Koulu on alkuluokilla niin kokonaisvaltaista, että kaikkeen pitää varautua. Tarkkoja tuntisuunnitelmia ei voi olla, sillä tunti saattaa joskus kulua ihmissuhdesotkujen selvittelyyn tai opettajalle nyt muuten vain voi olla tärkeää asiaa. Keskiviikkona pikkuinen Sophia esitteli ystäväkirjaansa, johon hänen kaverinsa oli liimannut ihania tarroja ja glitteriä. Kuusivuotiaan kohokohtia.

Ekaluokkalaiset laulamassa aamun jumppalaulua.

Sen lisäksi, että lapset ovat multikulteja edustaessaan useaa eri kansallisuutta, ovat he varsinaisia multikultia. Omat haasteensa lasten kanssa työskentelyssä on, mutta ainakin tällä hetkellä olen erittäin iloinen, että saan viettää tämän vuoden ala-asteella. Lasten parissa muu unohtuu.