Natsiliikkaa

Torstaina pääsin tositoimiin, kun viimeisellä tunnilla oli nelosluokan valinnaisliikuntaa. Olimme sopineet ohjaajani kanssa, että jaamme tunnin kahteen osaan. Aluksi minä pitäisin tanssillisen lämmittelyn, sitten pelattaisiin jotakin Herr Andreasin pillin mukaan ja lopuksi vielä venyteltäisiin lyhyesti minun johdollani.

Tunnin kesto on vain 45 minuuttia ja oppilaat tulevat pukuhuoneisiin oikeastaan vasta kellon soidessa. Itse vaihdoin vaatteeni opettajien pukuhuoneessa joka on samalla välinevarasto ja ensiapuhuone. Vararehtori on liikuntatunnillakin farkuissa ja kauluspaidassa (mikä hyvä esimerkki), joten sain kaikessa rauhassa vallata pukuhuoneen.

Kun oppilaat näkivät minut vermeissäni ja cd-soittimen alkoi pojilta kuulua ”voi ei, ei kai me tanssita” -huudahduksia. Ei ei, ei tehdä diskotanssia. Eikä Stopp-tanssia, jota tytöt ehdottivat. Siinä musiikin loppuessa pitäisi jämähtää paikoilleen ja kuka viimeisenä liikkuu joutuu ulos. Ei ei, nyt on tarkoitus, että kaikki tanssivat ja kaikille tulee lämmin.

Asetin oppilaat viiteen jonoon, ei mikään simppeli homma. Hirveä huuto kuka menee kenenkin kanssa, luulivat varmaan että otettaisiin juoksukilpa. Kun kaikki olivat kutakuinkin paikallaan ja korvat höröllä laitoin musiikin soimaan, aloitimme Pekka Lehdellä ja Sanna Kurki-Suoniolla. Sitten viiletimme salin läpi tehden erilaisia liikkeitä ja pian jopa pojatkin (joita ryhmässä siis on suuri enemmistö, tyttöjä vain neljä) ”antautuivat” musiikin vietäväksi. Pari kertaa piti muistuttaa, että työkalumme on pelkkä vartalo, ei suu. Väliin vähän Tiktakia ja lopuksi vajaan parin minuutin improvisaatiota varten Lenni-Kallen Peppi Pitkätossua. Pari poikaa piti käydä kiskomassa ylös maasta.

Hyvä, pieninä annoksina oppilaat ehkä alkavat lämmetä jutuilleni, kyllästyttää ei saa heti alusta. Ojensin ohjat sitten kollegalleni, joka rupesi käskyttämään oppilaita noutamaan kuka mitäkin vehkeitä. Kun viritelmät voimistelutangoista ja isoista patjoista olivat valmiit otettiin jako. Oppilaat istuivat penkillä ja opettaja jakoi numeroita ja sanoi, ettei kukaan saa vaihtaa paikkaa. Eräs todella kiltti ja kohtelias poika kuitenkin lähti vaihtamaan paikka ja hänetpä sitten heti käskettiin poistumaan.

Ei mennyt muutenkaan jako nappiin. Kun joukkueet menivät puolillensa, oli toisella puolella paljon enemmän ihmisiä kuin toisella. Ja eikun uusiksi. Mutta taas sama juttu. Kollegani käski viemään vehkeet takaisin paikoilleen ja lopputunti, vajaa 15 minuuttia oppilaat sitten juoksivat ympäri salia, hyvä jos sai pysähtyä kiristämään kengännauhojaan.

Itse siinä seisoin vaivaantuneina enkä oikein tiedä miten olisi pitänyt reagoida lasten vaihteleviin ilmeisiin. Kollega tuimana katsoi eikä ollut yhtään tyytyväisen näköinen. Sanoi, ettei tämä nyt pedagogisesti välttämättä paras ratkaisu ole. Loppuvenyttelyt jäivät pois, kun lapset juoksivat viimeiseltä kierrokseltaan pukuhuoneisiin. Ensi viikolla olen erään toisen opettajan kanssa ja oppilaatkin toivottavasti osaavat käyttäytyä fiksummin.

Vararehtori olikin loppukesästä kertausharjoituksissa, luulen että hän on aika armeijahenkinen tyyppi tai ainakin Juho sanoi, että juuri armeijassa saatettaisiin laittaa tuolla tavalla juoksemaan... Hänen kahvimukiaan koristaa Saksan joidenkin voimien logo ja salkusta pilkistää myös jotain sotilaallisia logoja. No, kunhan ei laita minua punnertamaan.