tiistai 26. helmikuuta 2008

Osnabrück

Vihdoin aion esitellä teille tämänhetkistä kotikaupunkiani. Olen räpsinyt kuvia tätä kirjoitusta varten syksystä lähtien, joten älkää kummastelko jos sää muuttuu kuvien välillä... Tällä hetkellä täällä taas vain sataa, sataa ja sataa, vaikka pari viikkoa oli niin kaunista ja aurinkoista. Töihin meneminenkin ottaa kaaliin kun pyöräily on sateessa ja kovassa tuulessa haastavaa ja välillä vaarallistakin. Meinasin tänäänkin pariin otteeseen menettää pyöräni hallinnan kun tuuli kiskoi ja riepotteli niin kovaa.

Vanhassakaupungissa. Ja tosiaan, lauantai-iltanakin näin kuollutta!

Osnabrück sijaitsee Ala-Saksin osavaltiossa (Niedersachsen) lähellä Hollannin rajaa. Asukkaita tässä suomalaisen silmään suuressa kaupungissa on 163 000 ja täällä on yliopisto, mikä pitää kaupungin nuorekkaana ja vilkkaana. Osnabrückin päärautatieasemalla yhdistyy kaksi rataa, toinen kulkee pohjois-etelä-akselilla ja toinen länsi-itä-akselilla. Yhteydet muuhun maailman ovat siis todella hyvät, jos kaupunki jostain syystä kuitenkin alkaisi nyppiä. Amsterdamiin hurauttaa junalla kolmessa tunnissa, samoin Berliiniin, Kölniin parissa tunnissa ja hieman suurempaan naapurikaupunkiin Münsteriin puolessa tunnissa.

Raatihuoneen aukiolta ja suosikkirakennukseni.

Itselleni Osnabrück oli ennestään tuttu ainoastaan ohikulkuasemana. Näin asemalaiturien vilahtavan aina matkalla Hannoverista Hollantiin. Nyt onkin ollut mielenkiintoista nähdä vihdoinkin, mitä tuon aseman takan oikein on. Osnabrückin keskusta rajoittuu sen ympäri kulkevalla Ringstraßella eli kehätiellä. Me asumme ihan tuon kehän laidalla, ulkopuolella siis kuitenkin. Suomalaiset kaupungithan voivat olla useankin kymmenen kilometrin pituisia päästä päähän, mutta täällä 10 km keskustasta alkaa jo täysin uusi kaupunki. Välimatkat ovat siis kaupungin sisälläkin erittäin lyhyitä ja hoituvat näppärästi pyörällä.

Jouluvalaistua kaupunkia.

Ainakin minua Osnabrückin kulttuuritarjonta miellyttää. Täällä on useampia elokuvateattereita sekä kaupunginteatteri ja lukuisia kapakoita ja ravintoloita. Iltaisin kaupunki tosin on kuin kuollut, eikä kaduilla vilise ihmisiä samalla tavoin kuin vaikkapa Kölnissä. Tietyissä nurkkauksissa on tietenkin kaupungin pissikset uhoamassa ja kitisemässä toisilleen, mutta muuten tämä on erittäin rauhallinen kaupunki. Minua se ei häiritse. Osnabrückistä on kotoisin parikin merkittävää henkilöä. Ehkä olette kuulleet Erich Maria Remarquesta tai jopa lukenut hänen teoksiaan? Uskoisin, että tutuin on Länsirintamalta ei mitään uutta. Täältä löytyy myös Felix Nussbaumin talo, jonka on muuten suunnitellut sama tyyppi kuin Berliinin juutalaisen museon. Samanlainen tunne tuli tuollakin käydessäni ja aiheet tietenkin ovat myös hyvin läheiset. Felix Nussbaum oli juutalainen taidemaalari, jonka ahdistusta ja tiedostavaa loppua hänen maalauksensa hyvin vahvasti kuvaavat.

Näkymä Schölerbergiltä.

Luonnonhelmaan pääsee aika nopeasti. Yksi suosimamme sauvakävelymaasto löytyy ihan tuosta reilun kilometrin päästä ja työpaikkani suunnalla taas on pieni järvi, sanoisin lampi, jota kiertää kaunis maastoreitti. Uida tuolla lammessa ei kuulemma saa, mutta hyvin se tuntuu vetävän väkeä äärelleen muutenkin.

Rubbenbruchsee.

En ole historiaihmisiä, mutta uskallan nyt siitäkin aiheesta jotakin kirjoittaa... Osnabrückissä solmittiin rauha kolmikymmenvuotisen sodan jälkeen ja sen kunniaksi se keppiheppailukin joka vuosi järjestetään. Toisen maailmansodan aikana kaupunki pommitettiin lähes täysin maantasalle ja siksi vanhakaupunkikaan ei oikeasti ole niin kovin vanha. Itse olen niin tyhmä blondi etten mitään eroa huomaan ja kuvittelen eläväni idyllisessä keskiaikakaupungissa ;)

Joulumarkkinoilta. Yläkuvassa näkyy tuomiokirkko ja alakuvassa maailman suurin ja painavin pähkinänsärkijä.

Kaupunki on todella siisti ja kaikki rakennukset hyvin puhtaita ja huolitellun näköisiä. Keskustassa ovat sulassa sovussa sekä vanhat että uudet rakennukset, ja rakastan kaikkia niitä värejä, joita on uskallettu käyttää. Jos elämä Saksassa ja täkäläinen koulusysteemi miellyttäisivät minua tarpeeksi, ostaisin ehdottomasti Osnabrückin keskustasta linnamaisen omakotitalon kuin Helsingistä 60 neliön kerrostaloasunnon. Samoissa summissa liikutaan. Kaikki on täällä niin halpaa!

Näkymä olohuoneemme ikkunasta sekä kotikatumme.

Minä siis viihdyn täällä vallan mainiosti ja niinhän ne sanovat, että Saksan onnellisimmat ihmiset asuvat Osnabrückissä. Ich komm´zum Glück aus Osnabrück!

Osnabrückissä ei ole mitään varsinaisia nähtävyyksiä, joten minulla ei sellaisista oikein ole kuviakaan, mutta toivottavasti näistä olemassaolevista kuvista saitte kaupungista jotain tolkkua :)

3 kommenttia:

Laura kirjoitti...

Enpä ollut ikinä Osnabrückistä kuullut, mutta Eric Maria Remarque kyllä on tuttu nimi. :)

Tuosta sun kotikadusta tulee mieleen Kööpenhaminan satamakatu - yhtä värikästä ja säännönmukaista. Tuolla olis varmaan mukavaa poiketa joskus.

Anonyymi kirjoitti...

Kuulostaa että siellä onpi samanlaiset säät kuin täällä Glasgowssa! Kaksi viikkoa paistoi aurinko myös täällä, ja sitten yhtäkkiä taas kova kova tuuli ja sade..Paitsi että tänään ja eilen on ollut suht. ok päivät, auringonpaistettakin =)

Kiva ope kirjoitti...

laura: En ole itse vielä toimeentunut Remarquea lukemaan, mutta kyllähän se vähän kuuluis asiaan nyt kun täällä oon :)

mimosa: Joo, siis tosi "kotoisa" olo siinä mielessä eikä ainakaan jaksa olla pettynyt, kun tottui siihen jo viime vuonna. Ja auringosta toooodella nauttii sitten ihan valtavasti!