Comenius-tapaaminen Bonnissa

Keskiviikko ja torstai hujahtivat ohi hetkessä! Niin tiivis paketti oli seminaari Bonnissa, että jäi melkein tyhjän päälle seisomaan. Ja tietenkin sitä olisi toivonut myös paljon enemmän vapaa-aikaa. Monista jutuista olisi ollut kiinnostavaa keskustella kollegojensa kanssa ja ruokatauot olivat moiseen aivan liian lyhyitä. Lähdin tilaisuudesta uusin eväin ja tutustuin päivien aikana myös uusiin ihmisiin. Meitä apulaisopettajia oli paikalla parikymmentä ja lisäksi ohjaavia opettajia heitäkin ainakin kymmenen. Moni heistä tosin oli niin nuoria, että ei aluksi tiennyt kuka ohjaa ketä :) Jatkossa toivottavasti onnistuu paikallisten tapaamisten järjestäminen. Muiden maiden apulaisopettajat ovat todella arvokasta pääomaa, yhteistyön ja verkostoitumisen mahdollisuudet ovat rajattomat!


Kokouspöydän äärestä jokaiselta paikalta löytyi Comenius-kangaskassi täynnä Comenius-sälää. Kerrankin kävi tuuri, sillä omasta kassistani löytyi S-kokoinen paita! Tutustuminen alkoi aika lailla samalla konseptilla kuin varmaankin tapaamiset muissakin maissa. Jokainen vuorollaan merkitsi Euroopan kartalle mistä on kotoisin ja Saksan kartalle missä suorittaa apulaisopettajaharjoittelunsa. Meitä oli ihan Pohjois-Norjasta Italiaan ja Turkkiin sekä Espanjasta Unkariin ja Bulgariaan asti. Myös Saksassa olemme ripotellen eri puolilla pohjoisen pikkukylistä Baijerin Augsburgiin.

Oikealta Kasia Puolasta, Zoltan Unkarista, Suzanne Irlannista, Cathrine Norjasta, Almudena Espanjasta, Frau Oepen (yksi vetäjistä) ja istumassa Suvi Suomesta.

Keskiviikko kului lähinnä pohtiessa arkipäiväisiä asioita Saksassa sekä apulaisopettajan tehtäviä koulussa. En kokenut näitä osioita välttämättä kovin tarpeellisiksi. Monet kysyivät sairasvakuutuksesta enkä ole yhtään sen viisaampi kuin ennenkään... Joo, eurooppalaisella sairasvakuutuskortilla pitäisi saada hoitoa, mutta kun eivät saksalaisetkaan saa elleivät kuulu lisäksi johonkin täkäläiseen sairaskassaan. No, toivon että sellaiseen nyt voisin liittyä ilmaiseksi koska omistan tuon kortin. Pienemmissä kylissä ja kaupungeissa työskentelevät hyötyivät varmasti vihjeistä, kuinka voisi tutustua omanikäisiin ihmisiin paikkakunnallaan. Apulaisopettajan roolista puhuttaessa avauduin omasta ongelmastani. Oli jotenkin outoa, kun olen jo keväästä asti elänyt siinä uskossa, että omassa koulussani nimenomaan ollaan oltu hyvin valmistautuneita ja innoissaan asiasta ja ohjaava opettajani on vaikuttanut niin avuliaalta ja kaikkea, ja yhtäkkiä kaikki seisoo päälaellaan.

Kaksi entistä apulaisopettajaa kertoi kokemuksistaan. Toinen oli ollut Luxemburgista Saksassa ja toinen Saksasta Englannissa. Korvat höröllä kuuntelin molempien kertomuksia mutta erityisesti jälkimmäistä esitystä. Saksalainen Mona oli ollut Englannissa ala-asteella, jossa lapsia oli nelivuotiaasta ylöspäin. Koulun lukujärjestykseen ei kuulu minkään sortin vieraat kielet, joten siinä mielessä ajan löytäminen omaan opetukseen oli vielä haasteellisempaa kuin itselläni, minulla on sentään täällä englannin tunteja valmiiksi lukujärjestyksessä. Myös Monan oppilaat olivat pieniä ja saksaa opiskeltiin kielikylpymaisesti. Sain todella paljon hyviä vinkkiä omaan englannin kielikylpyopetukseen, sillä sellaiseen ei ole ainakaan omassa koulussani materiaalia tarjolla. On oma haasteensa, kun lapset eivät osaa vielä oikein lukea ja kirjoittaa. Nyt kuitenkin puhkun askarteluintoa ja pian päästään lasten kanssa tekemään muutakin kuin laululeikkejä. Seuraavana aamuna vielä kiitin Monaa hyvistä vinkeistä ja hänpä kaivoi kassistaan cd-levyn, jolle oli polttanut materiaalejansa. Hän siis kierrätti niitä ja saimme hypistellä ja ihastella niitä. Aion myös väsätä koulun aulan seinälle Suomi-julisteen, jossa julkaistaan joka viikko uusi tietovisakysymys Suomeen liittyen. Näin jokainen lapsi pääsee halutessaan jotenkin osallistumaan ja he oppivat joka viikko lisää. Lopussa useiten vastanneet tai eniten oikeita vastauksia saaneet tietenkin voisi palkita pieneillä suomalaisilla palkinnoilla.

Keskiviikkona myös lyhyesti esiteltiin saksalainen koulusysteemi ja päiviteltiin Saksan Pisa-tuloksia... Saimme myös Comenius-portfoliot, joita voi käyttää oman työnsä reflektoimiseen. Reflektoiminen tuntuu olevan joka paikassa päivän sana. Oli kiinnostavaa kuulla muiden maiden systeemeistä ja ohjaavien opettajien näkemyksiä koulusysteemistä, jossa he itse ovat töissä. Kaikki paikalla olleet opettajat vaikuttivat hyviltä tyypeiltä, mutta ehkä he juuri siksi ovat valikoituneet ohjaaviksi opettajiksi, kun ovat innoissaan uudesta ja haluaisivat kehittyä. Ruokapöydässä keskusteltiin, kuinka Nordrhein-Westfalenissa jaetaan oppilaille nykyään Kopfnoteja. Kuulemma niitä on ollut ennenkin ja jossain osavaltioissa ne on otettu takaisin. Kyseessä on siis yleisarvosana oppilaan sosiaalisista taidoista ja työskentelytavoista ym., eli meidän käyttäytyminen ja huolellisuus. Kerroin, että meillä moisia arvosanoja annetaan ja Essenissä opettava Anja sanoikin, että siksi se varmasti on heillekin otettu :)

Illalla lähdimme kaikki yhdessä Bonnin joulumarkkinoille. Sää oli ollut upea koko päivän eikä missään vaiheessa tullut kylmä, ehkä kiitos irlantilaiselle lampaanvillakaulahuivilleni, joka on toooodella lämmin! Kävimme katsomassa raatihuoneen sekä Beethovenin synnyintalon ulkoa ennen Glühweinille siirtymistä. Kaikki oli niin mukavan leppoisaa. Apulaisopettajat ja ohjaavat opettajat sinuttelivat toisiaan sujuvasti vaikka olisivat juuri tavanneet ja kippasivat yhdessä alas amaretolla terästettyä hehkuviiniä. Muut ohjaavat opettajat olivat lähes järkyttyneitä, että itse vielä teitittelen omani kanssa, mutta kuitenkin sitä mieltä, että minä en voi tehdä aloitetta sinutteluun... Joten välit pysynevät jäykähköinä vielä pitkään! Muutenkaan he eivät kyenneet ymmärtämään ohjaavan opettajani ongelmallista asennetta ja kannustivat kaikki pysymään tiukkana ja sanoivat, että luulisi opettajan vain olevan tyytyväinen kun on tällainen apulaisopettaja. Muita samankaltaisia ongelmia ei ilmennyt, suomalaista Suvia tosin oli yritetty laittaa sijaiseksi maksamatta siitä mitään palkkaa mutta ei siitäkään asiasta kai ollut tarvinnut kauan vääntää ennen kuin koulu ymmärsi mikä on homman nimi.

Bonnin raatihuone.

Amber Belgiasta, minä ja Cathrine Norjasta.

Tunnelmallista ja hämyisää. Minä, Amberin ohjaaja Ursula, Amber itse sekä Leen Belgiasta.

Herkullisen näköinen valikoima erilaisia manteleita.

Mutta suklaapäällysteiset mansikat ovat herkullisempia!

Unkarin Zoltan sekä Puolan Kasiat.

Majapaikassamme piipahdimme vielä bistrossa Absackerilla eli illan viimeisellä juomalla. Opin taas uuden sanan. Lisäksi opin, että skoolattaessa pitää katsoa silmiin sitä jonka kanssa skoolaa tai muuten seuraa seitsemän vuotta huonoa seksiä. Mikä liene keskieurooppalainen uskomus.

Torstai oli hyvin käytännönläheinen päivä. Kaksi ohjaajaa opasti meitä oman maan kielen ja kulttuurin opettamiseen. Monia juttuja teimme konkreettisesti ja ne pelit ja leikit, joita emme ehtineet kokeilla sekä kaikki erilaiset variaatiot on visusti kirjoitettuna muistiin. Näiden naisten tulisi kouluttaa Saksan kaikkia opettajia. He ovat paneutuneet erilaisten oppijien tarpeisiin ja niinpä oppimissamme aktiviteeteissa on usein jotain kaikille oppijatyypeille, kinesteettisille, visuaalisille sekä auditiivisille oppijoille. Saksalaisissa kouluissa istutaan päivät pitkät, poikkeuksena ala-asteet, joissa sentään jotain pientä aamujumppaa tehdään mutta sen jälkeen liikutaankin vain hakemaan kunkin tunnin tarvikkeet luokan hyllyköstä.

Tässä kokoamme Italian karttaa pienistä osista. Idea myös Suomi-kerhoon, vaikka Suomessa nyt virallisesti onkin vain viisi lääniä, mutta on siinäkin punnertamista jos ei oikein tiedä minkä mallinen Suomi on.

Melkein valmis. Muita ideoita esittelen sitä mukaa kun niitä itse tulee käytettyä ;)

Töiden jälkeen illat eivät ole enää tylsiä, kun leikkelen makkaroiden ja banaanien kuvia siitä valtavasti mainoskasasta, joka meille aina viikottain kertyy. Niitä sitten liimailemaan paperille tai kartongille ja eiköhän laminointikin sitten onnistu (vaikka sitten omalla kustannuksella, siinä tapauksessa koulun on tosin turha unelmoida, että lähdettyäni jättäisin materiaalia heidän käytettäväkseen). Yhdistellen Cornelian ja Roswithan aktiviteetteja Monan vinkkeihin saan jo aikamoisen pläjäyksen materiaalia, joka toivottavasti kestää vuosikausia! Samoja kuvia ja muita kun voi käyttää vaikka minkä kielen opettamisessa ja variaatioita voi vuosien varrella vain keksiä lisää. Esimerkkinä maana käytettiin Saksaa, joten minulla on paljon valmista ja käyttökelpoista materiaalia myös tuleville saksanoppilailleni. Hurraa!

Eilen päivän päätteeksi joku harmaahapsisetä vielä kertoi erilaisista sähköisen median mahdollisuuksista... Hän näytti youtubesta pariminuuttisen ohjevideon miten bloggeriin perustetaan blogi jne... Minulle aika vanhaa kamaa ja hieman tylsää. Etenkin kun tämä vanhahko herra oli niin olevinaan ja käytti aivan kammottavaa kieltä, jossa joka toinen sana oli englannista lainattu, hyi... Sitten hän vain näytti meille jotain videokeskusteltujaan ja kuinka hän vastaa jonkun toisen haasteeseen kertoa itselleen tärkeästä puusta. No, onneksi oveen kolkutettiin kesken esityksen ja Pyhä Nikolaus tuli meitä hetkeksi viihdyttämään. Piispa oli kyllä epäilemättä vohkinut joulupukin vaatteet. Ja kyllä meidän suomalaisten pisa-tuloksia sitten taas muistettiinkin. Ja Nikolaus kehottikin kaikkia, että tekisimme parannuksen saksalaisiin kouluihin, jotta niiden oppilaat eivät enää olisi niin surkeita.

Nikolaus teki ystävällisen poikkeuksen ja tuli vielä meidän luonamme käymään, vaikka hänen työaikansa oikeasti loppuu jo aamusella.

Suklaapukkejahan sieltä säkistä tuli!

Olisin toivonut tilaisuuden olevan hieman pidempi, monien kanssa juttu jäi täysin kesken, mutta sitä varten meillä on toistemme yhteystiedot ja voimme itsenäisesti järjestää omia pienempiä tapaamisiamme. Jaksoin samanaikaisesti olla innoissaan siitä, mitä kaikkea sain tästä tapaamista ja harmissani siitä, että kaikilla muilla tuntuu synkkaavan todella hyvin ohjaavien opettajiensa kanssa ja he todella paneutuvat asiaan.

Menin tänään koululle, koska olin herra Andreaksen kanssa sopinut, että käymme lukujärjestyksen läpi. No, eipä hän edes ollut koululla eikä sihteerin mukaan ollut siellä koko päivään (menin vasta yhdentoista maissa), eikä edes ollut viitsinyt ilmoittaa asiasta. Toki ymmärrän että hänen uudessa tilanteessaan voi tulla kaikenlaista odottamatonta ja Uta, eräs kollegani, sanoi, että hän on nyt todella stressaantunut uuden vauvan ja jonkun Prüfungin vuoksi, liekö sitten vain joku yksittäinen koe vai kokonainen tutkinto kyseessä. No, eipä ole näistäkään viitsinyt mainita minulle! Ymmärtäisin edes hieman paremmin, miksi hänellä ei ole aikaa paneutua minun ohjaamiseeni. Hänhän on miljoonasta muustakin asiasta vastuussa. Varmaan senkin takia hän on pyytänyt minua juuri niille muille kuin kieltentunneille joilla nyt olen, koska ei itse ehdi... Sen jälkeen kun minä tulin, häntä ei ole enää näkynyt savitöissä ja liikuntatunnillakin hän huitelee muualla... Siihen tulee kyllä loppu, koska en aio suostua valinnaisliikuntaan ennen kuin olen varma, etten voi enää satuttaa itseäni. Kaikki muutkin kollegat pitävät minusta huolta, että olisin nyt olkapään ja nenän kanssa mahdollisimman varovainen.

Koulun rehtori onneksi oli paikalla ja kysäisin sitten häneltä. Kerroin ideastani pitää toisella lukukaudella sekä kolmos- että nelosluokkalaisille Suomi-kerhoa ja hän piti ideana hyvänä, kunhan ryhmät vain saadaan täyteen enkä usko että siinä on ongelmaa! Ja siitäkin hän oli samaa mieltä, että nämä tosiaan alkaisivat molemmat vasta helmikuussa, koska lapset tuskin haluavat kesken kaiken vaihtaa. Nyt minulla on siis haasteena saada Eurooppa-kerho kunnialla pakettiin tammikuun loppuun mennessä ja olen vielä tammikuussa yhtenä päivänä pois, joten tiukkaa tekee. Mutta koen olevani siinäkin asiassa aika vahvoilla nyt kaikkien uusien ideoiden jälkeen. Bonnin joulutorilta tarttui sitä paitsi mukaan puinen Eurooppa-palapeli sekä kirjakaupasta dvd-levy Europäische Märchen und Sagen, voitteko uskoa mikä tuuri löytää moiset jutut! Yhtäkkiä minulla on tosta noin vain satuja Euroopasta saksaksi. Jippii! Vähän muutakin tuli shoppailtua, esimerkiksi Saksa-aiheinen muistipeli, joka oli näytillä myös tapaamisessa. Sainkin sitten selkä vääränä kantaa kaiken sen kotiin...

Ihan jokainen maa ei ole yksittäinen palansa ja jotkut maat eivät irtoa ollenkaan, mutta silti pidän tätä aika hyvänä löytönä!

Deutschland Memory. Pelissä on 52 kuvaparia, nähtävyyksiä ja maisemia Saksasta. Kuvien selitykset löytyvät onneksi vihkosesta. Peliähän voi sitten varioida tekemällä lisää kortteja ja etsiä kuva-sanapareja jne.

Ja todellinen aarteeni. Tarinoita on n. 50 kielialueelta Euroopasta tekstiä ja kuvia. Ostin myös dvd:n, jossa on tarinoita siluettipiirrettyinä. Kolmella levyllä satuja niin Saksasta kuin muualtakin. Mikä löytö!