Tämän päivän jälkeen olen taas niin onnellinen työstäni! Valvoin aamusta varttitunnin yhtä matikantuntia ja kiertelin ja autoin oppilaita, kumma kun kolmosluokkalaiset eivät osaa näppäriä tarkastusmenetelmiä... Yksin tyttö oli laskenut, että jos maksaa 500 euron setelillä 350 € ostoksen saa 250 € takaisin. Kävimme hänen kanssaan läpi tehtävän takaperin ja tyttö huomasi heti virheensä. Yhdellekin pojalle vinkkasin, että laskutehtävä olisi hyvä laittaa näkyviin, mutta kuulemma ei tarvitse. Kysyttiin millä kahdella setelillä Till oli maksanut 13 € ostoksensa, kun hän oli saanut takaisin 2 €. Eihän se olisi vaiva eikä mikään kirjoittaa paperille laskutoimitusta 13+2=15 ja sen jälkeen vastata, mitkä kaksi seteliä soveltuvat 15 € antamiseen.
Savityötuntimme oli todella mukava, mitä nyt joltakin oli hukkunut viikon aikana lumiukko... Tietenkin vain yksi lapsi oli muistanut tuoda sanomalehtipaperia ja kassin esineiden kotiinviemistä varten, mutta sanomalehteä nyt taikoo aina melkein mistä vain... Harmi etten ottanut mukaan kasaa muovipusseja meiltä sillä niitä on ihan ylipaljon. Sekajäteroskiksemme on tähän mennessä tyhjennetty vain kerran, joten niitä kuluu vähän. Joulupukit, lumiukot, maljakot ja muu tilpehööri saatiin kuitenkin pakattua ja minä sain yhdeltä tytöltä hänen tekemänsä nopan! Jos en myöhemmin ole töissä ala-asteella, niin pitää nyt nauttia siitä, kun lapset antavat lahjoja opettajille.
Ensimmäinen tunti kului tavaroita pakkaillessa ja lopputunnista sitten lauloimmekin. Olimme viime viikollakin laulaneet Joulu on taas laulua ja nyt olin tuonut sanatkin mukaan (ne kuvilla varustetut). Lapset lauloivat todella innoissaan ja keksivät vaikka mitä variantteja; ensin tytöt laulaa, sitten pojat jne. Lopuksi pyysin lapset vielä yhteen röykkiöön ja sain videon lasten kuoroesityksestä. Hienosti se meni. Aivan ihania lapsia! Lupasin, etten kuvaa niitä kohtia kun tytöt ja pojat laulavat erikseen enkä kuvannutkaan. Pojista etualalla laulava oli oikeastaan ainoa, joka lauloi poikien osuudessa ja laulun jälkeen hän sitten hieman punastuikin ja muut lapset huomauttivat siitä. Minä en voinut muuta kuin ottaa lapsen kainaloon ja kehua, kuinka rohkeasti ja hienosti hän lauloi!
Lapset riemuitsivat, kun aamupalan jälkeen he saivat mennä normaalille välitunnille, oikean opettajan kanssa yleensä pidetään yhteen. Välitunnilta kun kuljin samanaikaisesti Felixin kanssa kerroin että Suomessa välitunnit ovat aina vartin mittaisia. Luokassa hän kertoi kaverilleen Florianille miten asian laita on ehdotti josko he muuttaisivat Suomeen kun täyttävät 18. :) Seuraavan tunnin alussa kun tulin luokkaan siellä jo pestiin puisia hyllyjä, joiden päällä savitöitä säilytetään. Mitä oma-aloitteellisuutta! No, eivät kaikki tietenkään aivan niin ahkeria olleet. Välillä sakkia piti hiljentääkin, myös Vincentin koira osasi tehdä hiljentymisen merkin, eli sormi suulle ja toinen käsi ylös. Eri luokissa tosin on eri systeemejä, jossain soitetaan kongia tai triangelia.
Toisen tunnin loppu kului leppoisasti, kun luin lapsille Kunnaksen Joulupukin ja noitarummun, hieman meinasi tulla kiire mutta hypättyämme yli pari kappaletta pääsimme loppuun asti. Luin lapsille ensin lyhyen pätkän kirjasta suomeksi ja sen jälkeen olikin näppärää, kun lapset pystyivät katsomaan kuvia kahdesta kirjasta. Mikä keskittyminen, uteliaisuus ja tarkkaavaisuus lapsissa herääkään kun heille lukee! Jännittyneenä bongailtiin kuvista ylimääräisiä silmäpareja ja jännitettiin juonenkäänteitä.
Kävin laulattamassa näiden oppilaiden loppuakin luokkaa heidän englannintuntinsa alussa ja lisäksi yhtä neljättä luokkaa. Tuon nelosluokan kanssa olen ollut hyvin vähän tekemisissä, mutta kyllä ilahdutti mennä sinne, kun moni tuli näyttämään, kuinka heillä oli Suomen lippu tallella ja kysyivät oli danke kiitos ja toteutuuko suomen opetus. He myöskin lauloivat innolla, myöskin se poika joka nyrpisti nokkaansa kuultuaan että laulamme mutta jonka silmät säihkyivät kun kerroin, että laulamme suomeksi. Monet olivat piirrelleet itselleen merkintöjä ja kirjoittaneet saksankielisiä vastineita laulunsanoille ja olivat selvästi harmissaan, kun keräsinkin tekstit pois... Olin ajatellut olevani säästeliäs sekä luonnon että koulun rahojen kannalta, mutta tyhmä minä nuukailija! Yksikin kolmonen kysyi, voisiko saada lapun koska haluaisi laulaa laulun äidillensä. Huomenna laitan kyllä kopiokoneen laulamaan! Juuri tällaisia konkreettisia muistoja lapset haluavat. Hävettää ihan...
Tämä kuva nyt ei mitenkään liity jouluun, mutta minusta se on hauska yksityiskohta koulussamme. Nämä saappaat eivät toki ole ainoat.Väsyttää ja puolen tunnin päiväunien jälkeen olin ihan tötteröö, mutta eiköhän tämä viikko vielä viedä kunnialla loppuun. Huomenna pääsen pitkästä aikaa ekisten kanssa opettelemaan enkkua. Odottavat sitä jo innolla. Minäkin, vaikka se tietää herätystä 6.40... Jatkamme varmaankin ruumiinosista, vaikka joku jouluinenkin olisi mukavaa. Ehkä laulamme ainakin We wish you a merry Christmas, joka kuuluu joulujuhlan ohjelmaankin (isku joulupukille).
Oppilaat ovat niin ihania. Onneksi täällä ei ainakaan tietääkseni ole mitään koskemiskieltoa, vähän väliä tekee mieli napata joku oppilas kainaloon ja tänään, kun lapset pelmahtivat välitunnilta takaisin sisälle kakkosluokkalainen suloinen pieni Berk vain tuli halaamaan minua! Yksi taas kysyi oliko katolla kivaa. Olin ihan hoomoilasena enkä oikein ymmärtänyt, mitä kysymyksellä tarkoitettiin. Tyttö oli kuulemma nähnyt minut katolla... Itse en muistanut siellä olleeni. Tyttökin sitten mietti erehtyneensä ja minä ehdotin, että olikohan kyseessä tonttu. Toinen taas kysyi odotanko jo innolla joulua, Freust du dich schon auf Weihnachten? En tästäkään kysymyksestä ensin saanut mitään selvää, mutta lopulta sitten laskimme yhdessä öitä jouluun ja minua haastateltiin joulunviettopaikastani. Miten maltan olla erossa näistä kullanmuru(riiviöistä) loman aikana...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti