Taisin iskeä todelliseen kultasuoneen ostaessani Bonnista cd-rommin Europäische Märchen und Sagen. Sain vihdoin aikaiseksi laittaa levyn koneeseen ja ennen kuin pääsin arkistoihin käsiksi, oli ladattava netistä ilmainen ohjelma digitaalisen kirjaston sivuilta Digitale Bibliothek. Lataaminen sujui hyvin ja ohjelma, jolla arkistoja selaillaan, on aika simppeli.
Ja niitä satuja, voi niitä löytyy lukuisia! Pelkästään Suomesta on yli 50 satua ja kansantarua, jopa Kalevalaa saksaksi, ei kuitenkaan kokonaan, mikä ei sinänsä yllätä. Satuja ei ole pelkästään tietyistä maista, vaan eri maiden kansoistakin. Tarinoita kelteistä, Kataloniasta ja jostain joista en koskaan ole kuullutkaan.
Olen nyt vasta pläräillyt arkistoa ja lueskellut muutamia satuja. Huomenna pitää sitten todella paneutua asiaan, sillä alamme työstää joitakin satuja maanantain Eurooppa-tunnilla. Olen ajatellut pieneksi johdatukseksi satujen maailmaa jonkun suht lyhyen pätkän siluettifilmi-dvd:ltäni. Sitten oppilaat jaetaan ryhmiin (ja pääsen vihdoin käyttämään blogiyleisöni minulle lähettämiä lehmäkortteja!) ja jokainen ryhmä saa jonkin sadun. Lopputunti käytetään omaan satuun tutustumiseen.
Näistä saduista olisi tarkoitus dramatisoida pieni esitys niillä resursseilla mitä on eli periaatteessa ei mitään pukuja, lavasteita ym., mutta uskon, että lapsille on mukavaa vaihtelua jo se, että saavat esittää jonkin dialogin ja elehtiä sadun mukaisesti lavalla. Katsotaan mitä ihmeitä 45 minuutissa taas ehtii tehdä, mutta ainakin pyrin varmistamaan, että jokaisella ryhmällä on ihan pullat uunissa ja jonkinlainen roolijako ja ideoita seuraavaa kertaa varten. Olen nimittän joululoman jälkeen ensimmäisen maanantain pois, joten toivon, että kolmosluokkalaiset olisivat niin isoja ja ihania, että omatoimisesti kykenisivät harjoittelemaan esityksiään ilman minua. Mitään suurta showta ei ole tarkoitus edes pystyttää eikä käyttää mahtavia draamapedagogisia välineitä, joten ehkä ohjauksen puute tällä kertaa menettelisi. Toivon, että joku opettaja ehtisi käydä katsomassa, että muksut tekevät jotain eivätkä vain kisko toisiltaan päitä irti.
Jotta ryhmissä homma sujuisi mahdollisimman hyvin, pitää myös käyttää jotain kikkakolmosta, jolla voi oppilaiden sitä huomaamatta vaikuttaa ryhmäjakoon...
Haasteita siis riittää: löytää sopivat tarinat, jakaa lapset toimiviin ryhmiin, alustaa työskentely niin, että itsenäinen harjoittelu olisi jotenkin mahdollista ja hedelmällistä. Ja tietenkin minun pitää olla terveenä ja työkuntoisena maanantaina, muutoin tämä Eurooppa-kerho on kyllä ollut niin säälittävä epäsäännöllisine ja vähine kokoontumisineen. Siksi tammikuun loppuun asti on joka kerta viriteltävä jotain todella hehkeää, että lapsille jää iloinen mieli siitä, että osallistuivat kahjon suomalaisopen sekatyökurssille.
Kuvitusta eräästä Grimmin sadusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti