Ylistys suomalaiselle kirjastolaitokselle

Eihän se mikään yllätys ole, ainahan se on tiedetty kuinka erinomainen kirjastolaitos Suomessa on. Kirjastokortin saa ilmaiseksi (vanhan hukattuaan pitää uudesta tosin pulittaa jokin nimellinen summa) ja sitä käytetään ahkerasti jo pienestä pitäen. Jo ekaluokkalaiset lainaavat kirjoja itsenäisesti, joko koulun omasta kirjastosta mikäli sellainen on tai sitten kaupunginkirjastosta. Meillä kävi koulussa kirjastoauto perjantaisin ja ei sinne juostessa tullut varmaankaan vedettyä edes takkia päälle.

Kesällä 2003 kävin vanhassa koulussani Saksassa ja istuin vanhojen luokkakavereideni kanssa jollain heidän tunnillaan. Oppilaat olivat pian valitsemassa niitä aineita, joihin eniten keskittyisivät ennen ylioppilaskirjoituksia. Opettaja kertoi, kuinka he voisivat tehdä retken kirjastoon ja tutustua miten sieltä voi lainata teoksia ja etsiä tietoa... Eihän siinä voinut muuta kuin loksauttaa suunsa auki!

Skotlannissa kirjastokortin sai muistaakseni ihan ilmaiseksi, mutta kirjastoista löysi vain pelkkää sontaa. Jotain niitä naisten hömppäkirjoja ja dvd- ja cd-levyjen lainaamisestakin olisi saanut pulittaa useamman punnan... Monipuolisuus ja joustavuus oli kaukana.

Täällä minulla on yliopiston kirjastokortti, se maksoi 5 € ja on ilmeisesti vuoden voimassa. Ihan ok hinta, etenkin kun aluksi pystyimme käyttämään internetiä vain siellä ja lisäksi voin vielä löytää paljon hyödyllistä gradukirjallisuutta kun vain rupean etsimään. Tänään kävin kaupunginkirjastossa viemässä pukkimainoksen ilmoitustaululle ja samalla kävin sisällä kysäisemässä, kuinka voisin saada kaupunginkirjastoonkin kortin... Kuulemma kääntymällä kollegan puoleen ja maksamalla 25 €, jolloin kortti on voimassa vuoden. Myös 3 ja 6 kk kortteja on tarjolla...

Tuolla 25 eurolla saisin pääkirjaston, joka on kiinni maanantaisin sekä lähikirjastoja, jotka on viikottain vain pari tuntia auki. Joten jäi vielä harkintaan. Alkuvuodesta voisi miettiä puolen vuoden kortin hankkimista. Ensin pitää tietenkin tutustua aineistoon ja selvittää, löytyykö sieltä mitään minkä vuoksi jäsenyydestä kannattaisi maksaa. Kokoelman selaaminen paikan päällä on sentään maksutonta.

Tälläkin kertaa suuni oli apposen auki, olin aika järkyttynyt. Olisi jotenkin vielä ymmärrettävää, mikäli ainaisjäsenyydestä perittäisiin 25 €, mutta vuosittain se on aika paljon. Poikkeus on kuulemma vain niillä henkilöillä, jotka elävät sosiaaliavustusten varassa. Kerroin että meillä Suomessa kirjastonkäyttö on ilmaista, ainoastaan varauksista peritään maksuja ja tietenkin myöhästyneestä aineistosta. Eihän hän siihen oikein muuta kyennyt sanomaan kuin että hieno juttu.

Sain kuitenkin idean, miten voisin ehkä välttyä tämän maksun maksamiselta. Kerroin miehelle pestistäni täällä Osnabrückissä ja kerroin kuinka minua kiinnostaisi olla myös yleisesti käytettävissä nyt kun kerran olen täällä. Kirjastoissa järjestetään silloin tällöin satutuokioita ja lukuviikkoja ym. ja kerroin, että voisin mielelläni lukea kirjastossa joskus vaikkapa suomalaisia lastenkirjoja. Sain puhelinnumeron ja ehkä rimpauttelenkin sinne ja tarjoan itseni kunhan ensin tiedän, että itselläni on saksankielistä suomalaista kirjallisuutta tai että kirjaston valikoimista niitä löytyisi.

Voi näitä saksalaisia kun kirjastonkäyttö on niin kallista ja sakset ja liimatkin pitää itse ostaa kouluun... Ei mahda olla helppoa etenkin kun Pisa-tutkimuksissakaan ei koskaan menestytä.

Ihanaa sitten ensi vuonna taas päästä käyttämään pääkaupunkiseudun kirjastojen palveluita... Se tosin edellyttää sen, että pulitan 5 €, sillä kirjastokorttini on nyt muuttojen yhteydessä päätynyt johonkin liian hyvään jemmaan. Mutta ei tee yhtään pahaa maksaa tuota summaa, kyllä niin hyvistä palveluista mielellään vähän tippiä antaa.