Saksalaista pedagogiikkaa 2

Vaikka nyt olen hyvällä tuulella ja jouluisalla mielellä on silti vielä pakko vähän palata niihin ikäviin asioihin, kirjoittelen kyllä joulujuhlastamme vielä ja upeasta pukistamme!

Haluaisin antaa yhden ihan konkreettisen esimerkin siitä, kuinka opettajat kurittavat lapsia. Meidänkin koulussamme on tietenkin myös niitä kaikkein kamalimpia ja tiukimpia ja näistä yksi on pian eläkkeelle jäävä rouva, joka kyllä muuten on ihan mukava, mutta lieneekö sitten niin kypsynyt näihin opettajanhommiin jo ettei jaksa olla oppilaille ollenkaan mukava.

Olin tämän opettajan luokassa eilen harjoittelemassa Joulu on taas lasten kanssa. Tuntia oli jäljellä enää 10-15 minuuttia. Kerroin heille ensin hieman jotain, mitä nyt höpöttelin siinä ennen kuin aloimme laulaa. Yksi poika kiltisti viittaa ja saa tietenkin puheenvuoron. Hän kysyy, onko heillä vielä matematiikkaa (tunnin olisi siis ilmeisesti pitänyt olla matikan tunti, mutta se oli mennyt harjoitellessa joulujuhlaa varten). Opettajan vastaus: "Nyt sinun musiikin numerosi kyllä laski!" Anteeksi mitä? Huh... En voinut ruveta tietenkään siinä peräämään opettajalta mitään selitystä moiseen töksäytykseen, vaikka se mielestäni oli täysin aiheeton. Kysymys oli järkevä ja toisekseen ei keskeytys minua haitannut eikä omat puuhani ole mitenkään musiikinopetukseen liittyvää. Toki lurautimme laulun, mutta kyse oli enemmän suomalaisista jouluperinteistä kuin musiikista...

Olen seurannut joulujuhlaharjoituksia pitkin viikkoa ja voi kuinka niitä lapsia parjataan, tuntuu etteivät he koskaan ole opettajien silmissä riittävä hyviä. Hyvin kuuluu ääni salissa mutta silti pitää käyttää mikrofonia ja kamala huuto kun joku sanoi laulussa bald sijasta schon. On eri asia, jos yleisö tulee johonkin hienoon konserttiin ja maksavat pääsylipuistaan. Kyse kuitenkin on vain koulun joulujuhlasta ja vanhemmat ovat varmasti ylpeitä lapsukaisistaan lauloivat he sitten bald tai schon.

Opettajanhuoneessa joskus haukutaan oppilaita, tänäänkin puhuttiin yhdestä tytöstä, en onneksi ole ihan varma kuka hän on, koska en kestä kuunnella sellaista... Hänen suorituksensa eivät kuulemma ylttäisi edes Hauptschuleen eli siihen saksan kolmijakoisen koulusysteemin pohjasakkaan. Ja tyttö kuulemma haisee niin pahalta, ettei kukaan kestä olla hänen vieressään. Jos tyttö on se joksi epäilen, hän istui lauluharjoituksissakin penkillä eikä tehnyt mitään. Hankala tietenkin kun ei tiedä mitenkään taustaa, syytä sille miksi tämä oppilas nyt mukaa haisee niin pahalta (itse en ole havainnut kenenkään oppilaan olevan jotenkin pahanhajuinen).

Onneksi meidän koulussa on niitä ihan mukaviakin opettajia, tai ehkä he vain vaikuttavat siltä opettajanhuoneessa... Kyllä kaikki ovat luokassa aika tiukkoja. Ensimmäisillä luokilla meno on myös vielä kohtuullisen leppoista, mutta kolmasluokkalaisenko pitäisi jo hallita kaiken maailman asiat...

Minusta lapsissa on hienoja persoonia ja luulisi nimen omaan luokanopettajien tietävän, ettei lapset aina pärjää kaikissa aineissa, kaikilla on erilaisia vahvuuksia ja heikkouksia. Ymmärrän jos aineenopettajia välillä ärsyttää, jos joku oppilas ei osaa jotain juttua heidän omasta niin tärkeästä aineestaan, vaikka taas muunlaisissa asioissa loistaisikin. Mutta luokanopettajan luulisi olevan helppo nähdä kokonaisia oppilaita.

Tietääkö muuten joku missä vaiheessa suomalaisille lapsille aletaan antaa arvosanoja? Itse taisin saada omani kolmannen luokan keväästä lähtien, mutta liekö sekin vaihteleva asia eri kouluissa. Täällä jaetaan todella paljon heikkoja numeroita ja lapset jäävät herkästi luokalle. Se haiseva tyttökin muuten on jo kerran jäänyt luokalle. Omalla koulutaipaleellani olen törmännyt vain pariin kolmeen luokalle jääneeseen, mutta täällä se on erittäin yleistä. 21-vuotias tuore ylioppilas ei ole mikään harvinaisuus.

Toivottavasti saisin keväällä mahdollisuuden luennoida kollegoilleni jollain tapaa ja harrastaa jonkin sortin piiloviestintää. Enhän minä nyt voi mennä koulun arvokkaimmalle ja vanhimmalle opettajalle sanomaan että jos vielä kerrankin mollaatte niitä lapsia niin täältä pesee. Hieman olen piiloviestintää jo harrastanutkin laulua harjoitellessamme. Sanoin, että itse olin oppinut kaikissa tällaisissa taideaineissa, että on aina parempi tehdä täysillä ja ehkä hieman väärin kuin pyrkiä täydellisyyteen mutta silti esiintyä epävarmasti. Joulupukki varmasti iloitsee enemmän jos lapset laulavat lujaa ja iloisesti mutta kaikki suomen sanat ei ihan taivu suussa kuin että mumisisivat papereihinsa eikä kukaan saisi kuitenkaan mitään selvää.