Olin juuri oikean ikäinen kun tuo Enkeleitä ja pikkupiruja -sarja tuli telkkarista ja jos oikein muistan katsoin myös sen uusinnan. Ehkäpä se sopii jotenkin tämän kirjoituksen otsikoksi.
Olin tänään kakkosluokassa mukana saksantunnilla eli siis äidinkielentunnilla. Lapset ovat nyt viikon käsitelleet kalenteria, vuodenaikoja, kuukausia, juhlia ym. He ovat tehneet pysäkkityöskentelyä omassa tahdissaan ja tänään oli tarkoitus että mahdollisimman moni moniste tehdään valmiiksi ja yhden saa vielä ottaa kotiin, jotta suurin osa tehtävistä olisi tehty ennen huomista palautusta.
Pikku Mauricen pinna alkoi selvästi jossain vaiheessa kiristyä. Hän ei jaksanut enää keskittyä mihinkään, viskeli vain papereitaan, tiuski ja mökötti. Jokaisessa tehtävässä oli jotain pientä puutosta, mutta ehkä häneen iski sellainen turhautuneisuus ja tuskanhiki, joka ainakin itselleni on tuttua.
Muutenkin luokassa oli aika levotonta ja rauhatonta ja lapsia vilisi joka puolella kun he tunnin loppua kohden järjestelivät papereitaan, veivät saksia ja liimojaan paikalleen ja hakivat lisää tehtäviä. Itse jäin hetkeksi katselemaan seinällä olevia ystäväkirjasivuja oppilaista. Kaikista oppilaista oli kuva sekä lisäksi joitain tietoja kuten nimi, pituus ja paino, toiveammatti, lempiruoka ja harrastukset. Joku halusi astronautiksi, yksi opettajaksi ja aika moni maanviljelijäksi. Eniten huomiotani kuitenkin kiinnitti tämän pienen ja suloisen Mauricen kohdalla hänen harrastuksensa Hund kuscheln, koiran paijaaminen. Päätin sitten koirarakkaana ihmisenä kysyä häneltä onko heillä oma koira, minkä kokoinen, minkä rotuinen jne. Sainkin sitten selostuksen myös heidän bokserinsa vanhemmista (väri jne.) ja olipa heidän koiransa saanut pentujakin. Eikä tuon pojan känkkäränkästä ollut enää jälkeäkään, kun hän kertoi miten suloisia pikkupennut olivat ja näytti kuinka piiiikkuruiset päätkin niillä oli syntyessään.
Tehtäviä hän ei saanut tehdyksi loppuun mutta toivottavasti sai paremman mielen loppupäiväksi. Oma sydämeni ainakin suli. Taas.
torstai 24. tammikuuta 2008
Enkeleitä ja pikkupiruja
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti