Opettajan oivat apuvälineet

Tunsin syksyllä oloni tyhmäksi kun leikkelin saksilla jotain paperisuiruja opettajanhuoneen pöydän ääressä. Käytä nyt leikkuria hyvä ihminen! Ja toden totta olen käyttänyt. Kaiken sen saksimisen jälkeen saksimislihakseni olivat niin kipeät, ettei saksimisesta seuraavana päivänä ollut tulla mitään.

Opettajanhuoneen eteisessä on paljon opettajantyötä helpottavia asioita. Suurin, näkyvin ja kuuluvin niistä on kopiokone. Se raksuttaa lähes tauotta. Täällä muuten kopioidaan materiaalia enemmän kuin Suomessa, itse ainakin tein ala-asteella pääasiassa kirjan tehtäviä ja sitten lisäksi joitain monisteita. Täällä pelataan monesti melkein pelkillä monisteilla ja lapsilla onkin kaikenlaista mappia pitämään paperit jossain järjestyksessä.

Kopiokoneeseen on hyvä tutustua ennen kuin sitä tarvitsee kiireessä. Aanelosten kopiointi sellaisenaan on simppeliä, mutta suurentaminen, pienentäminen, tummentaminen, vaalentaminen, kaksipuoleisuus jne. vaativat hieman enemmän keskittymistä. Referendariaatti eli opetusharjoittelija kysyi viime viikolla osaanko kopioida kaksipuoleisia. Saimme kuin saimmekin koneen toimimaan haluamallamme tavalla kun hieman muistelin miten olen nähnyt muiden toimivan ja Linda sillä välin näppäili koneen digitaaliselle näytölle oikeita asetuksia. Koko nivaska vaan ylös ja kone vetää paperit automaattisesti yksi kerrallaan ja tulostaa alalaariin kaksipuoleisia. Kaikkea on aina hyvä testata, ennen kuin laittaa tulemaan 100 kopiota ja itse mieluiten kopioin silloin kun muilla ei ole kiire.

Olen oppinut täällä käyttämään myös laminointikonetta. Kaikki laitteet ja muut ovat kalliita, joten niitä pitää todella osata käyttää oikein ettei koulun muutenkin vähäiset määrärahat mene kaiken maailman korjauksiin. Laminointikone laitetaan ensin lämpiämään ja vihreän valon sytyttyä sen voi kääntää run-vaihteelle ja laittaa laminoitavan jutun sisään. Mutta ei ilman sitä suojapahvia! Jos laminointikalvon laittaa sellaisenaan sisään, se sulaa sinne ja kone jumittuu... Onneksi en ole joutunut oppimaan tätä kantapään kautta! Näppärä masiina opetusmateriaalin valmistukseen, tekee kaikesta kestävämpää.

Ja oli sitten ihan vain paperia tai laminaattia, leikkurit säästävät niitä aiemmin mainittuja saksimislihaksia. Jälki on siistimpää, tasaisempaa ja suorempaa ja homma huomattavasti nopeampaa. Leikkureissa on myös sen verran hyvä suojamekanismi, ettei sormien menettämisenkään pitäisi olla mitenkään erityisen todennäköistä.

Näiden masiinoiden ansiosta opettaja voi keskittyä enemmän siihen varsinaiseen opetustyöhön, jossa käyttää tietenkin ahkerasti opettajanoppaita sekä muistiinpanovihkoja ja -kirjoja, joihin ideat voi kirjata ylös heti kun ne tulevat mieleen ja harvapäisenkään ei tarvitse jälkikäteen yrittää muistella mihin viimeksi jäätiinkään, sillä kaikki on kirjoitettu heti ylös.

Työrauhan ylläpitämiseksi ainakin täkäläiset opettajat käyttävät erilaisia kilistimiä ja kelloja. Lapset tunnistavat kongin äänen ja tietävät mitä se tarkoittaa. Siitä voi sitten olla monta mieltä kuinka pitkä se plompautuksen vaikutus on... Voimakas äänikin ja oikeanlainen äänenmuodostus ovat oiva apu opettajalle, kimittäjille ei ole tiedossa kovin pitkää uraa.

Opettajan kannattaa pysyä ajantasalla sekä pedagogisesti että teknisesti. Ja kaikki pitää ensin opetella. Toissasyksyisessä opetusharjoittelussakin vedimme luokassa vuorotellen valkokangasta ylös ja alas eikä se oikeasti niin helppoa ollutkaan. Hyvä että ne eestaasveivaukset tuli tehtyä ennen kuin oppilaat olivat luokassa naureskelemassa... Dokumenttikameroiden ja muiden uusien hienouksien käyttämistä saakin varmasti suurimmilta osin harjoitella vasta vain yliopistojen harjoittelukouluissa ja pettymys voi olla suuri, kun tulevalla työpaikalla ei olekaan kuin vain piirtoheittimiä. Piirtoheitin ja perinteiset kalvot kuitenkin kunniaan, niillä työskentely on paljon joustavampaa kuin vaikkapa tiettyä järjestystä noudattava powerpoint-esitys.

Mikäs muu on hyödyllistä ja näppärää opettajille?