Opettajat usein puurtavat aivan liian paljon yksikseen ja moni varmaankin pitäisi luokassa tapahtuvat asiat mieluiten omana tietonaan. Sääli, tällä ammattikunnalla kun muutenkin on niin paljon töitä ja tekemistä, että sitä taakkaa voisi helposti keventää jakamalla ideoita ja materiaalia kollegojen kanssa.
Toissasyksyisen opetusharjoitteluni ohjaaja teki kaiken mahdollisen värillisenä, hän ei piitannut muiden muminoista siitä, kuinka se on niin kallista jne. Ei kukaan kieltänyt näitä muita tekemästä myös värillisiä kalvoja, monisteita ja jopa koepapereita, mutta ilmeisesti kyräily on hauskempaa. Vähän kateellisena katsellaan vierestä.
Minun blogistani löytyvää materiaalia ja ideoita saa kernaasti käyttää ja muokata omiin tarkoituksiinsa. Harvat omista jutuistanikaan ovat täysin omia keksintöjäni joten miksi omisin niitä itselleni. Harjoittelussakin meitä yrittiin ohjata sellaiseen yhteistyöhön, josta kaikki hyötyisivät. Onhan se tavallaan tylsä ajatella, että jos vaikkapa muut koulun kieltenopettajat saattaisivat olla tosi kuiviksia ja itsellä olisi hienot ideat, että he sitten pöllisivät minulta kaikki ideat ja alkaisivat tehdä mielenkiintoisempia juttuja tunneilla, mutta entäs sitten? Eikö ole tärkeämpää, että mahdollisimman monella oppilaalla on mahdollisimman hyvät oppimisedellytykset. Ainahan sitä toivoo sitten myös saavansa jotain takaisinkin, ettei tee työtä muiden puolesta, eli ihanteellisinta olisi sellainen ajatusten ja materiaalien vaihto.
Kaikissa oppiaineissa on tarjolla erilaisia kirjasarjoja, joihin usein kuuluu myös hyvät opettajan oppaat. Näihin usein onkin hyvä tukeutua, etenkin kun aika harvoin riittää kaiken pienen ylimääräisen näpertelyyn. Minulla sitä aikaa onneksi on nyt! Usein opetuksessa myös tarkkaan pitää pysytellä oppikirjojen sisällöissä, etenkin lukiossa kun kaikkea tehdään vain ylioppilaskirjoituksia ajatellen. Ei kuitenkaan silloin tällöin ole pahitteeksi tehdä myös jotain aivan muuta tai käydä asioita läpi vähän vaihtoehtoisemmin. Kaikki sellainen vaihtelu on oppilaille usein todella tervetullutta ja antaa lisää energiaa jatkaa niitä joskus vähän tylsempiäkin juttuja.
Kuvasin viime viikolla töissä kaikenlaista tilpehööriä, jota olen askarrellut tässä viime aikoina. Osa materiaalista kelpaa hyvin useammankin kielen opetukseen ja laminoituna materiaali kestää pitkään. En ymmärrä miksi koululle ostetaan kasapäin värillistä paperia ja laminointikalvoja ja kaikkea muuta materiaalia, jos sitä sitten suojellaan ja pihtaillaan. Sinne ne sitten haalistuvat johonkin varastoon ne paperit ja meni nekin rahat hukkaan. Minä ihan pokkana käytän tätä kaikkea, oppilaidenhan hyväksi se kaikki on.

Isot numeroläpyskät ovat näppäriä ja helppo valmistaa. Numeroiden on parasta olla riittävän isoja, itse laitoin yhdelle aaneloselle neljä numeroa. Kuvakorttien avulla taas opettelimme verbejä. Kuvamateriaalia löytyy esimerkiksi Microsoftin ClipArtista, taas kerran jotakin hyötyä siitä, että olen hankkinut Macilleni Microsoft Officen, on tuo mieletön kuvakirjasto käytössä.

Näit kuvakortteja varten kävin läpi kaikkia niitä mainoslehtisiä, joita postiluukkuumme survotaan melkein päivittäin. Jotain hyötyä siis siitäkin paperijätteestä. Leikkelin lähinnä eri elintarvikkeiden kuvia mutta myös kotiin liittyviä esineitä ja joitan muita eri aihealueita. Kuvien kavereiksi askartelin sanakortteja, näitä tietenkin sitten joutuu tekemään enemmän jos tekee eri kielille. Nämäkin kortit on kaikki laminoituja.

Toinen englanninopettajista pyysi minua tekemään nämä läpyskät. Isossa punaisessa pyöreässä läpyskässä lukee meeting point ja hieman pienemmissä vihreissä chat point. Näitä voi jälleen kerran käyttää monissa erilaisissa tehtävissä, erityisesti paritehtävissä. Kohtaamispaikalta käydään nappaamassa pari jonka kanssa siirrytään vapaalle rupattelupistelle tekemään annettua tehtävää, jotain suullista tietenkin! Lippukortteja väkertelin kun laminointikalvoa oli jäljellä (olisihan sitäkin toki voinut pieniä). Näistä voi vaikka askarrella muistipelin, vaikeustason mukaan lipun kaveriksi pitäisi etsiä esim. maan nimeä, pääkaupunkia tai vaikkapa karttaa. Useiden kielten opetuksessa on vahvasti mukana kansainvälisyys, eli ihan kaikkien maiden liput voivat olla tarpeen.
Jos ei aina ole kerralla paljon aikaa askarrella materiaalia, kaikenlaista voi kuitenkin keräillä pikkuhiljaa. Leikellä lehdistä sopivia kuvia varastoon ja keräillä matkoilta ruokalistoja ja lehdistä kiinnostavia artikkeleita. Ja kysyä kollegalta kiltisti, josko hänen materiaalipankistaan heruisi jotain.
Netistäkin löytyy nykyään jo erilaisia sivustoja, jossa on tarjolla opetusmateriaalia. Pari viikkoa sitten sain yhdelle sähköpostilistalle ilmoituksen Pedamatesta. Pedamate on nettisivusto, johon kuka tahansa voi ladata materiaalia ja hakea muiden sinne lisäämää materiaalia itselleen. Palvelua voi käyttää rekisteröityneenä käyttäjänä. En itse ole vielä tarkemmin tutustunut palveluun, mutta uskon, että tulen konsultoimaan sivustoa jatkossa! Vastaavanlainen sivu löytyy sveitsiläisiltä, Prepolino. Tältä sivulta löytyy myös hauskoja kuvia, joita ajattelin silloin tällöin käyttää tekstieni kuvituksena.
Yritän lisäillä ja esitellä valmistamaani tai löytämääni hyvää käyttökelpoista materiaalia sitä myötä kun sellaista kerääntyy.
maanantai 28. tammikuuta 2008
Materiaalia jakoon
Raapusti
Kiva ope
klo
20:46
Avainsanat: kieltenopetus, virikemateriaalia
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)

2 kommenttia:
Olipa kiva postaus, mullakin alkoi heti pää pullistella uusia ideoita :D. Aiemmin tosiaan askartelin kaikkea työhön liittyvää todella paljon, mutta nykyisessä työpaikassa olen myös tarkoituksella rajoittanut tuota... Mulla kun menee helposti yli ja sitten kaikki vapaa-aika kuluu työjuttuja väkertäessä. Nyt kuitenkin innostuin taas kovasti! :) (Ja tarkoitus ei ollut mitenkään kysymättä pölliä sun lehmäideaa :) ).
Työblogin kirjoittaminen alkaa myös houkutella, mutta olen jotenkin tosi vainoharhainen sen suhteen, mitä uskaltaisin kirjoittaa. Ja vaikka kirjoittaisinkin ilman nimiä, niin ainakin työkaverit ja vanhemmat tunnistaisivat lapset, jos eksyisivät blogiini. (Nytkin osa vanhemmista on googlettanut ja löytänyt sillä tavalla mun nykyisen blogin.)
Lehmäidean mäkin olen varastanut vuosien takaa, olisiko ollut Nuisku-kurssi syksyllä 2001 :)
Joo, mäkin aluksi mietin mitä kaikkia juttuja voin kirjoittaa mun blogiin että millä hakusanoilla vaikka mun kollegat vois löytää blogini, mutta kun se on joka tapauksessa suomeksi ja täällä ei tunnuta yhtään piittaavan siitä kenen kuvia laitetaan nettiin jne. niin en mieti sitä enää niin paljon.
Varovainen pitää kuitenkin olla kun kuka tahansa voi lueskella.
Lähetä kommentti