Päivän katsaus

Kuten olette ehkä jo huomanneet, tiivistäminen ei ole vahvuuksiani, sellaista ei ole huomattavissa laisinkaan. Luen itse niin monia miellyttäviä blogeja, joissa on vain pari kappaletta päivittäin, niitä jaksaa niin paljon paremmin lukea. Olen mielessäni puolustellut omia romaanejani sillä, että kirjoitan samalla itselleni muistiin ja loppukesästä pitäisi kirjoittaa kolme raporttiakin, silloin varmasti on hyötyä että on paljon ajatuksia kirjoitettuna muistiin.

Nyt pyrin kuitenkin pitäytymään aiemmin ilmoittamissani uutisaiheissa ja pitämään artikkelit lyhyinä. Ihan jo senkin takia, että kello on paljon ja ope tahtoo nukkumaan!

Pienryhmässä kauhukakaroista kuoriutuu oikeita enkeleitä

Olin tänään taas kaksi tuntia Schulkindergartenissa ja kaikki meni todella hyvin. Minä pelailin muutaman lapsen kanssa erillisessä tilassa, kun varsinainen opettaja oli muiden kanssa ryhmän omassa luokassa. Päätimme, että teemme niin joka kerta, jolloin ensimmäisellä tunnilla on aina matematiikkaa ja toisella tuntia muuta pelailua. Näin ryhmää saadaan edes joskus eriytettyä ja lapsetkin toimivat pienessä ryhmässä aivan eri tavalla. Ensin pelailin kolmen tytön kanssa, heille numerot ja laskeminen oli vielä hieman haasteellista. Näytin heille kortteja, ja heidän piti kertoa kuinka monta ja mitä kortissa oli (esim. viisi hammastahnatuubia). Kolmen pojan kanssa taas haastavamman dominon pelaaminen sujui kuin vettä vain ja pelailimme sitten muita pelejä loppuajan. Näiden kolmen pojan joukossa on yksi ryhmän mahdottomimmista ja hänkin käyttäytyi ihan siivosti, mitä nyt hieman painosti muita pelinappuloiden yms. värivalinnoissa. Tekee hyvää nähdä näitä lapsia näin erikseenkin, opin tuntemaan heitä paremmin eikä työ ole liian raskasta.

Yli-innokkaat nelosluokkalaiset saivat vastauslaatikon sijoiltaan

Jaoin jokaisen luokanopettajan lokeroon tiedotteen Suomi-tietovisasta ja valmiita vastauskuponkeja. Töistä lähtiessäni nämä olivat joillakin vielä ihan koskemattomina lojumassa, mutta joissain luokissa oppilaita oli selvästi jo informoitu ja ne, jotka eivät olleet tietoa ja kuponkeja vielä saaneet omalta opettajaltaan repivät sitten kaiken maailman lappusia ja kirjoittelivat niihin vastauksiaan. Kovasti he yrittivät minulta lypsää oikeaa vastausta ja kyselivät tietenkin palkinnoista ;) Vastauslaatikkokin oli heilahtanut paikoiltaan suuren yleisöryntäyksen vuoksi. Pitää ehkä kehitellä tukevampaa systeemiä ja ehkä tyhjentää laatikkoa pitkin viikkoa, etteivät voitonhimoiset nuoret naiset rupea sabotoimaan toistensa mahdollisuuksia kajoamalla laatikon sisältöön... Visailu on joka tapauksessa otettu ilolla vastaan ja mielenkiinnolla jään odottamaan torstaita, jolloin ratkeaa ensimmäisen viikon tilanne!


Teatteriseurue Europa-AG:n verenhimoinen uutuus

Sain jo viime viikolla kuulla, että jotkut olivat kadottaneet monisteensa. Tänään kävi ilmi, että aikalailla kaikki olivat kadottaneet omansa, "ne vain oli yhtäkkiä poissa"... Hmmm. Neljän sadun sijasta esitettiinkin vain yksi ja sekään ei ollut yksikään niistä, jotka olin antanut. Kun lapset pikaisesti vielä harjoittelivat, minä lohduttelin käytävässä muutamaa. He eivät olleet päässeet mukaan tekemään, koska toinen opettaja oli heittänyt heidät luokasta ulos jonkun älämölön vuoksi. Olisihan se pitänyt arvata, että jotain tällaista käy. Lupasin pojille, että he saavat vielä jonkun niistä teksteistä ja voivat esittää sen ensi viikolla. Näimme siis vain yhden esityksen, jossa oli esiintymässä kaikki paitsi neljä. Aika sekamelska se olikin, vaikka kyllä esityksen eteen oli nähty vaivaa ja siinä oli jonkinlainen juoni. Lapset käyttävät niin estotta luovuuttaan eivätkä emmi keksiä itse näytelmiä ja muita. Kun kysyin, oliko heidän tarinassaan myös jokin opetus, kuten tarinoissa yleensä on, oli siihenkin yhdellä vastaus. Pahat eläimet voivat muuttua kilteiksi, eli vähän niin kuin että ei ole koiraan karvoihin katsomista, ensivaikutelma voi pettää. Sitten syötiin Hannu ja Kerttu -pipareita ja lopuksi opeteltiin hieman unkaria, hollantia, italiaa ja ruotsia ja lapset saivat täydentää passejansa.

Enää ei turhia tärkeillä

Schulkindergartenin opettajakin teki tänään kanssani sinunkaupat, sanoi suoraan että onpa nyt tyhmää rouvitella ja kysyi etunimeäni. Hänkin on jo 58-vuotias, eli minä en missään nimessä olisi voinut sinuttelua ehdottaa, vaikka tyyppi onkin mukava ja rento. Melkein vielä enemmän iloitsen siitä, että oma ohjaava opettajani teki vihdoin sinunkaupat! Ehkä hän tosiaan oli huomannut, että sinuttelen jo suurimman osan kanssa. Kauan siinä meni, ja yhtä kauan meni muuten vuokranantajallamme korvata ovikellomme.

Ekstrauutinen: Nimimysteeri ratkennut

Kummastelin erään kollegani uutta nimitystä ja tänään kun jaoin lappuja lokeroihin näin kirjeen, jossa luki kollegan etu- ja sukunimi. Häntä on siis nimitetty viime viikolla etunimellään, mutta silti Frau-tittelillä, se hämäsi. Etunimi on Walburga eli Valpuri suomalaisittain.

Tältä näytti taivas aamulla olohuoneen ikkunastamme katsottuna.