Voisko ihanammin päivä enää alkaa

Olin tänään aamulla baletissa. Aijai kun teki hyvää. Ja huomenna se kyllä tuntuu! Vasen nivunen on nyt hieman kipeä, ollut kesäkuusta lähtien aina silloin kun olen notkeillut, olen silloin ehkä jotenkin vinksahtaneesti venytellyt ja koukeroinut spagaateissa. Toki sitä voisi perjantaiaamuna nukkua pitkään kun voi, mutta liikunta vetristää ja virkistää ja ehkä syytä on myös tämänhetkisessä aurinkoisessa säässä, joka tapauksessa tunnen oloni oikein hyväksi! Nyt vain pitäisi pohtia kuinka usein käyn ja miten sumplailen kaiken kun välillä varmaankin ehtii enemmän kuin toisinaan ja sitten taas heti tiedän, milloin joudun olemaan pois ja niitä pitäisi korvailla. Maksaisinko samantien 90 € kuussa ja treenaisin niin usein kuin haluaisin. Aluksi kuitenkin vain balettia, jossa pystyn hyvin kontrolloimaan tekemisiäni ja stepinkin voisi aloittaa aika pian, mutta vauhdikkaammat lajit joissa kieritään lattialla ym. saavat vielä odottaa.

Piipahdin koululla ja vein sinne eilen askartelemani vastauslaatikon. Maanantaina lähtee siis Suomi-tietovisailu käyntiin. Juliste on jo seinällä ja laatikon kiinnitän narun ja nastojen avulla maanantaina. Olen myös kopioinut alkajaisiksi 300 vastauskuponkia. Kirjoitan opettajille infolapun visailusta ja he voivat tiedottaa oppilailleen, menee taas koko viikko jos kävisin joka luokassa itse ja kaikille samanaikaisesti aulassa on sekin huono, sillä viesti ei kuitenkaan mene perille kun siellä on kauhea hälinä. Vastauskuponkeja oppilaat myös saavat opettajiltaan, aulasta ne lähtevät lentelemään ties minne ja kynät olisivat aina kateissa.

Tänään menen tapaamaan ensimmäistä kertaa tukioppilastani Lauraa. Hän on yhden kollegani 15-vuotias tytär, joka tarvitsee apua englannissa. Onneksi aurinko paistaa, on mukavaa hurauttaa pyörällä. He asuvat vielä reilu kolme kilometriä eteenpäin koululta, joten kilometrejä tulee tänään ihana mukavasti kasaan. Juho lähtee menomatkalle seurakseni.