Karvainen koulukaveri

Torstaina kävi koulussa siis se hammaslääkäritantta. Tarkistus meni aika nopeasti ja valvomaani luokkaan palasi jatkuvalla syötöllä oppilaita. Pian alkaa kuhina ja kaikki ryntäävät ikkunaan ja sitten pian ulos luokasta. Yksi luokan pojista oli nyt vasta tulossa kouluun. Tytöt touhottivat kauheasti ja vaikka kuinka yritin heille sanoa, että ei kaikkien tarvitse lähteä ulos luokasta, ainakin viisi mimmiä kertoi hänelle kuinka nyt on hammaslääkäri ja rupesivat kilpaa repimään pojalta takkia pois ja kantamaa hänen reppuansa luokkaan. Minä yritin rauhallisesti kertoa, että hammaslääkärin tarkastukset ovat käynnissä ja että hänen pitäisi mennä yläkertaan, mutta samalla taas kauhea lauma tyttöjä toitottaa että kiire kiire, ylhäällä on hammaslääkäri, mikä sun sukunimi on, voi ei, ässä tulee ihan kohta! Yritin rauhoitella, että kyllä sinne tarkastukseen pääsee vaikkei ihan oman kirjaimen kohdalla ehtisikään.

Poika oli jotenkin poissaolevan tuntuinen, ehkä vähän surullisenkin näköinen. En tiedä, miksi hän tuli hieman myöhässä kouluun, ainakin äitinsä oli häntä saattamassa. Ehkä lääkärikäynti tai huonosti, ehkä surullisilla uutisilla alkanut aamu. Hän kuitenkin näiden ilmiselvien faniensa kanssa siirtyi yläkertaan ja palasi sieltä takaisinkin aika pian.

Pikkuhiljaa lapset siirtyivät mutkien kautta omille paikoilleen ja jatkoivat tehtäviensä tekemistä. Menin pojan luokse ja annoin hänelle tehtävämonisteet. Poika kaivoi repustaan pienen suloisen ja hieman kuluneenkin pehmokoiran, jolle oli puettu vaaleanpunainen barbinmekko. Voi tuota suloista näkyä. Minä kysyin pitikö koira siitä, että sitä rapsuttaa korvan takaa ja niinpä hieman rapsutin ja paijasin koiraa.

Olikohan koira pojalle niin rakas, että hän on vauvasta lähtien kuljettanut hauvaa mukanansa, vai olikohan nyt tapahtunut jotain sellaista, minkä vuoksi poika tarvitsi pientä karvaista lohduttajaa. Oli miten oli, minä ainakin herkistyin ja ajattelin, kuinka pienestä lapsi voi saada turvallisen olon. Olisi tehnyt mieli halata tuota lasta. Mietin myös, mahtoiko kyseessä olla sama poika, jota lohdutin poikienvessassa, kun hän oli tökkäissyt vahingossa lyijykynällä käteensä.

Toivottavasti hänellä on kaikki hyvin ja minun puolestani tuo karvainen koulukaveri saa olla hänen mukanaan koulussa vaikka joka päivä.