Lennä lennä leppäkerttu

Ja niinhän se lentää liihotteli. Eilisen päivän päätteeksi Schulkindergartenin opettaja piirsi taululle hienon leppäkertun siitä hyvästä, että lapset olivat käyttäytyneet niin hyvin ja työskennelleet ahkerasti, läksyäkään ei tullut!

Aika erikoista maanantaipäivälle, mutta eilen kaikki tosiaan sujui kuin vettä vain. Lapset olivat askarteluissaan eri vaiheissa, jokaiselle oli koko ajan jotakin lisätekemistä, vain muutamia piti välillä käydä hoputtamassa, kun he askartelivat vasta ensimmäistä edellisviikolla aloitettua lumiukkoa.

Oppilaat selvästi pystyivät keskittymään paremmin, kun pipertelivät tahoillaan kaikki omia juttujaan ja vuorossa oli aina edellistä kivempia tehtäviä. Opettaja kirjoittaa yleensä lappuja lasten kotiin, kun he eivät ole käyttäytyneet. Nuo erityisoppilaat keksivät toista kummempia tempauksia ja yhden tai kahden opettajan voimin ei vain millään pysty näkemään, mitä kaikkea ympärillä tapahtuu. Yleensä käytös on hyvää ja hommat hoituvat, kun joku seisoo vieressä ja tarkkailee.

Edes legoista ei tapeltu. Normaalisti on aina joku, joka haluaa suojella edellisviikon rakennelmiaan, vaikka maanantaina alkaa rakentelu alusta. Nyt ei sodittu mistään ja kaikki leikit olivat hyväntuulisia. Aikakin kului niin nopeasti, että kun tunti alkoi lähestyä loppuaan, jotkut lapset joutuivat pettymään kun heille sanoi, ettei uutta tehtävää ehtisi enää aloittaa.

Ja voi kuinka nämä lapset sitten iloitsivat siitä leppäkertusta (Marienkäfer)! Riemuitsivat siitä ja ihan ravistelivat kavereitansa, voiko tätä uskoa! Luokassa vallitsi sellainen hyvä me -henki. Toivottavasti tämä onnistumisen ilo pysyy mielessä, jotta muinakin päivinä menisi yhtä hyvin.

Ryhmässä on niin eritasoisia ja -tyyppisiä lapsia. Joku on aika välkkykin, muttei koskaan oikein sano mitään. Yhdelle taas kelpaa aina vain jokin tietty. Ennen joulua yhden pojan enkelipaperit olivat hukkuneet eikä jäljellä ollut enää samanlaista. Mikä hirveä poru ja vänkääminen. Mikään ei siis missään nimessä voisi olla yhtä hyvä! Eilen lapset töpöttivät neuloilla lumiukon sisempiä ääriviivoja, jotta voisivat sitten helposti repiä osat irti, ja alustana käytettiin sellaisia huopajuttuja. Kaikki olivat samanlaisia paitsi yksi, jossa oli toisella puolella toista materiaalia. Se oli jo käytössä, kun tämä sama poika tuli hakemaan itselleen tarvikkeita. Ja mikään muu ei taaskaan kelvannut! Myöskin neulassa piti olla vaaleanvärinen puinen varsi, ei muovinen tai punainen. Siinähän sitten odotteli kyseisten työvälineiden vapautumista.

Opettajalla on tällä hetkellä kovat paikat, kun hän täyttelee lapsista lomakkeita ja kaavioita, jotta heidän ensi syksyinen koulunaloituksensa voitaisiin suunnitella mahdollisimman hyvin. Suurin osa oppilaista selvinnee jo tavallisella ekaluokalla, mutta osa lapsista tulee varmasti aloittamaan jossain erityiskoulussa pienryhmässä.

Tässä vielä kuvia päivän leikeistä.