Stereotypioita saksalaisista

Pidin perjantaina ensimmäistä kertaa englannin tukiopetusta erään kollegani 15-vuotiaalle tyttärelle. Olimme edellisviikolla siis jo tavanneet ja hieman tutustuneet, joten pääsimme heti mukavasti vauhtiin.

Tyttö ilmeisesti eniten kaipaa itseluottamusta englannin käyttöön, ei niinkään kieliopin kertaamista tai kirjoitusvirheiden kitkemistä. Tunnilla opettaja kuulemma puhuu koko ajan englantia, hyvä. Kielioppia ei kuitenkaan käydä millään lailla läpi, opettaja olettaa että oppilaat itsenäisesti opiskelevat asiat kirjan takaa. Sanojakin opetellaan ainoastaan pistareita varten kotona ja eivät tuon ikäiset harvemmin osaa muita kuin mekaanisia ulkoaopettelumenetelmiä. Ehkä siis kevään aikana etsimme tytölle myös sopivaa tapaa painaan mieleen uusia sanoja. Näistä sanojenopetteluista voi muuten lueskella myös kognitiotietelijäpuoliskoni blogista.

Minulla ei ole mahdollisuutta etukäteen perehtyä oppikirjan sisältöön sen kummemmin, joten paras tapa aloittaa olikin ruveta kyselemään tytöltä mitä heidän viimeksi käsittelemänsä tekstinsä sisälsi. Tyttö aloitti saksaksi mutta jatkoi sujuvasti englanniksi kun pyysin. Hmmm. Hieman artikulaatioon ja varmempaan ulosantiin voisimme silti myös keskittyä.

Viime kappaleessa oli ollut Saksaan tuleville jenkeille vinkkejä ja ohjeita liittyen Saksaan ja saksalaisiin ja tunnilla oppilaat olivat ilmeisesti hieman jo keskustelleet siitä mitkä asiat pitivät paikkansa ja mitkä eivät. Ja että heidän omiin käsityksiinsä amerikkalaisista kuuluu pikaruoka ja että autolla huristellaan joka paikkaan.

Väitteet saksalaisista olivat kiinnostavia, sillä osa oli täysin paikkansapitäviä, mutta osan ainakin tukioppilaani koki hieman aiheettomiksi tai jopa loukkaaviksi. Tässä muutamia:

Dating in bigger groups

Kyse ilmeisesti oli yleisesti ihmisten tapaamisista eikä romanttisista treffeistä ja Laura kertoi, että kyllä he usein aika isoissa porukoissa liikkuvat, eikä hänelläkään ole yksittäistä hyvää ystävää. Itse en oikein osaa ottaa kantaa tähän, koska tapaan täällä ihmisiä aika suomalaiseen tyyliin enkä myöskään tunne mitään yhtä yksittäistä porukkaa.

Green, greener, greenest

Saksalaiset ovat edistyksellisiä kierrättäjiä ja ympäristöintoilijoita. Laura nyökkäili ja selitti kuinka moneen eri astiaan heillä menee jätteet. Ja pitää paikkansa myös omasta mielestäni, vaikka olemmekin kummastelleet keltaista säkkiä, johon menee lähes kaikki pakkausmateriaali. Säkkiin saa laittaa vain puhtaita pakkauksia, eli kaikki jugurttipurkit ja muut on pestävä hyvin, vedenkulutus on sitten tietenkin suurempaa. Ja joku joutuu jossain vielä lajittelemaan kassista erilleen säilyketölkit ja maitopurkit. Olen kuullut, että Yhdysvalloissa monen jätteet menevät keittiössä johonkin reikään, jossa on silppuri ja vips, niin vain ovat jätteet pois ja kun ovat poissa silmistä, ovat myös poissa mielestä... Ehkä he kuvittelevat etteivät tuota lainkaan jätettä. Mihinhän mahtaa se kaikki jäte mennä sieltä taikarei´iästä?

Germans only cross the street during the green light

Rot ist tot. Tuon iskulauseen opin Saksan suomalaisten keskustelufoorumilla. Joku suomalainen aikuinen mies oli hiljaisella paikalla ylittämässä katua punaisia päin kun vanha herrasmies tokaisi tämän lauseen. Punainen tarkoittaa kuolemaa. Ja ihan sama oliko paikalla lapsia tai näkyikö missään autoja, niitä voisi silti olla siellä, eli ei missään tapauksessa saa ylittää kuin ainoastaan vihreän valon palaessa. Kirjan mukaan jenkeissä ylitetään tie miten sattuu. Aika kiltisti ne saksalaiset liikennevaloja tottelevat.

Germans are rude

Nojaa, riippuu kai mistä näkökulmasta katsoo. Jenkeille tämä ehkä on ihan hyvä huomio. Yksi jenkkityttö Glasgowssa valitti kuinka hänelle oli kehuttu paikallisten ystävällisyyttä mutta olikin saanut pettyä pahemman kerran. Amerikkalaiset kun pursuavat sitä sellaista ah, ihanaa, mä rakastan sua, jee jee niin pettymys voi olla suuri, kun kaikki eivät yhtäkkiä olekaan kimpussasi ja superkiinnostuneita. Kysyin Lauralta onko saksalaisten joukossa jokin tietty väestöryhmä, joka käyttäytyy eniten huonosti, kuulemma eniten lapset ja vanhukset. Häntäkin oli kerran lyöty kävelykepillä linja-autossa. Minä taas olen kuullut joltain tahoilta, että saksalaiset valittavat kaikesta, esim. ulkomaanmatkoilla. Onhan sekin aika töykeää. Mutta saksalaiset ovat oikeasti varmaankin yhtä törkeitä kuin suomalaiset ujoja ja sisäänpäinkääntyviä. Ei tuollaisilla määreillä koskaan voi määritellä yhtä kokonaista kansaa.

Naked Germans

Kirjassa kerrottiin, kuinka saksalaiset hengailevat aataminasussa uimarannalla. Tämä oli Lauran mielestä vähän typerä ja liioteltu tieto. Kyllähän niitäkin rantoja löytyy ja nudismille omat harrastajansa, mutta valtaväestöön nakuilua ei kuulemma pitäisi yhdistää. No, meillähän on nämä saksalaisten nakuilut tuttuja syyskuulta ja niistäkin on Juho kirjoitellut, hänen blogiinsa tullaan päivittäin hakusanoilla nudismi, nudisti jne. Eipä siitä sitten sen enempää.

Presents

Lauran mielestä saksalaiset vievät lahjoja vain hyvästä syystä, esimerkiksi syntymäpäiväjuhlille, mutta muutoin väite tuliaislahjoista ei pidä ollenkaan paikkaansa. Itsekin luulen, että tuliaisia annetaan paljon herkemmin Suomessa, jos ei muuta niin aina on isäntäväelle vähintäänkin kahvipaketti tarjolla. Joitain vuosia sitten tuttavien häissä Virossa taas opin, että sikäläinen tapa on tuoda aina kukkia.

Jaa, mitähän mahtoivat pari muuta väitettä olla. Jostain sarjakuvakeskustelusta puhe kääntyi joka tapauksessa vielä saksalaisten matkailuun ja kysyin Lauralta, ottavatko saksalaiset todella hotellin aamiaispöydästä evästä mukaansa. Hieman häpeillen hän myönsi, että he ainakin tekevät niin. Kerroin hänelle myös urbaanin legendan turistinaisesta, joka lounaalta kauhoi keittoa vyölaukkuunsa. Oletteko te todistaneet näitä salakuljetuksia?

Nämä stereotypiat olivat aika herkullisia puheenaiheita, sillä no, niistä nyt ei vain voi olla sanomatta mitään, etenkin jos on täysin eri mieltä. Loppujen lopuksi Laura innostui kertomaan sitä sun tätä aiheen vierestäkin ja mietimme myös hänen läksytehtäväänsä, minkä yhteydessä tuli esille myös pari uutta sanaa.

Työskentelytapa kuulemma oli hyvä ja sanoin, että jos on toiveita kerrata jotain kielioppijuttuja tai mitä vain, niin sanoo vain asiasta. Saan 15 € tunnilta siitä, että jututan 15-vuotiasta englanniksi. Kysymällä kirjan teksteistä tulee testattua luetunymmärtämistä ja puhumalla tyttö saa lisää varmuutta suulliseen ilmaisuun. Minun ei tarvitse tehdä mitään etukäteisvalmisteluita ja tukioppilas on reipas ja motivoitunut, joten 15 € on juuri passeli.

Huomenna tienaan sitten toisen kollegani kotona, menen nimittäin lapsenlikaksi. Lapset tosin ovat jo nukkumassa kun menen sinne, joten homma on aika helppoa (toisaalta tylsää). Rahaa ei tietenkään tuosta hommasta saa kuin puolet tukiopettajan tienestistä, mutta rahaa se on sekin ja erittäin tervetullutta. Toivottavasti joskus pääsen hoitamaan lapsia kun he ovat valveilla, kyseessä on nimittäin kolme aivan ihanaa lasta, joista nuorin, 3-vuotias poika, istui iltapalapöydässä merirosvolakki päässä ja puinen miekka kädessä. Jotenkin tuli mieleeni pikkuveljeni Mikko Merirosvo.