Saksalaislasten maantuntemus

Eilen englannintunnin aikana kolme oppilasta teki jälkikäteen jotakin koetta. En tiedä tekivätkö sitä uudelleen vai ensimmäistä kertaa esim. sairastumisen vuoksi. Lopputunnista menin luokan takaosaan ja yksi koetta tehnyt poika kysyi voisiko käydä vessassa. Kerroin, että kello soisi ihan muutaman minuutin kuluttua. Vilkaisin samalla koepaperiin, joka käsitteli Saksan osavaltioita.

Muistan, kun Frau Albert (jota muutama on tänään kutsunut Warburgiksi tms., olen ihan pihalla) valitti joskus opettajanhuoneessa kun lapset eivät edes tiedä mitkä ovat idässä ja mitkä lännessä... Mitenköhän hän niitä paukuttaa lasten päähän? Ei ole tuntunut menevän jakeluun edes koko käsite Bundesland. Poika katsoi minua hieman hätääntyneenä ja hänen koepaperinsa näyttikin aika tyhjältä... Etelässä sijaitsevia osavaltioita oli hänen mukaansa Sveitsi ja Württemberg... Oikea vastaushan olisi Baijeri ja Baden-Württemberg.

Kävi poikaa sääliksi jo valmiiksi. Arvaan, minkälaiset huudot hän saa opettajaltaan... Mietin, olisiko pojalle jäänyt osavaltiot mieleen, jos olisi saanut pelailla joulumarkkinoilta ostamaani Saksa-palapelia. Schulkindergartenin opettaja kertoi kuinka 1970-luvulla, ajalla ennen kopiokoneita, oppilaat tekivät itse paljon enemmän. Opettajille oli käytössä leimoja, joiden sisälmykset oppilaat sitten omalla paperillaan värittivät. Siinä tekemisen lomassa osavaltiotkin varmasti jäivät paremmin päähän. Tai sellaisilla leikeillä joita kokeilimme Bonnin tapaamisessa.

Kaiken kukkuraksi pojan vieressä hänen näköetäisyydellään oli valtava Saksan kartta, josta osavaltiot olisi helposti voinut napata. Luokasta jo poistuttuamme sanoin hänelle, että vasta lopuksi tajusin, että siinähän oli se kartta. Poika taas hieman pelokkaana sanoi, että oli itsekin huomannut sen tunnin päätteeksi, mutta hänen vastauksensa olivat oman oppimansa perusteella kirjoitettuja. Toivottavasti hän ei luullut että yritin syyttää häntä lunttauksesta. Itse olisin varmasti mokomaa karttaa käyttänyt hyväksi ;) Pojan vastauksista kuitenkin näki, että hän on ollut rehellinen ja kehuin häntä siitä (en tietenkään sanonut, että vastaukset oli ihan päin honkia).

Millaisiakohan asioita olen itse oppinut Suomen maantiedosta ala-asteella. Mahdoimmeko opetella jotain maakuntia, kaupunkeja, vesistöjä? Minkälaisia tietoja voi vaatia esim. 10-vuotiaan osaavan. Mitähän osaan enää... Joku opettaja kysyi Suomen kartasta että mikäs meri se siinä ja tuossa ja sanoi, etten tiedä ja tarkistin kartasta ja mikä hämmästely, pitäisihän minun ne osata jos niitä aion lapsille opettaa. No, katsotaan päästäänkö ihan sinne asti ja haloo, opettaja voi aina tarkistaa tällaisia tietoja! Tärkeämpää olisi osata erilaisia tapoja opettaa ne asiat lapsille. Ja siksipä suomalainen opettajankoulutus onkin niin hyvä, kun siinä keskitytään itse pedagogiikkaan ja didaktiikkaan, miten opetetaan. Toissijaista on se mitä opetetaan. Saksassa tulevat luokanopettajat taas opiskelevat teoreettisesti joitain aineita ja maisterintutkinnon jälkeen suorittavat (esim. Niedersachsenissa eli Ala-Saksissa) puolitoistavuotisen referendariaatin, jossa tulee ensimmäistä kertaa opettaminen ja käytäntö mukaan. Heidän didaktiset työkalunsa ovat pitkälti oma-alotteisesta itseopiskelusta kiinni.